Ensin sä mies kuittaat ilkeästi kun olen haavoittuvimmillani. Etkä voi edes kertoa totuutta siitä miksi se olit sinä joka niin teki. Sitten sä luulet omiasi ja järjestät mun elämään helvetin muiden muodossa, josta en tajua mitään, en vieläkään vaikka tunnut niin luulevan. Koska et osaa puhua ja kun saat suusi auki niin sieltä tulee ainoastaan valheita. Sit leikit jumalaa ja laitat mut leluksi ahnaille pedoille joita luulen lemmikiksi. Ja pisteeksi iin päälle vielä tuhoat mun tulevaisuudenhaaveet jotka ei suhun millään tavoin liity. Ja vieläkään et osaa puhua saati pyytää anteeksi. Mitä pahemmin mulla menee ja mitä nöyremmin pyydän apua sitä kovempi on ilmeesi. Että kiitos vaan. Sulle ei kukaan ikinä halunnut mitään pahaa joten mitä oikein kostat?
Olet totuuden velkaa
ainoatapapäästäeteenpäin
8395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannatko vastuun omista teoistasi ja elämästäsi?
Vaikka kantaakin vastuun omasta elämästään, niin toinen/toiset voivat tehdä siitä helvetin. Eikö heillä ole mitään vastuuta teoistaan? Minullekin on käynyt jotakuinkin noin. Selviän kyllä ajan myötä eteenpäin, mutta jokainen kantakoon ristinsä. Heillä on omansa ja jonakin päivänä ehkä raskaampi kuin sellaisen, joka on puhtain sydämin ollut matkalla.
Mistä teoista kysyn vaan, pyh! Kun nimenomaan yhtään mitään tekoja ei ole! Tekstiksi jäänyt mun tekoni ja nekin pelkällä hyvällä. Kyllä se nyt on niin että syytöntä syytetään tässä oikein rankalla kädellä! Elämästäni kyllä kannan kun joku ei olis sotkenut sitä täysin mielivaltaisesti.
Mistä teoista..ei ole mitään tekoja. Mulla ja mun äidillä oli hyvät välit. Onnellinen lapsuus..ei ole mitään vitun tekoja...kaipaan vapautta jumalauta.
En nyt ymmärrä mitä äidit tähän liittyy? Omani potki, puri, laittoi lattialle nukkumaan, haukkui rumaksi ja tyhmäksi ja kohteli aika mielivaltaisesti. Kuten olen kertonut kun on kysytty. Mutta se on hänen elämänsä ja murheensa mitä teki ja miksi, ei enää minun. Mennyt on mennyttä ja aikuisena voi olla väleissä kyllä kunhan pitää rajat selvinä sinne päin. Menneisyys harmittaa mutta katkeruus ei johda mihinkään eikä elettyä saa pois.
Ei ollut sit kellekään kivalle vaan pelkästään sille yhdelle kusipäälle.
Mikä siinä on, että se on aina muiden vika, jos itsellä menee huonosti? Aloittaja, katsele peiliin. Sieltä se vika löytyy.
"A, mä en jaksa enää". Vitun valehtelija.