Lueskellut näitä kommentteja ja luonut mielikuvia kirjoittajista ja kirjoittajien tarkoituksista. Niitähän voi olla jos jonkilaisia, niinkuin ihmisten mieliäkin. Yksi sellainen asia jäi joskus vaivaamaan ja se liittyy ihmisten auttamiseen... Kun on sellaisiakin ihmisiä, jotka oikeasti haluavat hyvää myös toisille ihmisille...
Niin siitä auttamisesta, yksi sellainen oma karvas läksy on ollut, että kaikkia ei voi auttaa ja sitä voi tuollaisen ihmisen vaikea hyväksyä. Ja sitten siitä auttamisestakin sellaista, että auttaja ei voi tietää, minkälaista apua joku tarvitsee, ellei se ole suoranaista perustarpeisiin liitttyvää, kuten ruoka tai asunto tms. Auttamisen pitäisi tulla tavallaan jokun olemuksen kautta eikä tarkoituksellisesti, jos kukaan ymmärtää, mitä yritän sanoa. Täälläkin se voi rajoitetusti onnistua, mutta niin... kaikkea en voi ymmärtää, joten jätän sen auki täälläkin...
Niin siitä auttamisesta, yksi sellainen oma karvas läksy on ollut, että kaikkia ei voi auttaa ja sitä voi tuollaisen ihmisen vaikea hyväksyä. Ja sitten siitä auttamisestakin sellaista, että auttaja ei voi tietää, minkälaista apua joku tarvitsee, ellei se ole suoranaista perustarpeisiin liitttyvää, kuten ruoka tai asunto tms. Auttamisen pitäisi tulla tavallaan jokun olemuksen kautta eikä tarkoituksellisesti, jos kukaan ymmärtää, mitä yritän sanoa. Täälläkin se voi rajoitetusti onnistua, mutta niin... kaikkea en voi ymmärtää, joten jätän sen auki täälläkin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei, pohdin myös samoja teemoja, miten veteen piirretty viiva on monetkin asiat.
Kuten sellaiset asiat kuin toisten huomioimiset, kulloisenkin yhteisöön sisäänpääsemiset, ja miten syyllistävästi ovelasti jos jotain on pielessä se huomio käännetään toisaalle mutta ei itsetutkiskeluun, mikä pitäisi kummuta omista arvoistaan jne. ts. miten kauan edes pintapuoliset ihmiset jaksavat olla ennenkuin taas vajoavat.
Koska yleensä keskinkertaiset keskiluokkalaiset ovat oppineet selviytymään ulkoapäin ohjaistettujen määritelmien kautta, hetken näyttää hyvältä, mutta raapaisut paljastavat että heitä lähinnä kannattelee vain sen hetken verran ulkoapäin tullut paineistus, jos sitä ei ole jatkuvasti päällä, näyttävät he ontoilta.
Puhumattakaan niistä jotka tarvitsevat toisia vain siihen että he saavat itse mielihyvää, mutta eivät pysty sitä tuottamaan, koska
He eivät ole oppineet kunnioittamaan ihmisiä ihmisinä, vain peileinä tai lähteinä käyttävät heitä.
Se johtaa siihen, että "yhteisö" voi haluta liiallisesti mukautua, mukauttaa oletuksiin, koska kaikki haluavat pysyä/päästä sisälle, ja ihmiset alkavat näyttämään marioneteilta, joista puuttuu oma särmä, koska heitä ei ko.yhteisössä kunnioiteta oikealla tavalla, jotta he pääsisivät oikeasti esille omine tarpeineen, oikeuksineen täysvertaisena ihmisenä.
Karseeta katsoa kun ne/se ominaisuus mistä ehkä toisissa pitäisi mukautuukin, alentuu mukailemaan painostavaa yhteisöä jolloin ihminen pienentyy, koska näyttävät kuin pikkulapsilta joiden tulee noudattaa sairaalloisten vanhempien oletuksia siitä minkälaisia heidän pitäisi olla.
Kun se kohtaaminen, läsnä oleminen toiselle ei tee kunniaa toiselle, ikäänkuin ei tunnista sitä ihmisen sisimmän olemusta, huutoa.
Senpä takia, mukautujat eivät ole mukavaa seuraa koska johtaa yleensä vielä maksimointiin, toisten sivuuttamisiin, osoittamiseen että menettää yhteisössä "paikkansa" jos on väärien ihmisten kanssa tekemisissä ym.
Lampaitakin siis vielä kaupanpäälle.
Ohut veteen piirretty viiva, kun asioita ajattelee, voisi olla toisinkinpäin (jos olisivat rohkeita).
Minä en tajunnut paskaakaan ,voisi tietysti haukkua kaupanpäälle, mutta en viitsi. Voisi kuitenkin lopettaa tuo kirjasta luetun .......n jauhamisen
Ts. Ihmiset voivat menettää ns. aikuismaisen olemuksensa, erillisyytensä, jos ja kun menevät liialliset mukautumaan sairaalloiseen yhteisöön.
Ovat kuin pakotettuja miellyttämään tahoja, jotka ovat ovelasti omassa maksimointiansassaan, kun ajattelevat että niin heidän tuli/tulee toimia.
Ja sitä pakotettua miellyttämistä, mistä on ikäänkuin oikeus vastavuoroisuuteen , aikuismaiseen erillisyyteen katkaistu on karseeta katsoa.
Poistettu ikäänkuin sanominen, no mutta ei nyt ihan kaiken näin kuulu mennä (sick).
Huomauttaisin että jokainen "yhteisö" mihin kulloinkin liittyy on väliaikainen, oli se sitten työ, harrastus, asuinalue, jopa maa, niin ei niille liian suurta painoarvoa tulisi antaa, vaan keskittyä olennaisempiin, pysyvämpiin elämänarvoihin.
Lähtiessäni suomalaiseen ajatusmaailmaan, niin pitää hyväksyä suomalainen ajatusmaailma. Suomi on aika iso pläntti tässä eurooppalaisessa mittasuhteessa. Voisimme todellakin päästää muutamia elintasopakolaisia tallomaan maaperäämme. Tuleville pakolaisille pitää ensisijaisesti painaa "nuppiin", että täällä ei raiskata. Suomalainen uros ei raiskaa, ja vielä kerran, suomalainen mies ja nainen ovat täysin samanarvoisia. Suomalainen ihminen on hyvä, mutta suomalaisuuteen ei astu kieroilu. Nyt kun on jo saatu saatanalliset säkeet sieltä lähi-idästä, niin tämäkin taistelu on käyty loppuun.
Tuota, pakko kommentoida tuohon sen verran, että sinkut-palstalla ei monetkaan katkerat miehet oo sitä mieltä, että Suomessa nainen ja mies on tasa-arvoisia. Siellä kyllä painetaan naisen arvoa aika alas lutkittelemalla ja huorittelemalla ja muutenkin on aika kyseenalaista tekstiä usein... Ja tämä siis ihan suomalaisilta miehiltä, ei miltään mamuilta. Että en näe niitä mamuja uhkana vaan kyllä ns. tavallisillakin suomi-miehillä on aikamoista katkeruutta ja suoranaista naisvihaa, jota eivät edes viitsi peitellä mitenkään. Anonyymillä palstalla on tietysti helppo kirjotella mitä sylki suuhun tuo, mutta kyllä oikeasti on aika puistattavaa luettavaa...
Ylipäätään anonyymiys näyttää tälläkin palstalla "antavan luvan" vaikka minkälaisiin solvauksiin, herjauksiin ja nimittelyihin ja typeriin kommentteihin, koska sanoja/kirjoittaja voi esittää sen naamari päässä melkein kuin ilman vastuuta mistään. Sitä jaksan aina ihmetellä että miten voi olla niin. Jos sama pitäisi esittää vain omalla naamakuvalla ja nimellä, jäisikö tekemättä? Veikkaan että jäisi. Sosiaalinen kontrolli toimisi paljon tiukemmin.
Anonyymiydelle on toki aikansa ja paikkansa, ja varmaan jonkinlainen hyötynsäkin, mutta kun se niin helposti riistäytyy käsistä ettei moraalia enää tunneta, silloin alkaa tuntua ettei ole mitään järkeä enää.
Mielestäni jos yksilö edes ajatuksen tasoalla miettii raiskausta on jo itsessään rangaistava teko. Vaikeaahan on tuota selvittää ikävä kyllä. Kuitenkin naiselle se on todella kova paikka sellainen. Tekee minut vihaiseksi lukea raiskauksista, johtuen siitä ettei ole ollut itse paikalla estämässä kyseistä tekoa ja sitä myöden seuraukset siitä. Jo elokuvassa tapahtuva fiktio raiskaus tekee vihaiseksi.
Loppukevennys:
Kannatan tasa-arvoa, mutten ymmärrä miksi naiset saavat äänestää :D
Nettikirjoittelusta jää pysyvä jälki eikä sitä saa enää tekemättömäksi millään. Kasvokkain sanottu tai ylipäätään irl- juttu on sen hetkinen juttu. Kannattaisi oikeasti miettiä mitä se toiselle tekee.
Palstaan en ota kantaa...mutta..
Auttamiseeen oikeessa elämässä sanon sellaisen mielipiteen että jos ei tiedä mitä se toinen ihminen miettii, ajattelee, tuntee ja haluaa niin ei kannattais lähteä sooloileen, vaa oikeasti kysyä suoraan.
Minä olen vähän kyllästynyt niihin sooloilijoihin jotka arpoo mitä päässäni mahtaa liikkua ja omien luulojen mukaan toimii kysymättä multa suoraan asiasta.
Olen useammin kuin kerran tällaisesta itseni ja mun mielipiteiden ja tahtoni ohituksista loukkaantunut. En pidä siitä että joku luulee tietävänsä mitä minä haluan ja ajattelen ja vetelee sitten paskaksi elämääni sooloillen selkän takana asiat toisin kuin mun tahtoni on.
Minun elämä. minä kärsin jos auttamiset menee vituiksi ja ravottu väärin se homma mitä haluan, ajattelen ja tunnen
Mullakin on ollut useamman kerran tuollaisia "auttajia". Suututtaa myös se, millaisessa hybriksessä ihminen on, jos luulee tietävänsä muiden ajatukset, toiveet, tunteet, tahdon.
Yleensä hommat lähtee metikköön jos alkaa arpomaan toisen asioissa ja näpelöimään sen selän takana kyselemättä sen elämää.
Minä olen muutaman ihan kunnon matsit vedellyt joskus kun ärsyttää sellainen. Tietääkseni aikuisena ihan järjissään olevana ihmisenä osaan kyllä kertoa itse mitä tahdon ja asioista ajattelen kunhan vaan tiedän että se asia nyt jotakuta mietityttää.
Kaiken maailman arpomiset menee ihan vituillleen koska minä ainakin ihmisenä panttaan aika paljon ajatuksiani ja tunteitani. Niitä ei voi ulkopuolinen tietää kysymättä suoraan.
Ulospäin saatan näyttää ihan erilaista kuvaa kuin mikä totuus on. Saatan esim. hymyillä vaikka kaikki on vituillaan tai olla todella välinpitämätön vaikka oikeasti olen todella kiinnostunut taikka vihainen ulospäin mutta todellisuudessa pelokas tai rauhallinen ulospäin vaikka sisälläni olisin hirveän rauhaton.
Minua ei voi ainakaan tulkita oikein ulkoapäin näkyvän käytöksen perusteella eikä minun puheet irrotettuna kontekstista ja siirrettyä toiseen ole siihen toiseen käyttökelpoisia. Kaikki riippuu aina asiayhteydestä joten niitä ei voi siirtä samanlaisina toiseen koska siinä voi olal jokin MUTTA.
Siksipä ikinä ei arvalla pääse musta selvyyteen vaan ainoastaan kysymällä.
Jos ulospäin näkyvää käytöstäni alkaa tulkitseen ja sen varassa näpelöimään elämääni niin saattaa tedä todella suuren virheen. Metsään menee.
Minut tiedetään ja profiloitu niin miksi minua ei auteta? Minä autan muita uutta itse en saa apua. Valeteloitukset ei ole apua sen kertoo googlekin mitä se aiheuttaa ihmiselle.
Niinpä ei tarvitse odottaa vastapalvelusta, vaikka itse antaisikin. Älähän katkeroidu somali tästäkään. Joka paljon antaa vähän saa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valeteloitus
Menetelmää on kutsuttu erääksi julmimmaksi kidutuskeinoiksi, sillä ensimmäisen valeteloituksen jälkeen uhri on jatkuvasti epävarma kohtalostaan. Valeteloituksen katsotaan murentavan ihmisen persoonallisuuden.
Tätä jo vuosikausia.