Luulen, että olet. Yleensä näin se menee.
Oletko itsellesi yhtä ankara kuin minulle?
ehkäankarampikin
12341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tarvi olla ankara niille joita ei omassa elämässä oo ;) en yritä iskee älä erehdy kuvittelee. Ymmärrätköhän mitään vielä elämästä,,kopioit kuin kirjasta noita kysymyksiä,, ei sillä eihän kukaan voi olla koskaan sellainen kuin sinä haluat ja toisinpän,,helpottavaa sinänsä,,
Mikä sut pakottaa tohon, kuvitteluun, luulotteluun, lapselliseen käyttäytymiseen?
Se menee näin. Olen itselleni melko ankara, myönnän ja muille liiankin lempeä.
Olen oppinut soveltamaan että niissä missä olen hyvä en sano pahasti koska eihän siitä voi rangaista. Olen huomannut osaamme eriasioita joissa pystymme toimimaan paremmin toisiamme ja heikkouksiamme tuemme.
En ole ankara. Kaipaan vain oikeudenmukaisuutta, mies. Sinua joutuu muistuttamaan siitä turhan usein. Ehkä koet sen ankaruutena?
Nainen! En tiedä kuka olet. Voisitko NAINEN valaista vähän millainen pikkupillu siellä minua haluaa naida?!
Sinusta olen vain surullinen, millaiseksi olet muuttunut. Ei muuta.
kohtaan kyllä kriittinen, ja se kyllä on toiminut tähän asti, ja toimii varmaan jatkossakin, ilman erillistä ankaruutta.
Minusta parisuhteen rakkaus on niin herkkää js kaunista että sitä ei ole tarkoitettu jaettavaksi monille yhtäaikaa. Eikä kahdenkeskiset asiat ile tarkoitettu leviteltäväksi maailmalle.
Muissa asioissa olen sopeutuvainen. Pöntön kannen saa jättää rauhassa ylös. Voin myös pitää omaa hammastahnaa jos tapani puristaa sitä keskeltä häiritsee
Mä mietin, että onko ihmisen oltava ylipäätään ankara kenellekään, jos itselleen on niin omapahan asia. Ehkä en tyhmyydessäni tiedä mitä tarkoitatte, mutta ajan kanssa olen alkanut ajattelemaan että mikä mä olen kenellekään mitään sanomaan. Oppisin pitämään huolta omista asioistani vaan.
Itse asiassa en ole itselleni ankara juurikaan. Mutta ihmisen seurassa joka on itse itselleen ankara, se tarttuu minuunkin ja helposti rupean vaatimaan itseltänikin lisää ja kritisoimaan itseäni helpommin. Samalla kuitenkin ymmärrän että se on nyt tuo toinen jolla mittapuu vähän heittää. Olisin hyvää "tasoittavaa" toiselle ellen olisi näin herkkä mukautumaan toisen mielentilaan.
Jos koet minut ankarana sinulle, niin mieti hetki heijastatko sittenkin vain omia tuntemuksiasi minuun (ja minä sinuun).
Olen .Todella ankara
Olen kyllä yrittänyt muuttaa itseäni matkan varrella
Luulen että olen myöskin jossain määrin onnistunut
Olen tullut suopeammaksi itseäni ja muita kohtaan
Elämässä kaikki on mahdollista (*_*)