Ajattelin kertoa suoraan että pidän hänestä enemmänkin. Tunnetaan toisemme hyvin, ollaan puhuttu paljon ja vaikeistakin asioista, menneistä tulevasta, kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt pari kuukautta olen ihmetellyt omia tuntojani, yrittänyt kieltää että kuvittelen, ollut kuin en olisikaan.
Silti joka kerran kun nähdään mun sydän saa ihme rytmihäiriöitä. En pysty katsomaan kovinkaan sivistyneesti jos hän on ilman paitaa tms. Jos se on vaan halua, pelkkää himoa? Voiko sitä tuntea vain ystävää kohtaan... prkl
Mies on mulle tärkeä ihan ystävänä(kin), joten mietityttää jos ystävyys katkeaa siihen ettei hän tunne samoin..en kyllä uskoisi niin, mutta mistäs sen tietää.
Kummallakaan ei ole mitään vakavampaa menossa, tapailua kyllä, mutta vapaita näiltä osin.
Puran vain tunteitani tänne, jännittää ja hieman pelottaakin. Haluaisin laittaa viestin että tykkään, heti, että saisin tietää. Toisaalta haluan sanoa sen kasvotusten, nähdä reaktion ja mitä sitten tapahtuukaan. Huhhuh
,
Silti joka kerran kun nähdään mun sydän saa ihme rytmihäiriöitä. En pysty katsomaan kovinkaan sivistyneesti jos hän on ilman paitaa tms. Jos se on vaan halua, pelkkää himoa? Voiko sitä tuntea vain ystävää kohtaan... prkl
Mies on mulle tärkeä ihan ystävänä(kin), joten mietityttää jos ystävyys katkeaa siihen ettei hän tunne samoin..en kyllä uskoisi niin, mutta mistäs sen tietää.
Kummallakaan ei ole mitään vakavampaa menossa, tapailua kyllä, mutta vapaita näiltä osin.
Puran vain tunteitani tänne, jännittää ja hieman pelottaakin. Haluaisin laittaa viestin että tykkään, heti, että saisin tietää. Toisaalta haluan sanoa sen kasvotusten, nähdä reaktion ja mitä sitten tapahtuukaan. Huhhuh
,
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän siinä auta sitten kun ottaa puheeksi.
Mielessäni soudan ja huopaan, kerronko vai en. Juttelun ohessako sanoa töksäytän. Olen kyllä maailman huonoin näissä tilanteissa, niin harvoille tykkäämistäni tunnustanut.
Kuulostaa aika homolta.
Hassua! Piti ihan tarkistaa ja miettiä, että olinko tämän kirjoittanut. Mutta ei, en ole. Kaikki vaan osui niin omaan kokemukseen, paitsi, että itsellä on jatkunut merkittävästi pidempään kuin pari kuukautta. :)
Mulla oli vähän samankaltainen tilanne.
Olin rakastunut työkaveriini ja tykkäsin(tykkään) hänestä aivan älyttömästi. Toisaalta pelkäsin menettäväni hänet ystävänä, jos paljastaisin tunteeni, mutta toisaalta tunteet olivat jo kasvaneet suuremmiksi, kuin mitä minuun mahtuu ja minun oli päästettävä asia ulos minusta ennen, kuin poksahdan.
Painittuani asian kanssa hyvän aikaa, arvelin ystävyyden kestävän moisen tällin ja eräänä päivänä patoni murtui ja tunteeni vyöryivät pihalle. Onneksi hän ei järkyttynyt liikaa ja ystävyys ei huuhtoutunut mukana.
Olemme edelleen työkavereita ja rakastan häntä ihan yhtä paljon, kuin ennenkin, mutta on helpompi olla, kun ei tarvitse enää salata rakkauttaan.
Jos ystävyys todella on jotain säilyttämisen arvoista, sen pitäisi kestää myös rakkauden.
Ihana kirjoitus.
'Jos ystävyys todella on jotain säilyttämisen arvoista, sen pitäisi kestää myös rakkauden.' Niin viisaasti kirjoitit.
Toi on totta.