Minulla on diagnoosi tunne elämältä epävakaaseen pers.
Olen käynyt terapiassa. Kaiken maailman lääkkeet olen kokeillut. Minä olen yrittänyt vuosia saada itseäni parempaan kuntoon lannistumatta.
Tiedän kyllä olevani härö elämäni loppuun eikä tähän ole parannus keinoa.
Pahinta on mielialojen vaihtelu. Pitkin päivää vuoron perään hyvän tuulinen olo ja seuraavassa hetkessä pohjaton ahdistus.
Minulla on todella pahat tunne häiriöt. Esimerkiksi rakastan kumppaniani yli kaiken. Sit saattaa olla päiviä että kumppani tuntuu vieraalta ja vastenmieliseltä. En tunne mitään tunnetta häntä kohtaan.
Luen ihmisten reaktiot väärin kun itse en tiedä mikä on normaalia. Paljon on mennyt ihmissuhteita kun epäilen ystäviä kaikesta.
Viime aikoina olen joutunut hankaluuksiin kun olen menettänyt hermoni ja aukonut päätä.
En voi sopia etukäteen tapaamisia kun en tiedä olenko sosiaalisella vai epäsosiaallisella tuulella.
Minulla on tosi pahoja uniongelmia ahdistuksen takia. Lääkkeet ei auta.
Jos pitää hakea jotain hyvää itsestäni olen tosi kiltti muita ihmisiä kohtaan. Herkästi alennun pomputeltavaksi kun haluan että kaikilla on hyvä olla. Olen erittäin empaattinen. Olen helposti lähestyttävä. Osaan nykyisin erittäin hyvin feikata ulospäin että kaikki on hyvin. Työntekijänä olen tosi hyvä. Ahkera ja tunnollinen. Rakastan työtäni.
Viimeisen viikon olen miettinyt että en jaksa enään pitää kulisseja yllä. Tekisi mieli vaan luovuttaa. Turhauttaa kun ei saa päätä kuntoon. Saa helpotettua vain olla.
Onko täällä muita epävakaita. Miten menee?
Olen käynyt terapiassa. Kaiken maailman lääkkeet olen kokeillut. Minä olen yrittänyt vuosia saada itseäni parempaan kuntoon lannistumatta.
Tiedän kyllä olevani härö elämäni loppuun eikä tähän ole parannus keinoa.
Pahinta on mielialojen vaihtelu. Pitkin päivää vuoron perään hyvän tuulinen olo ja seuraavassa hetkessä pohjaton ahdistus.
Minulla on todella pahat tunne häiriöt. Esimerkiksi rakastan kumppaniani yli kaiken. Sit saattaa olla päiviä että kumppani tuntuu vieraalta ja vastenmieliseltä. En tunne mitään tunnetta häntä kohtaan.
Luen ihmisten reaktiot väärin kun itse en tiedä mikä on normaalia. Paljon on mennyt ihmissuhteita kun epäilen ystäviä kaikesta.
Viime aikoina olen joutunut hankaluuksiin kun olen menettänyt hermoni ja aukonut päätä.
En voi sopia etukäteen tapaamisia kun en tiedä olenko sosiaalisella vai epäsosiaallisella tuulella.
Minulla on tosi pahoja uniongelmia ahdistuksen takia. Lääkkeet ei auta.
Jos pitää hakea jotain hyvää itsestäni olen tosi kiltti muita ihmisiä kohtaan. Herkästi alennun pomputeltavaksi kun haluan että kaikilla on hyvä olla. Olen erittäin empaattinen. Olen helposti lähestyttävä. Osaan nykyisin erittäin hyvin feikata ulospäin että kaikki on hyvin. Työntekijänä olen tosi hyvä. Ahkera ja tunnollinen. Rakastan työtäni.
Viimeisen viikon olen miettinyt että en jaksa enään pitää kulisseja yllä. Tekisi mieli vaan luovuttaa. Turhauttaa kun ei saa päätä kuntoon. Saa helpotettua vain olla.
Onko täällä muita epävakaita. Miten menee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei. Täällä yksi epävakaa, loppukesästä tai syksystä olisi tarkoitus aloittaa terapia, joko dialektinen tai kognitiivinen. Missä terapiassa aloittaja oli ja kauanko?:)
Miten on parisuhteet teillä onnistuneet,? itsellä liiallista miellyttämistä ja läheisriippuvuutta ja mustasukkaisuutta.Nyt olen sinkku.
Itsellä tällä hetkellä lääkityksenä seronil 50mg, deprakine 600mg ja zyprexa 20mg. Ihan hyvin vienyt tunteellista impulsiivisuutta *koputtaa puuta
Edelliseen jatkoa. Olen myös kokeillut mindfulnessia, joka lupaa tunteiden tunnistamista, itsellä vaan pari kertaa onniatunut, mutta kun onnistunut on toiminut myös hyvin etääntymään tunteita herättävistä asioista. Muilla kokemuksia mindfulnessista?
Mua kiinnostais tuo mindfulness, mutta mihinkään kursseille osallistuminen ei houkuta. Mitä kaikkea se oikeastaan edes on, pelkästään jotain hengittelyä, rentoutumista vai?
Mindfulness on tietoista läsnäoloa juuri siinä hetkessä kuin olet ajatuksinesi ja tunteinesi. Se auttaa etääntymään tunteista ja ajatuksista sillä menetelmällä että antaa niiden tulla ja kokea ne siinä hetkessä, jolloin niiden merkitys vähenee. Netistä löytyy erilaisia harjoituksia.
Minulla menee ihan ok, olen melko yksinäinen kun ihmisten seura ahdistaa. Tällä hetkellä olen kuntoutustuella. Lapseni asuu isänsä luona ja näen häntä pari kertaa viikossa, toivon että terapia sen verran lievittää oloani että jaksaisin olla enemmän hänen kanssa. Raskasta kun ei vain ole voimia.
Löytyykö muita äitejä?
Kristityllä meditaatiolla on lähes kaksituhatvuotinen historia ja se on toimiva.
Tulokset on huomattavasti paremmat kuin tällä uudella muoti ilmiöllä "mindfulnes", joka on kalpea kopio alkuperäisestä.
Suosittelen kokeilemaan.
Tietoa saa käytännössä kaikilta Apostolisten Kirkkojen Seurakunnista (Se löytyy kaikilta alkuperäisiltä Kirkoilta vaikka ne ovat ajan kanssa ajautuneet erilleen).
Pääkaupunkiseudulta löytyy Apostolisista Kirkoista Ortodoksikirkko, Etiopian Kirkko, Katolinen Kirkko sekä myös muita (Kopteja, Assyrian Kirkko...), mutta näillä muilla on hyvin pienet seurakunnat.
Mindfulnesin harrastajien joukossa ei ole yhtään todistettavaa tapausta, joka olisi parantunut mielenterveysongelmista. Kristityn meditaation puolella taas on.
Ironista on, että psykiatrit pitävät uskonnollisuutta psykoosina.
Joitain yksittäistapauksia lukuunottamatta tuo ei pidä paikkaansa.
Tänään sitten selvisi että diagnoosini tulee olemaan ainakin epävakaa persoonallisuus häiriö. Olisi kiva kuulla muiden toipumisesta ja terapiasta? Millainen on auttanut tai ei ole auttanut?
Psykiatriset diagnoosit eivät selitä mitään, vaan ovat vaan ilmiöiden uudelleennimeämistä. Tämä on totuus, olet siitä mitä mieltä tahansa.