Olen yläaste ikäinen tyttö ja tullut vasta uskoon omasta tahdosta . Vanhempani eivät ole lestadiolaisia kuten melkein koko muu sukumme on. Tulin siihen tulokseen että tämä elämä sopii paremmin minulle ja on turvallisempi olla . Pienenä kävin uskossa olevien kaverien kanssa seuroissa ja mietin että mitä nyt minusta ajatellaan kun uusi ihminen tulee sinne jota ei ole ennen oikeastaan näkynyt muuta kuin aivan pienenä . Poikaystävänikin on uskossa ja parhaimmat ystäväni.
Uskossa oleminen
Mietteliäs11
4129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinullahan kuulostaa olevan asiat kunnossa. Siunausta!
Hienoa että olet löytänyt sen Tien, joka vie ikuiseen iloon! Älä mieti, sinä Mietteliäs11 kovasti, etenkään uskoon liittyviä asioita, sillä sinullahan on rukous, Sana ja elämäsi neuvonantajana ja johdattajana Pyhä Henki.
Minä taistelin kauan saadakseni armon uskoa. Kun sain ja koin pääsyn Jumalan lapseksi, niin elämä helpottui, maallisesti ja fyysisesti, psyykkisesti ja erityisesti hengellisesti aivan hurjasti.
Jotta saan nyt elää mielen- ja sielunrauhaista elämää, niin en halua enkä voi aloittaa päivääni rukouksella, haluan lukea Sanaa, haluan olla uskovien seurassa, Sanaa kuuntelemassa, Jumalan rauhassa, ilossa ja vapaudessa.
Toivotan sinulle ja läheisillesi Jumalan rauhaa ja siunausta aurinkoista kesää!
Tullut uskoon omasta tahdosta? Raamatussa puhutaan sellaisesta uskosta, ettei siihen tulla ihmisen tahdolla, vaan uudestisynnytään Jumalan sanasta.
http://biblehub.com/multi/1_peter/1-23.htm
Ratkaisukristillisyyden höpötystä on kritisoitu jo eri keskusteluissa, mm.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14221336/helluntailaisten-eksytys-on
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14317489/voiko-tama-olla-totta
tuliko setä nukkuessaan uskolle kuuliaiseksi?
olisit sitten ensimmäinen sellainen ratkaisematon uskovainen pallon päällä!
onnittelen.