Täällä kirjoitellaan paljon mitä lestadiolainen ei saa tehdä. Ei kaikki "epäuskoisetkaan" välitä meikata eikä pitää koruja kuten ei myöskään halua katsella televisiota, eikä huvita kuunnella jonninjoutavia lällätyksiä radiosta.
Onkohan meille Jumalalla varattuna taivaspaikkaa?. Emme ole tehneet mitään isompia rikkeitäkään. Onko nyt Taivaaseen pääsyn esteenä se ettemme ole pyytäneet olemattomia syntejämme anteeksi uskonsisarilta ja veljiltä. Ainoa "suuri synti" on se, että olemme syntyneet tänne matoseen maailmaan.
Voisiko Jumala olla niin armoton, että heittää meidät tavalliset ihmiset tulijärveen, vaikka me ei itse ole haluttu välttämättä syntyä tänne maapalolle.
Onko niin, että meitäkin "syntisäkkejä" pitää olla olemassa jotta lestadiolaiset voi tuntea itsensä paremmiksi muita ja ilkkua, kun me paistumme ikuisessa tulessa?
Onkohan meille Jumalalla varattuna taivaspaikkaa?. Emme ole tehneet mitään isompia rikkeitäkään. Onko nyt Taivaaseen pääsyn esteenä se ettemme ole pyytäneet olemattomia syntejämme anteeksi uskonsisarilta ja veljiltä. Ainoa "suuri synti" on se, että olemme syntyneet tänne matoseen maailmaan.
Voisiko Jumala olla niin armoton, että heittää meidät tavalliset ihmiset tulijärveen, vaikka me ei itse ole haluttu välttämättä syntyä tänne maapalolle.
Onko niin, että meitäkin "syntisäkkejä" pitää olla olemassa jotta lestadiolaiset voi tuntea itsensä paremmiksi muita ja ilkkua, kun me paistumme ikuisessa tulessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanoit:"...Emme ole tehneet mitään isompia rikkeitäkään..."
no joo..jos on uskoton niin koko elämä on pelkkää synnin tekoa.
Vaan on se uskovaisellakin niin vaikeata ja syntiin tulee jatkuvasti langettua.
Mutta etkös tiedä, ettei meitä saastuta se mikä tulee suusta sisään, vaan se mikä tulee suusta ulos.
Sen tähden voi meikkaava ihminen olla uskomassa ja meikkaamaton uskoton...tällä nyt ei silti ole tarkoitus kannattaa meikin käyttöä.
Meidät saastuttaa meidän saastaiset ajatukset.
Sillä jos annan kaverilleni karkin ajatellen sillä tavoin saada itselleni mainetta ja kunniaa, olen jo silloin itse valinnut kuoleman itselleni.
Näin ankara on laki...eipä sitä taida kukaan täyttää, paitsi Herra.
Senpä tähden ainoa mahdollisuus on uskoa synnit anteeksi, kun meistä ei voi yhtään hyvää tekoa lähteä, pelkkää pahuutta, niin emmehän me voi ansaita elämää.
Ja Jumala on niin oikeuden mukainen, että hän sallii ihmisen valita joko elämän tai kuoleman...hän ei pakota sinua valitsemaan elämää.
Vaan jos haluat saada iankaikkisen elämän, ei sinun tarvitse alkaa tekemään mitään hyviä tekoja ja ansaitsemaan sitä...sillä ethän siihen edes pysty, riittää vain että uskot syntisi anteeksi.
Jos siis et halua paistua ikuisessa tulessa, niin minkä tähden et vaan uskoa syntejä anteeksi?
ihmettelen vaan, että miksi haluaisit tulla taivaaseen, sillä siellä hän ei syntiä ole, mitä sinä nyt rakastat.
Miksi haluat luopua siitä, mitä rakastat?
Jos siis haluaisit päästä taivaaseen, niin joutuisit luopumaan siitä, mitä nyt rakastat?
Niin miksi pyydät pääsyä taivaaseen?
Saatat kysyä, että mistä tiedän, että rakastat syntiä? No en sinusta henk.koht tiedäkkään mutta sen tiedän, että uskoton sitä rakastaa, sillä jos hän ei sitä rakastaisi, niin minkä tähden hän ei luopuisi siitä...helpostihan se käy...uskoo vain synnit anteeksi...mutta kukaan ei halua luopua siitä, mitä rakastaa, niin sen tähden ei haluta uskoa syntejä anteeksi.
Minkä tähden Jumala siis pakottaisi sinnut eroon siitä, mitä rakastat?
Onko sellainen hyvä, joka erottaa lapset äidistänsä, vaikka he toisiansa rakastavat.
Teksikö Jumalan oikein, jos erottaisi sinut äidistäsi - kiljuvasta jalopeurasta, sillä rakastathan jalopeuraa ja sen käskyjä?
Vaan tiedä se, että me tehdään myös paljon syntiä, vaan se ero meillä ja sinulla on, että meidän tahto ei ole syntiä tehdä(room:7:16-johonki), vaan vihaamme sitä ja me olemme uskoneet syntimme anteeksi.
Sinä taas rakastat syntiä, etkä vihaa, senpä tähden teet aina syntiä, sillä ei sinussa enää ole mitään voimaa, mikä estäisi sitä pahaa tekemästä...jos sinussa ei asu enää mitään hyvää, kuinka voisit hyvää tehdä...etkö tee aina sitä, minkä perkele hyväksi näkee...ja rakastahan syntiä, niin mikset tekisi sitä, minkä perkele käskee.
Vaan älä pahastu näistä sanoista, sillä jos sinulla on huono omatunto ja haluaisit Jumalan voimasta luopua pahuudesta, niin sinulle voidaan saarnata evankeliumia, jos vaan tahdot?
ihmisiä oikeasti olemassa kuin tuo kirjoittaja? Luulin että nämä jutut lestadiolaisten tiukkapipoisuudesta on liioittelua, mutta nytpä näyttää että loivennettujahan ne on.
Kylmät väreet tuli selkäpiihin... Äkkiä pois täältä!
jos saa uskoa kaikki synnit anteeksi ilman omia tekoja tai sovituksia?
kei meidän kannattaa mieluummin myöntää väärin tehneemme ja uskoa ne anteeksi, kuin että väittää hyviä olevamme.
Voisitko väittää, että Herra on mielistynyt sinun tekoosi, kun annat karkin ystävällesi, jotta saisit omaa mainetta? Mitä hyvää tässä siis teet...jos et siis antaisi karkkia, jos et saisi omaa etua?
Jos siis et ajattele Herra pitävän tällaista tekona hyvänä, niin minkä tähden sitten et voi hyväksyä, että se on väärin.
On joko oikein tai väärin...kaikki lähtee joko hyvästä tai pahasta...mitäs arvelet, onko tuollainen lähtenyt Herrasta?
Eikö raamatussa ole sanottu, että rakkaus ei etsi omaansa....no onko sellainen rakkautta, missä sitten etsitään omaa, eli omaa kunniaa?
Jos se ei ole rakkautta, niin silloin se on vihaa, koska rakkauden ja viha välimuotoa ei ole, samoin kuin ei ole hyvän ja pahankaan välimuotoa...vai kuinka?
Jos siis tekosi ei ole rakkaudesta vaan vihasta, niin minkä tähden väittäisimme sitä hyväksi? Eikö viha tule käärmeestä?