Tuuli ulkona, kuuletko. Väsymätön liike, matka ilman määränpäätä. Haalistummeko me toistemme elämistä? Muutummeko marginaaleiksi, tarinoiksi 'silloin kerran'. Eikä ole rakkauskirjeitä, joita säilyttää piironginlaatikossa, vain kohinaan vajoavia bittejä, amerikkalaisten varastamia sanoja, nuuskijoiden kampaamia rivejä, joita kuolleet silmät luotaavat ymmärtämättä sisältöä. Säilytä edes osa minusta, jokin pieni sirpale, arpi, josta ei ole pahoja muistoja, vain hyviä, tarina, jota kertoa itselleen öisin ennen nukahtamista - Olipa kerran.
Myrskyn reuna
Harjukatu
070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.