Olen tuntenut tyypin puoli vuotta, ja nyt rupesimme vähän niinkuin seurustelemaan. Pojan ulkonäkö ei miellytä minua, mutta hän on hauska, hellä ja huomaavainen. Olemme halailleet ja suudelleet aika paljon. Hän on sanonut minulle että rakastaa minua, mutta en ole vastannut hänelle, koska ongelmana on että en tiedä rakastanko häntä. Tämä on hirveää! Olen paljon hänen kanssaan mutten tunne intohimoa tai halua häntä kohtaan, enkä syty hänestä. En haikaile hänen peräänsä enkä ole valmis näkemään häntä päivittäin. Tuntuu etten halua seurustella tai sitoutua. Tuntuu että hän on minulle enneminkin ystävä. Miksi sitten olen hänen kanssaan? En tiedä!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka mies ei olisi erityisemmän näköinen niin jos hänestä tosissaan pidät niin mielestäsi hän on kivan näköinen, silloin löydät hänestä niitä ihastuttavia piirteitä, joita meissä jokaisessa on, osassa enemmän ja osassa vähemmän.
Ulkonäkö ei saisi olla se tärkein juttu, mutta kyllähän se jonkinverran aina merkkaa. Mutta ei sillä ulkonäöllä pelkästään suhteessa pitkälle pötkitä. Meilläkin monenmoiset ongelmat ajaneet avioliiton raunioille ja ei liity siihen etteikö toinen olisi mielestäni ollut kivan näköinen ja tietty vaikka vanhentunut niin silti ihan hyvässä kuosissa. Itsekin olen miettinyt, että löytäisinkö enää kumppania, joka silmää riittävästi miellyttäisi ja olisi muutoinkin fiksu plus että tunteet kolahtaisivat. Mutta
Olet hänen kanssaan koska olet vain tyytynyt paremman puutteessa.
Sääliksi käy jo nyt pojan sydäntä.