Vetovoimaako?

Siksikö sitä kutsutaan? Ensin näkee usein, ja välillä vaikuttaa siltä, kuin siinä olisi jotain pientä kummallakin puolella. Ulkonäön lisäksi miellyttää puheääni, tuoksu, katsominen, tapa kävellä, huumori, rauhallisuus.

Aikaa kuluu.

Sitten, ennen kuin tietää näkevänsä, tavallaan vähän jännittää. Ihan kuin pitäisi yrittää valmistautua etukäteen, ettei mitään paistaisi liian selvästi. Yhtäkkiä hän on siinä, ja katsoo pitkään. Kumpikin katsoo. Mitään ei oikeastaan ole muuttunut. Hetkinen, oliko hän noin pitkä? Rauhallista hetkeä ei tule, koska muita on koko ajan paikalla. Mitä, jos sellainen olisi tullut, ja olisi keksinyt jotain hassua sanottavaa ja olisi halannut, olisiko se parantanut mitään? Olisiko ollut vaikea hiljaisuus?
13592
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Sitähän se.

Äänestä

Tuota se on. Vetovoimaa. Koin ahaa-elämyksen, anteeksi oli vaan pakko kertoa.

Äänestä
  • "Oli vaan pakko kertoa" , mietin minäkin. Tosin ei suoraan vaan ajatuksia purkaen ja ihmetellen tänne. Palstalta löytyy usein samoja asioita miettineitä.

    Äänestä

Samat tuntemukset.

Äänestä

Sitäpä sitä. Pitäisi tutustua mies. Toivottavasti nähdään.

Äänestä
  • Ap. on n, mutta voihan mieskin varmaan noin ajatella.

    Äänestä

Sitä rupee iän myötä olemaan hieman herkkänä tuolle vedolle ja jos vielä voimaakin on.

Äänestä

Tutulta tuntuu, vai mitä S...?;)

Äänestä
  • Tutulta tuntuu... joo.

    Äänestä

  • Kyllä,tutulta tuntuu J..

    Äänestä

  • Niin, milloin nähdään J.

    Äänestä

  • Useammasta taisi tuntua , ja taitavat S ja J olla aika yleisiä kirjaimia täällä muutenkin. Mistäpä sitä silti tietää, ehkä jotkut "kirjaimet" kohtaavat oikeassa elämässäkin.

    Äänestä

Muistan katsoneeni pitkään, mutta en kyllä tunnistanut. Ehkä alitajunta tunnisti, tuli ikävä sinua...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kompastuja kirjoitti:

Siksikö sitä kutsutaan? Ensin näkee usein, ja välillä vaikuttaa siltä, kuin siinä olisi jotain pientä kummallakin puolella. Ulkonäön lisäksi miellyttää puheääni, tuoksu, katsominen, tapa kävellä, huumori, rauhallisuus.

Aikaa kuluu.

Sitten, ennen kuin tietää näkevänsä, tavallaan vähän jännittää. Ihan kuin pitäisi yrittää valmistautua etukäteen, ettei mitään paistaisi liian selvästi. Yhtäkkiä hän on siinä, ja katsoo pitkään. Kumpikin katsoo. Mitään ei oikeastaan ole muuttunut. Hetkinen, oliko hän noin pitkä? Rauhallista hetkeä ei tule, koska muita on koko ajan paikalla. Mitä, jos sellainen olisi tullut, ja olisi keksinyt jotain hassua sanottavaa ja olisi halannut, olisiko se parantanut mitään? Olisiko ollut vaikea hiljaisuus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu