Yksi 70-luvun hoitohurlumhei-aikojen ilmentymä oli se, että lopetettiin aiemmin hyvin tutun ja ehkä läheisenkin ihmisen ja hänen perheensä tervehtiminen. Tuollainen käyttäytyminen vastaa lasten hiekkalaatikkoleikkien tyyliä: "En anna lapiotani sulle".
Miten aikuiset ihmiset saattoivat vajota tuollaiselle tasolle?
Miten aikuiset ihmiset saattoivat vajota tuollaiselle tasolle?
Vastaukset 2
Vanhimmat
että "tervehtimättömyys" toimi sillä tavalla, että jos henkilö ei ollut enää vl, todettiin seurakunnassa ettei häntä voi enää tervehtiä Jumalan terve-tervehdyksellä, jolla vl tervehtii toista samanuskoista.
Mitä muuten tulee tervehtimiseen, itse ainakin olen ollut samalla tapaa hyvää pataa myös niiden kanssa, jotka eivät ole enää syystä tai toisesta olleet vl:iä aikuisiällä. Heille sanon "terve", "hei", "päivää", jne. kuten normaalisti tervehditään.
Olisiko tuolloin 70-luvulla ollut niin, että ihmisten välit menivät niin huonoiksi, ettei muutenkaan oltu huomaavinaan, tms.? Oliko silloin joku "sotatila" vai kuinka?
Myöskään kaverisuhteeseen ja yhteisiin harrastuksiin ei ole vaikuttanut, jos joku on uskon jättänyt. Tietysti ajankäyttö osalla on vähän erilaista, kun tuli mukaan tanssipaikoilla käyminen ja alkoholi. Itse en niistä ollut kiinnostunut, mutta kaveria ei silti jätetä.