Ainakin minulla. Tässä on vain se ero, että minä en halunnut satuttaa sinua. Sinä halusit tietoisesti tuottaa pahan olon. Olen miettinyt, jos tulisin luoksesi ja saisin vielä mahdollisuuden puhua, mutta en tule.. Miksi haluaisit nähdä ihmisen, jolle et halua edes puhua? Et miksikään. Ja minä en halua satuttaa itseäni enää yhtään enempää. Käsitin väärin. Luulin, että pidit minusta. Tuntuu, että olin vain joku leikkikalu, jonka voi heittää pois heti kun mitta on täynnä. Jos olisin ollut enemmän, olisit antanut minulle aikaa ja yrittänyt ymmärtää.
Huono fiilis molemmilla
ujo-olen
14557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Plaaplaaplaa, vaikka puhuttaisiin tuhat vuotta asiat ei tästä muutu.
Olen puhunut, ei ole mtn lisättävää.
Irl olen puhunut jotain. Vaikka olenkin käynyt hänen luonaan, en viitsi mennä ovelle koputtamaan. Varmaan huutaisi oven takaa että painu pois. Tuntuu, että olen nolannut itseäni jo tarpeeksi. Joko on surullinen, vihainen tai ei välitä. Pitää vaan unohtaa.
Kyllä ymmärrän. Siksi tiedän ettei se tästä muutu ennenkuin uskallat pois mukavuusalueelta kohtaamaan kipua.
Älä sinä saatana puhu kivun kohtaamisessa. leiki naisten kanssa niin paljon kuin sielu sietää mutta mieti hetki mitä puhut ja millaisia nerokkaita neuvoja jakelet.
Saatanan pelle.
hannu se ymmärtää palstoilla naista ku naista millon ei satu wittuilevalle päälle.
etovaa tuntea kaikki ja tietää jopa vieraan ihmisen mukavuusalueet.
Kiva jos olet löytänyt itsesi ja pystyt kohtaamaa asioita ja olemaan rehellinen itsellesi. Lapsetkin varmaan tykkää. Minä nyt olen tälläinen naistenpyörittäjä. Monta pyöritän ja lämppään ja kaikkien huomio kelpaa.
Tajuatkohan sä ollenkaan, että sä itse petät itseäsi, kun omit täältä viestejä?
Kadun tekoani aloin suhteeseen kanssasi vain siksi kun olit helppo tapaus. Liian innokkaasti annoit signaaleja ja ei haitannut vaikka olin varattu tiesit sen. Nautin toki hetkistämme. Mutta en eroa koska toinen on ihana ja anteeksi antava. Ymmärtää mun sekoilut et siis ollut ensimmäinen. Nyt toivon että rauhoitut opit tästä varmaan. Kaveri voin toki olla mutta tiedän sinun touhuilut joten emme välitä. Jutut ovat aika väkinäisiä. Olen yrittänyt vihjailla että en jaksaisi sinua enempää huomaat sen kohta.
Tää oli varmaan mulle :)
ainoa että mä en kadu tekoani koska välitin susta aidosti ja taidan välittää vieläkin.
Miks siis katuisin?
Ai että liian innokkaasti annoin signaaleja.
Luulin että annoin itsestäni vaikean kuvan?
Annoin sun aikasi metsästää ja sitten annoin sulle itseni.
Voisin kirjoittaa aivan samoin naiselle.
En halunnut satuttaa. En vain halunnut minulle käyvän vielä huonommin. Siksi tämä oli ainoa vaihtoehto.
En olisi satuttanut häntä jatkossa. En vaan enää pääse sen muurin läpi...
Mikä sinua estää kokeilemasta?
Eikös vaan kumpikin vois alkaa kasvaa ihmisinä ja se alkaa sanoilla anna anteeksi... Kummassakin on syytä ja eikä kumpikaan halua tulla suhteessa huonosti kohdelluksi, ja on alkanut siksi suojata itseään sekä omia tunteitaan ja vetäytyä kauemmaksi. Ihan turha syyttää vain toista, kun pitäisi alkaa kohdata myös se oma itsensä ja miettiä niitä itseä satuttavia sanoja, joita hän viesti. Voisinko minäkin muuttua jotenkin ihmisenä, voisinko minäkin alkaa kasvaa ulos tästä samasta oravanpyörästä, jota olen toistanut. Hän kertoi mulle oman näkemyksensä minusta ja vaikka se satutti, oliko siinä sittenkin perää todella, voisinko tehdä asioita toisin, että välittäisin itse enemmän hänestä. Hän antoi mulle ne avaimet muuttua...