Tuntuu välillä että oon jotenkin kaksi ihmistä ja joudun elämään jonkun ulkopuolisen kanssa itseni lisäksi. Välillä tuntuu että en vain pysty enää olemaan ja elämään ja toivon vain että voisin lakata olemasta. Muille ihmisille puhuminen tuntuu oudolta koska välillä tuntuu että kukaan muu ei ole todellinen paitsi minä itse eli puhun oikeasti vain joillekin harhoilleni. Tuntuu myös että elämässä ei oikeasti ole mitään järkeä enkä näe mitään syytä miksi olen täällä. Tuntuu joskus että en oikeasti ole edes olemassa. Mikään ei tunnu enää miltään koska pelkään koko ajan sekoavani. En osaa olla yksin, koska pelkään että rupean näkemään harhoja eikä kukaan ole todistamassa niitä harhoiksi jolloin luulen niiden olevan totta. Kuvittelen päässäni millaisia harhoja näkisin ja pelkään että kohta päässä naksahtaa ja alan oikeasti näkemään ja kuulemaan kaikkea epätodellista. Toisten ihmisten seura taas hämmentää mua koska pelkään että sekoan ja luulen olevani se ihminen jolle puhun,koska tuntuu etten ole enää oma itseni. En uskalla katsoa edes hirveästi telkkaria,koska pelkään, että rupean ajattelemaan siellä olevista ihmisistä, että olen joku heistä enkö oikeasti ole oma itseni Tiedän, että pelko on tässä se mun ongelma, joka ylläpitää kaikkia näitä kamalia olotiloja ja ajatuksia,mutten tiedä miten näistä pääsee eroon. Elämässä ei voi enää tehdä mitään,koska kaikesta voi seota:(
Mitä mä teen?
Mitä mä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollaista saattaa tulla, jos on liikaa yksin. Onko nämä tuntemukset piinanneet sinua jo kauan. Oletko jotenkin ylirasittunut stressaantunut tai ollut lähiaikoina niin vaikeita asioita, että tuntuu ettei millään kestä?
Yksin olen ollut paljon syksystä asti.. Alkoivat joskus maaliskuussa ja pahentuneet koko ajan. Olen stressannut ja ollut hirveän ahdistunut fyysisestä terveydentilastani. Pelkäsin koko ajan että on jotakin hengenvaarallista tautia yms.
Moi, sinulla on nyt kriisi-tilanne, mikä johtuu jostain.
Mene reippaasti puhumaan psykologin tai jonkun muun kanssa.
Yks tapa voisi olla, että rupeet touhuamaan jotain.
Kun paneudut johonkin, niin ajatukset ovat sitten siinä ja et ajattele tuollaisia.
En oo mikään psykologi, että sorry jos ei oo hyvä neuvo. Luulisin kuitenkin, että kun keskittää ajatukset ihan muuhun (olipa se sitten vaikka mitä), niin tuontapaiset aatokset haihtuu.
Voisit aatella myös, että "mikäs tässä", monella muulla on tosi rankkaa, ja että mun murheet on pikkujuttuja niihin verrattuna. (sorry, en oo psykologi, mutta itellä auttoi aikanaan kun älysin omat pikkumurheet toisten tosivakavien murheisiin verrattuna).
Hali minulta!
Hei, jos sulla joku hyvä ystävä tai tuttu, menkää yhdessä lääkäriin ja kerro tilanteesi. Älä ole yksin asiasi kanssa. Kirjoita vaikka paperille tunteitasi.
Asiat selviävät, kun niitä selvittää!