Hei, päätin kirjoittaa tänne ja jos tähän viittii joku vastailla olisi tosi hieno juttu saada vertaistukea, kun vaikka olisi läheiset ympärillä, niin he ei kuitenkaan sairasta tätä samaa sairautta vaan yrittää auttaa kaikin voimin mutta joskus sekään ei auta, etsin ihmisiä jotka sairastaa samaa sairautta eli skitsoaffektiivista sairautta, ja sitä kaikkea mitä siihen voi kuulua, minulla raha-ongelmia, joitakin ihmissuhde ongelmia, joskus tuntuu aika turhaantuneelta, mietin paljon mennyttä, kun ajattelen aikoja kun kaikki asiat oli hyvin, arvostaisin varmaan eri tavalla itseänikin, ei auta kauheasti jossitella mennyt on mennyttä mutta tuntuu että jotain puuttuu elämästä ei siitä saa kiinni mitä se voisi olla?? ..
Lääkeenä minulla on abilify 400 mg injektio, aina en nää mitä järkeä siinä on, siihen haluisinkin mielipiteitä, mitä pitäisi tehdä jos siitä haluaisi pikku hiljaa eroon olen kuullut 300 mg:sta, lääkärin mukaan sitä voisi kokeilla, mutta kai sitä alemmaksi sitä ei voi laskea, hieman se masentaa jos joudun koko loppuelämäni käyttää tuota lääkettä.. hmm.. mielipiteitä? :)
Lääkeenä minulla on abilify 400 mg injektio, aina en nää mitä järkeä siinä on, siihen haluisinkin mielipiteitä, mitä pitäisi tehdä jos siitä haluaisi pikku hiljaa eroon olen kuullut 300 mg:sta, lääkärin mukaan sitä voisi kokeilla, mutta kai sitä alemmaksi sitä ei voi laskea, hieman se masentaa jos joudun koko loppuelämäni käyttää tuota lääkettä.. hmm.. mielipiteitä? :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä päätät kuinka alas aineet, jotka kroppaasi otat laitetaan. Tarvittaessa sano, että haluat lopettaa käytön ja, jos psykiatri ei kusipäisyyttään suostu auttamaan, hakeudu jollekin toiselle, joka haluaa aidosti auttaa sinua. Sinä päätät, sinun kroppasi, sinun elämäsi.
Kiitos kommentistasi :)
Itsekin olen saanut diagnoosin skitsoaffektiivisesta häiriöstä, masennusoireinen, jo vuosia sitten. Koen myös, ettei läheiset ja perhe pysty täysin ymmärtämään, mitä sairaus on ja mitä se tekee ihmiselle. Alkuun olin hyvin masentunut ja pikuhiljaa harhat valtasivat mieleni. Sairaalajaksolla olin pariinkin kertaan, mutta siitä ei ollut juuri hyötyä. Erilaisia lääkityksiä kokeiltiin ja sopiva löytyi, jonka avulla olen "parantunut". Sairauteni näkyy edelleen ajoittaisena masennuksena, ahdistuksena sekä joskus harvoin saatan kuvitella omiani, mutta ymmärrän ne epätodeksi, joten hyvällä mallilla ollaan. Kosks sinä olet saanut diagnoosisi?
Olen ollut hyvävointinen jo pitkään, joten toivoa paremmasta on. Luota siihen. Mietin usein, miten elämä olisi parempaa ilman sairautta, mutta sitä ei saa pois, vaikka haluisi..
Mietit lääkitystäsi. Minä sain lääkäriltä luvan vähentää lääkkeitä monen hyvinvoidun kuukauden jälkeen. Mutta lääkitysasiatkin ovat hyvin henkilökohtaisia. Usein psykoosisairaudessa suositellaan jatkamaan lääkitystä jopa loppuelämän. Sain kuintekin sovittua pienimmän mahdollisen annoksen itselleni, joka sekin mahdollisuuksien mukaan lopetetaan kokonaan.
Toivon sinulle hyvää kesää!
2012 keväällä sairastuin, nyt on olen siis ollut tuosta asti hoidossa, kai hieman väsynyt jo siihen että niin kauan ollut jossain hoidossa kun luulisi kun nuori 22-vuotias olen että elämästä kuuluisi nauttia, minusta tuo lääke estää sen että voisi nauttia elämästä, jos siitä pikkuhiljaa pääsisi pois, voisihan sitä katsoa toimiiko se pienempi annos, itse en kyllä kauheasti usko sairauteeni, uskon että olen jo voittanut tuon sairauden vaikka sanotaan että ei se noin vain katoa, mutta tilanteet muuttuu, ja on tällä hetkellä tasaisia, en vain usko että tarvitsisin tuota abilifyta.
Mutta tuohan on hieno juttu, samaan pyrin myös :)
kiitos ja hyvää kesää sinullekkin :)