Hei,
olen kolmekymppinen työssäkäyvä nainen. Menneet vuodet ovat olleet henkisesti äärettömän ahdistavaa/stressaavaa aikaa. On ollut läheisen kuolema, raskas perintöriita, keskenmeno. Liikaa käsiteltävää liian lyhyessä ajassa. En käytä alkoholia, polta tupakkaa tai koskaan kokeillut huumeita.
Nämä "kummalliset" oireet alkoivat 7 kuukautta sitten, jolloin koin nk. hermoromahduksen/valtavan paniikkikohtauksen tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Aluksi oli hyvin vaikeaa. Oli pistosmaista tunnetta päälaella, keinuttava olotila, sähköiskuja vasemmassa kädessä, puutumista ym.
Tuosta hetkestä olen toki mennyt eteenpäin mutta yksi erittäin inhottava vaiva on jäänyt, nimittäin jatkuva päänsärky, kumma tunne päässä.
Tuntemus alkaa hetki heräämisen jälkeen ja loppuu kun käyn nukkumaan. Päivän aikana saattaa esiintyä särkyä. Olen huomannut stressaavan tilanteen pahentavan kipua.
Olen käynyt mm. neurologin vastaanotolla, pään MRI ok, psykiatrilla, jonka diagnoosi posttraumaattinen stressihäiriö. Lisäksi käyn psykoteraupeutin kanssa juttelemassa ja kiropraktikolla. Laaja verenkuva ok, hemoglobiini, hyytymistekijät ok. Kilpirauhanen on myös tutkittu.
Amerikkailaisilta keskustelupalstoilta löytyy kohtalotovereita. Monilla tapaturman tai onnettomuuden jälkeen päänsärkyä. Itselleni ei tapahtunut mitään sellaista.
En syö mitään lääkkeitä. Satunnaisesti 1g paratabsia, josta ei ole apua. Olen kokeillut venyttelyä sillä niska/hartia/selkä aivan jumissa. Kummallinen paineentunne ei vain poistu. En ole aikaisemmin kärsinyt minkäänlaisesta päänsärystä. En pelkää kuolemaa tai kärsi fobioista.
Viime vuonna harrastin todella aktiivisesti liikuntaa, mm. juoksua ja kuntosalia. Nyttemmin liikunta on jäänyt vähiin tämän vaivan takia. Tuntuu etten voi palautua tästä ennalleen, niin pinttyneeltä vaivalta tämä tuntuu. Olen aivan voimaton tämän suhteen. Olen lukeut jännityspäänsärystä, masennuksesta, migreenistä, sekä monesta muusta, työterveyslääkärin mukaan särky/tuntemus olisi psykosomaattista ja että tarvitsen aikaa toipumiseen. Mietin, jäänkö loppuelämäkseni tällaiseksi.
Tai olenko vain niin vakavasti masentunut ja siksi tunnen kipua.
Voiko keskushermosto tai aivot herkistyä tai "tuhoutua" valtavasta stressistä?
Kuvittelenko vain kaiken?
Onko tämä sisäistä purkamatonta pahaa oloa?
Tekisi mieli kokeilla vahvaa kipulääkettä tai psilosybiiniä jonka päänsäryn lievittävästä vaikutuksesta olen myös lukenut.
Olisin kiitollinen jos jollakulla olisi kokemusta tämän kaltaisesta vaivasta.
olen kolmekymppinen työssäkäyvä nainen. Menneet vuodet ovat olleet henkisesti äärettömän ahdistavaa/stressaavaa aikaa. On ollut läheisen kuolema, raskas perintöriita, keskenmeno. Liikaa käsiteltävää liian lyhyessä ajassa. En käytä alkoholia, polta tupakkaa tai koskaan kokeillut huumeita.
Nämä "kummalliset" oireet alkoivat 7 kuukautta sitten, jolloin koin nk. hermoromahduksen/valtavan paniikkikohtauksen tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Aluksi oli hyvin vaikeaa. Oli pistosmaista tunnetta päälaella, keinuttava olotila, sähköiskuja vasemmassa kädessä, puutumista ym.
Tuosta hetkestä olen toki mennyt eteenpäin mutta yksi erittäin inhottava vaiva on jäänyt, nimittäin jatkuva päänsärky, kumma tunne päässä.
Tuntemus alkaa hetki heräämisen jälkeen ja loppuu kun käyn nukkumaan. Päivän aikana saattaa esiintyä särkyä. Olen huomannut stressaavan tilanteen pahentavan kipua.
Olen käynyt mm. neurologin vastaanotolla, pään MRI ok, psykiatrilla, jonka diagnoosi posttraumaattinen stressihäiriö. Lisäksi käyn psykoteraupeutin kanssa juttelemassa ja kiropraktikolla. Laaja verenkuva ok, hemoglobiini, hyytymistekijät ok. Kilpirauhanen on myös tutkittu.
Amerikkailaisilta keskustelupalstoilta löytyy kohtalotovereita. Monilla tapaturman tai onnettomuuden jälkeen päänsärkyä. Itselleni ei tapahtunut mitään sellaista.
En syö mitään lääkkeitä. Satunnaisesti 1g paratabsia, josta ei ole apua. Olen kokeillut venyttelyä sillä niska/hartia/selkä aivan jumissa. Kummallinen paineentunne ei vain poistu. En ole aikaisemmin kärsinyt minkäänlaisesta päänsärystä. En pelkää kuolemaa tai kärsi fobioista.
Viime vuonna harrastin todella aktiivisesti liikuntaa, mm. juoksua ja kuntosalia. Nyttemmin liikunta on jäänyt vähiin tämän vaivan takia. Tuntuu etten voi palautua tästä ennalleen, niin pinttyneeltä vaivalta tämä tuntuu. Olen aivan voimaton tämän suhteen. Olen lukeut jännityspäänsärystä, masennuksesta, migreenistä, sekä monesta muusta, työterveyslääkärin mukaan särky/tuntemus olisi psykosomaattista ja että tarvitsen aikaa toipumiseen. Mietin, jäänkö loppuelämäkseni tällaiseksi.
Tai olenko vain niin vakavasti masentunut ja siksi tunnen kipua.
Voiko keskushermosto tai aivot herkistyä tai "tuhoutua" valtavasta stressistä?
Kuvittelenko vain kaiken?
Onko tämä sisäistä purkamatonta pahaa oloa?
Tekisi mieli kokeilla vahvaa kipulääkettä tai psilosybiiniä jonka päänsäryn lievittävästä vaikutuksesta olen myös lukenut.
Olisin kiitollinen jos jollakulla olisi kokemusta tämän kaltaisesta vaivasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun olet kokenut noin paljon ikäviä asioita varmaan lyhyellä aikavälillä, niin ei ole ihme että jossakin tuntuu. Kyllä siitä palautuu ja ei se päälle jää. Vie aikansa kun elämä taas rullaa.
mullaki on tapahtunu hirveesti kaikkee outoa selittämätänt'ä elämässä, eikä valitettavasti taida mikää olla pysyvää tässä elämässä ei ees käsitys itsestä tai omasta olotilasta, ite yritän vaa uskoa jeesuksee ja et kaikki olis silti jotenki hyvin
Joo pitkäaikasesta stressistä toi johtuu. Mulla meni lähes kolme vuotta toipua lähes vastaavasta tilanteesta. Sähköiskut jne...kuuluvat oireisiin. Oman kokemuksen mukaan tuo on juurikin purkamatonta pahaa oloa ja varmaa riittämättömyyden tunnetta.
Itse sain parhaan avun liikunnasta, ystävistä, ruokavaliosta ja joogasta. Alkuvaiheessa otin myös venlafaxia ja opamoxia. Hermosto kävi jatkuvasti ylikierroksilla. Sen tasaaminen kesti yllättävän kauan. Rauhoittuminen ylipäätään on avainsana ahdistuksessa.
Tällaista ahdistusta on paljon liikkeellä. Hyvä juttu on, et tästä voi parantua. Vaatii vain aikaa ja elämänmuutosta.
Hei Artsi, oliko sinulla kivunkaltaista tunnetta päässä?
Unhdin tuossa tekstissäni mainita kärsiväni jonkinlaisesta tunnepuolen kadosta. Minulle ei tule voimakkaita takaumia mutta muistoja menneisyydestä kylläkin. Mietin olenko menettämässä mielenterveyteni lopullisesti. En saa samaa olotilaa kuin ennen vaikka kuinka yrittäisin.
Olen ihan hukassa itseni kanssa..
Kyllä nuo stressioireita ovat. Aivoissa kemiat hiukan sekaisin, josta seuraa kaikenlaisia ongelmia.
Mulla oli 2013 lähes puolivuotta sellaset olot joka päivä - tuntui et kuolen tai sekoan. Kun sain ensimmäisen hiihtolenkin lopulta tehtyä oksentamatta, tuntui et aallonpohja on saavutettu ja siitä alkoi hidas paraneminen.
Vältä kaikenlaisia stressaavia tilanteita ja lisää hikiliikuntaa. Touhua juttuja joista itse pidät ja jotka rentouttaa. Ruokavalio ja paljon keskusteluja ystävien kanssa.
Ahdistuksessa tulee usein jännitysniska, josta voi tulla pääkipuja. Kuvauta pää, jos kipu ei hellitä. Tunnevammat kuuluu taudin kuvaan myös.
Kiitos Artsi.
Luot muhun uskoa. Toivon vain saavani "kirkkaan" mielen ja tunteet takaisin vielä jonakin päivänä.
Tiedän myös että vain itse voin auttaa itseäni. Minulla on lämmin perhe ja terapeutti ym. Nyt vaan tarvitaan sitä kuuluisaa aikaa. Tuntuu vaan niin vaikealta uskoa että nämä tuntemukset olisivat joku päivä historiaa.
Kirkkaampaan mieleen vaikuttaa muuten kala mm.lohi. Niissä maissa joissa syödään paljon kalaa, on masennusta ja ahdistusta vähän. Välimeren ruokavalio tukee parantumista. Se mitä laittaa vatsaansa, vaikuttaa suoraan aivoihin ja mieleen.
Mielenterveysongelmiin kantsii vaikuttaa monelta suunnalta. Näin tulee tehoja paranemiseen. Niska ja päähieronta rentouttaa mukavasti ja voi auttaa pääkipuun.
Ylipäätään elämä pitäis ottaa rennommin, turhia riitoja ja stressejä vältellen.