Se on nyt, tänään.
"Suomen saunaseura haluaa kesäkuun toisena lauantaina vietettävän Suomalaisen saunan päivän viralliseksi liputuspäiväksi tai ainakin pysyväksi juhlapäiväksi kalenteriin. Seuran aloitteesta vietettävän päivän tarkoitus on nostaa perinteinen suomalainen sauna kunniaansa.
Suomalaisen saunan päivää voitaisiin viettää kalenterissa vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi Eino Leinon päivää vietetään runon ja suven päivänä."
Näin haluttiin kymmenenvuotta sitten, mutteipa tullut kuitenkaan.
Toisaalta, noita merkkipäiviä jo niin paljon, saa harkiten lisätä.
Mutta. tilaisuuksia tällä kuitenkin järjestetetään eripuolilla.
Suomessa on viisi ja puoli miljoonaa asukasta ja kolme miljoonaa saunaa. Kaikki suomalaiset voisivat saunoa yhtä aikaa – ja kokolailla saunovatkin ainakin jouluna ja juhannuksena.
Jokainen suomalainen on saunan asiantuntija. Meillä ei hyväksytä saunomisoppeja, jotka määräävät miten ja kuinka kauan ja kuinka usein saunassa ollaan, saako löylyä lyödä ja kuinka paljon. Jokainen on oman saunansa ja saunomisensa mestari.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/20/sauna-totuus-saunasta-totuus-suomalaisista
-
Saunan historiaa>
""Suomi on saunakulttuurin suurvalta, vaikka sauna ei supisuomalainen keksintö olekaan. Suomessa on vajaa kolme miljoonaa saunaa, joten kaikki suomalaiset mahtuisivat saunan lauteille samanaikaisesti – esim. juhannusaattona kello 17. Suomalaisten kokemus saunoista on ehkä jopa noin 10 000 vuotta vanha. Koko sinä aikana, kun Suomi on ollut asuttavissa jääkauden päättymisen jälkeen, on täällä myös saunottu!
Kaikki alkoi kivikautisesta maakuoppasaunasta
Kivikaudella elettiin metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä, eli elämäntapa oli liikkuvaa. Jatkuvaan asuinpaikan vaihtoon sopi hyvin nopeasti pystytettävä ja helposti siirrettävä maakuoppasauna.
Maahan kaivettiin pyöreä kuoppa. Kuopan ylle taivutettiin kaarelle ohuet puusalot, joiden päälle levitettiin eläinten taljoja, syntyi huppumainen teltta.
Kuopan pohjalle koottiin kivikasa, jonka sisälle ladotut puut palaessaan lämmittivät ”kiukaan”. Jo tuossa oli löylynheitto mahdollista, eli kylpijä pystyi itse säätelemään lämpö- ja kosteusolosuhteet.
Kun elämäntapa vähitellen kivikauden lopulla rauhoittui alkeellisen maanviljelyn ja pienkarjanhoidon alkamisen myötä, asetuttiin asumaan pysyvämmin. Tällöin myös sauna alkoi vakiintua, asettua yhteen paikkaan. Saunan rakentamisessa huomattiin rinnemaaston edullisuus. Kun esimerkiksi järven tai joen rantatörmään kaivettiin kolme seinää maan sisään, niin tarvitsi rakentaa vain yksi ulkoseinä, syntyi ”maasauna”. Ovensuun kiuas oli vanhanmallinen sisään savuava kivikasa. Peräseinälle saatettiin laittaa halkaistu tukki lauteeksi.
Sauna nousee maan pinnalle
Seuraavan mullistuksen sauna koki noin 500-luvulla, kun rautakausi toi mukanaan kehittyneemmän hirsirakennustaidon ja erityisesti rautasahalla tehdyn suoran nurkkasalvoksen. Asuinrakennukset rakennettiin nelinurkkaisiksi suoraseinäisiksi taloiksi. Kun jonkin ajan kuluttua hoksattiin, että saunakin voisi olla ihan oikea rakennus, syntyi pihapiiriin rakennettu maanpäällinen pihasauna. Kiuas pysyi periaatteeltaan lähes entisen kaltaisena sisään savuavana kivikasakiukaana. Peräseinällä oli lauteet ja saunassa oli sopiva ilmanvaihto, kun ”räppänä oli liki lakea”. Tämä oli vallitseva saunatyyppi kauan.
Noin 1700-luvun loppupuolelta alkaen ruvettiin rakentamaan myös ulossavuavia saunoja, kun asuinrakennuksissa yleistynyttä savupiippua alettiin käyttää myös pihasaunoissa. Kiukaana siihen asti käytetty kivikasa korvattiin luonnonkivistä ja myöhemmin tiilistä muuratulla uunikiukaalla. Savu poistui kiukaan päällä olevan savuhormin kautta savupiippuun. Sauna oli kertalämmitteinen. Jossain vaiheessa muurattu uunikiuas sai ympärilleen löylyluukulla varustetun peltikuoren, minkä ansiosta kiuas lämpeni hieman nopeammin ja pienemmällä puumäärällä. 1920-luvun uutuus oli, että tulta voitiin polttaa paitsi etukäteen myös saunomisen aikana. Keksinnön ydin oli, että polttopuiden liekit ja savu eivät enää menneet kiuaskivien läpi vaan tuli paloi omassa tulipesässään ja lämpö siirtyi paksun pellin läpi kiuaskivitilaan. Jatkuvalämmitteinen kiuas lämmitti saunan nopeasti kylpykuntoon, mutta löylyn laatu kärsi – enää ei ollut luontevaa savun aromia eikä hitaasti hiipuvia jälkilöylyjä. ""
Sepä siitä !
ip:llä puolisavusauna lämpiään, viimeinen pesällinen kuorittua koivua, tuntuu kuin se antaisi vieläkin paremman löylyn, haju eriä, parempaa. Onko kuoressa jotain sellaista öljyä, joka jää kiinni palaessaan ?
Ei muuta kuin itsekullekkin hyvää saunapäivää.
Supisuomalainen tapa ollut, ainakin lauantaisin.
"Suomen saunaseura haluaa kesäkuun toisena lauantaina vietettävän Suomalaisen saunan päivän viralliseksi liputuspäiväksi tai ainakin pysyväksi juhlapäiväksi kalenteriin. Seuran aloitteesta vietettävän päivän tarkoitus on nostaa perinteinen suomalainen sauna kunniaansa.
Suomalaisen saunan päivää voitaisiin viettää kalenterissa vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi Eino Leinon päivää vietetään runon ja suven päivänä."
Näin haluttiin kymmenenvuotta sitten, mutteipa tullut kuitenkaan.
Toisaalta, noita merkkipäiviä jo niin paljon, saa harkiten lisätä.
Mutta. tilaisuuksia tällä kuitenkin järjestetetään eripuolilla.
Suomessa on viisi ja puoli miljoonaa asukasta ja kolme miljoonaa saunaa. Kaikki suomalaiset voisivat saunoa yhtä aikaa – ja kokolailla saunovatkin ainakin jouluna ja juhannuksena.
Jokainen suomalainen on saunan asiantuntija. Meillä ei hyväksytä saunomisoppeja, jotka määräävät miten ja kuinka kauan ja kuinka usein saunassa ollaan, saako löylyä lyödä ja kuinka paljon. Jokainen on oman saunansa ja saunomisensa mestari.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/20/sauna-totuus-saunasta-totuus-suomalaisista
-
Saunan historiaa>
""Suomi on saunakulttuurin suurvalta, vaikka sauna ei supisuomalainen keksintö olekaan. Suomessa on vajaa kolme miljoonaa saunaa, joten kaikki suomalaiset mahtuisivat saunan lauteille samanaikaisesti – esim. juhannusaattona kello 17. Suomalaisten kokemus saunoista on ehkä jopa noin 10 000 vuotta vanha. Koko sinä aikana, kun Suomi on ollut asuttavissa jääkauden päättymisen jälkeen, on täällä myös saunottu!
Kaikki alkoi kivikautisesta maakuoppasaunasta
Kivikaudella elettiin metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä, eli elämäntapa oli liikkuvaa. Jatkuvaan asuinpaikan vaihtoon sopi hyvin nopeasti pystytettävä ja helposti siirrettävä maakuoppasauna.
Maahan kaivettiin pyöreä kuoppa. Kuopan ylle taivutettiin kaarelle ohuet puusalot, joiden päälle levitettiin eläinten taljoja, syntyi huppumainen teltta.
Kuopan pohjalle koottiin kivikasa, jonka sisälle ladotut puut palaessaan lämmittivät ”kiukaan”. Jo tuossa oli löylynheitto mahdollista, eli kylpijä pystyi itse säätelemään lämpö- ja kosteusolosuhteet.
Kun elämäntapa vähitellen kivikauden lopulla rauhoittui alkeellisen maanviljelyn ja pienkarjanhoidon alkamisen myötä, asetuttiin asumaan pysyvämmin. Tällöin myös sauna alkoi vakiintua, asettua yhteen paikkaan. Saunan rakentamisessa huomattiin rinnemaaston edullisuus. Kun esimerkiksi järven tai joen rantatörmään kaivettiin kolme seinää maan sisään, niin tarvitsi rakentaa vain yksi ulkoseinä, syntyi ”maasauna”. Ovensuun kiuas oli vanhanmallinen sisään savuava kivikasa. Peräseinälle saatettiin laittaa halkaistu tukki lauteeksi.
Sauna nousee maan pinnalle
Seuraavan mullistuksen sauna koki noin 500-luvulla, kun rautakausi toi mukanaan kehittyneemmän hirsirakennustaidon ja erityisesti rautasahalla tehdyn suoran nurkkasalvoksen. Asuinrakennukset rakennettiin nelinurkkaisiksi suoraseinäisiksi taloiksi. Kun jonkin ajan kuluttua hoksattiin, että saunakin voisi olla ihan oikea rakennus, syntyi pihapiiriin rakennettu maanpäällinen pihasauna. Kiuas pysyi periaatteeltaan lähes entisen kaltaisena sisään savuavana kivikasakiukaana. Peräseinällä oli lauteet ja saunassa oli sopiva ilmanvaihto, kun ”räppänä oli liki lakea”. Tämä oli vallitseva saunatyyppi kauan.
Noin 1700-luvun loppupuolelta alkaen ruvettiin rakentamaan myös ulossavuavia saunoja, kun asuinrakennuksissa yleistynyttä savupiippua alettiin käyttää myös pihasaunoissa. Kiukaana siihen asti käytetty kivikasa korvattiin luonnonkivistä ja myöhemmin tiilistä muuratulla uunikiukaalla. Savu poistui kiukaan päällä olevan savuhormin kautta savupiippuun. Sauna oli kertalämmitteinen. Jossain vaiheessa muurattu uunikiuas sai ympärilleen löylyluukulla varustetun peltikuoren, minkä ansiosta kiuas lämpeni hieman nopeammin ja pienemmällä puumäärällä. 1920-luvun uutuus oli, että tulta voitiin polttaa paitsi etukäteen myös saunomisen aikana. Keksinnön ydin oli, että polttopuiden liekit ja savu eivät enää menneet kiuaskivien läpi vaan tuli paloi omassa tulipesässään ja lämpö siirtyi paksun pellin läpi kiuaskivitilaan. Jatkuvalämmitteinen kiuas lämmitti saunan nopeasti kylpykuntoon, mutta löylyn laatu kärsi – enää ei ollut luontevaa savun aromia eikä hitaasti hiipuvia jälkilöylyjä. ""
Sepä siitä !
ip:llä puolisavusauna lämpiään, viimeinen pesällinen kuorittua koivua, tuntuu kuin se antaisi vieläkin paremman löylyn, haju eriä, parempaa. Onko kuoressa jotain sellaista öljyä, joka jää kiinni palaessaan ?
Ei muuta kuin itsekullekkin hyvää saunapäivää.
Supisuomalainen tapa ollut, ainakin lauantaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koita nyt pankkopaviaani ymmärtää että varastettuihin teksteihin pitää lisätä lähde.
Vihervassari pahalla päällä.
Raha kaikki?
Käykö Ope Oulusta saunassa lainkaan ?
Täältä ei kerkiä muualle. Aatella, jos joku kloonaa sauna aikaan, eikä pääse heti sitä sanomaan.
Heh..hehe..
Murheet ne opellakin.
Näkyy olevan ahkera päivystäjä täällä.
Vaatiikohan kepulta päivystyslisiä ?