Li Anderssonista pääministeri.

Näkyy selvästi se, että Sipilä ja Stubb ovat jo täysin hysteerisessä tilassa.
Huomasivat kansan saaneen heistä tarpeekseen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001199008.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001198725.html

Kyllä, tarvitaan vahva uusvasemmisto, joka on aidosti heikkoasemaisen puolella, mutta joka pystyy myös realistisesti keskustelemaan maahanmuuttoon liittyvistä asioista ja etsimään ratkaisuja. Ei puolueideologian mukaisesti, vaan tilastomatematiikan pohjalta. Ihmisarvo ei mihinkään tilastoihin kytkeydy, eikä sitä niihin voi sitoa, mutta sitä kautta voidaan sitten hakea eri malleja, että mikä toimii. Ei maahanmuuttokielteisyttä, vaan realismipohjaista ihmisoikeustyötä. Kaikilla pitää olla ihmisoikeudet ja vapaus, se pitää vaan miettiä realistisesti tässä kokonaisuudessa.

Helpostihan esimerkiksi köyhiä maita pystyttäisiin jo nyt auttamaan jos vaan painettaisiin rahaa, jolla hankittaisiin hyvinvoivista valtioista (hajautetusti) esim. ympäristöystävällistä maatalouskoneistoa tai muuta, jolla ääriköyhien maiden oloja kohennettaisiin. Ei menisi rahaa yhtään, aikaa ja työtä vaan. Mutta se ei olisi talouden pelisääntöjen mukaista tietenkään. Voisihan fiksu puolue muodon vuoksi tehdä noin ja symbolisena eleenä sitten puolittaa edustajiensa palkat (ikään kuin se raha olisi otettu siitä), mutta ketä se hyödyttäisi, jos yksittäisten ihmisten ostovoima heikkenisi. Periaatteessa noin kikkailtuna köyhiä maita autettaisiin ilmaiseksi ja kehitysapu menettäisi pidemmän päälle merkitystään, mutta eipä se suomalaisten hyvinvointiin mene se lisäraha, vaikka niin on helppo ajatella. Yhtä kaikki jos nuo ostot vielä hajauttaisi eri paikkoihin, ei varmuudella pääsisi syntymään mitään taloudellisia kuplia. Periaatteessa tämä pitäisi toteuttaa jonkin keskusjohtoisen tahon, esim. EU:n, toimesta, mutta kun sellaista tahoa ei oikeastaan ole, jolle sen vallan voisi antaa, voisi Suomi tehdä tuota pienimuotoisesti. Nythän se on rahanvaihtofirmoilla se valta, se pitäisi pystyä kiertämään ihmisoikeusasioissa se valuutanvaihto.

Tarvittaisiin myös universaaleja pakolaisalueita tai vastaavia, joissa olosuhteet olisivat laadukkaat ja inhimilliset. Samoin kollektiivista ihmisoikeustyötä. Konflikteja voi lievittää myös niin, että tekee palveluksia eri valtioille ja sitä kautta sitten hakee vastapalvelukseksi tiettyjen konfliktien lievitystä ja neuvotteluyhteyttä. Jokaisessa valtiossa pitäisi olla tila marginaalille. Demokratiakin on ongelma, jos se sortaa liikaa eri pienryhmiä. Yleensä ääriliikehdinnät on seurausta siitä, että yksittäiset tahot kokee elämäntapansa uhatuksi. Pitäisi turvata eri elämäntapojen mahdollisuus. Sen verran täytyy olla sietokykyä, että hyväksyy myös erilaiset elämänmallit. Luontoarvot täytyy sitten vielä sovittaa siihen, koska ne vaikuttaa kaikkeen.

Uusvasemmisto onneksi siellä täällä Euroopassa heräileekin, ehkä nyt täälläkin. Vihreiden nousu on toki hyvä myös, koska niitä arvoja on pakko pohtia. Ääriliikkeiden ongelma vasemmallakin on, että ajaudutaan väkivaltaan omaisuuden rikkomisen muodossa, samoin kuin konservatiivisissa maahanmuuttokriittisissä liikkeissä voidaan ajautua, vaikka väkivalta voi olla aina korkeintaan kieltäytymistä. Siis osallistumisesta kieltäytymistä, disobey tyylistä. Muuten se ampuu aina omaan jalkaan.

Itse luotan ehkä eniten uusien pienpuolueiden mahdollisuuksiin. Piraattipuolue? Vasemmisto-oikeisto mielikuvat tai konservatiivi-liberaali jaot ei niiden toimintaa samalla tavalla rajoita. Politiikassa on muutenkin kyse usein liikaa vaan mielikuvista. Vasemmiston nousua avittaa kun pystytään tarpeeksi tiukasti ja selkeästi esittämään, miten vasemmiston ideaalit on talouspoliittisestikin toimivia ja johtaa kokonaishyvinvoinnin ja esimerkiksi työläisen tai köyhän olojen (ja vaihtoehtojen/oikeuksien) kasvuun. Itse arvoiltani melko sitoutumattomana, mutta ihmisoikeuskeskeisenä en ole aina kokenut vasemmiston arvoja täysin omikseni, vaikka ne keskeisesti tähän kytkeytyy. Omasta mielestäni koko vasemmisto-oikeisto jako on lievästi epätodellinen ja johtaa keskustelun karkaamiseen ulos politiikasta, eli siitä miten kokonaishyvinvoinnin kasvun ja kokonaiskuormituksen (sekä luonto että yksilöt) laskun yhtälö parhaiten toteutuu. Jossain vaiheessa työn tilalle on pakkokin keksiä esim. vapaaehtoistoimintaa, lastenkasvatukseen tai kerhotoimintaan keskittyvää toimintaa ja muuta, jos työelämä entisestään koneistuu. Ja miksi se olisi paha? Sehän vielä suoremmin lisää kaikkien hyvinvointia, jos tekemistä on. Nykyään hoitoaloillakin työntekijät voivat olla niin väsyneitä, etteivät oikeastaan jaksa piitata työstään. Kaikki kärsii tässä yhtälössä.

Piraattipuolue on minusta jopa yllättävän hieno puolue, jos ja kun se tukee myös ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Siinä on potentiaalia, vaikken ole piraatteja vielä kertaakaan äänestänyt. Olen myös iloinen uusvasemmiston uudesta elpymisestä siellä täällä Euroopassa. Maahanmuuttokriittisistä itsenäisyyspuolue on hieno, vaikka en EU eron kannalla täysin ole. Jokin EU:n kaltainen järjestelmä tarvitaan, muuten saatetaan palata menneen maailman ongelmiin, jos ajat on tosi huonot. Mutta EU pitäisi uudistaa tarpeeksi tiukalla lähestymistavalla sisältä käsin.

En siis tässä ole maahanmuuttoa vastaan, mutta se vaatii jotain uutta tulokulmaa, se on iso kynnyskysymys nyt ja ihmisoikeudet ja jokin uusi lähestymistapa pitää saada fiksusti yhteen. Dalai Lamakin on hillityn maahanmuuton kannalta, mutta ei Dalai Lamallakaan ole antaa mitään vastauksia siihen, että miten kärsiviä sitten (ihan missä tahansa maassa) autetaan ja erilaisia konflikteja hillitään. Nämä on vasemmistollekin keskeisiä kysymyksiä. Mielenkiinnolla seuraan, syntyykö sieltä nyt jokin uusi ja tarpeeksi innostava uudistusvoima. Sellaista nyt tarvittaisiin.

Tietysti tämän uuden nousevan valtapuolueen (oli se sitten mikä hyvänsä) edustajat voisivat puolittaa palkkansa ja jakaa rahat köyhille muodollisena eleenä. No, tämä on aina tätä mielikuvaleikkiä, että jos rahaa jonnekin jaetaan, se pitää olla jostain pois. Jonkun pitää ikään kuin uhrautua. Ainahan se olisi hyvä, jos vaan kaikkien hyvinvointi kasvaisi, mutta tietyn rajan jälkeen se ei aina ole se raha, vaan elämän mahdollisuudet (myös työmaailman ulkopuolella, jos sellaisia juttuja joskus aletaan ottaa vakavasti).

Näillä eväillä minä lähtisin uudistamaan kaikkea.

Niin, ja tuli vielä mieleen ekologisesti kestävään tuotantoon panostaminen. Voimakas panostaminen kaikkeen vielä 20 vuodenkin päästä merkitykselliseen. Tämähän nyt ei mikään omaperäinen ajatus ole, mutta siis globaaleilla markkinoillahan nyt pelataan ja tässä Suomen pitäisi olla kärkimaata pian ja tarpeeksi radikaaliin etsimiseen kykenevää. Tuotanto kasvattaa taloutta ja ihmisten vapaus luo uusia ideoita, vaikkei ne tulisikaan perinteisen työn puitteista. Työtä ei muutenkaan kaikille ole, mutta olennaista on, että ideat kiertää ja ihmiset saavat jostain sen riittävän rahamäärän ja vaikka jonkinlaisilla keikkatöillä tarvittaessa lisää suht helposti. Keveys, sopimusten tekemisen helppous, vaivattomuus, etätyöt aina kun mahdollista, niin ei tule liikennekuluja jne. Vain tuo uusi ekologinen tuotanto pidemmän päälle merkitsee. Siitä pitäisi tulla se, mistä Suomi muistetaan, jopa näin kapitalistisesti lainaten "brändi". Verotusta saattaa jopa voida keventää, jos valtionyhtiöt alkaisi tuottaa enemmän, niin ei tarvitsisi kinastella, että miten asioita rahoitetaan. Tällöinhän jokin perustulon kaltainen ja siihen vapaasti päälle tienatut keikkapalkan kaltaiset toimisi ihan hyvin ja pitäisi kulutuksen toiminnassa. Tähän rahoituspuoleen tarvittaisiin paljon uusia ideoita.

Mutta tämä ei olisi enää perinteistä kapitalistista talouspolitiikkaa, koska tässä luotettaisiin, että ihmisten vapaus luonnostaan tuottaa uutta, ei tarvita keppiä ja porkkanaa. Se luo näitä ongelmia tänne. Kaikki ongelmat ovat keskeisesti tämän ideologian ja sen johdannaisten syytä (siis väärin ja huonosti ymmärretyn kilpailun).

Se tuhoaa uuden tuottamisen mahdollisuuksia.

Tätä kautta voi myös olla, että työ menettää aikanaan merkityksensä. Varallisuutta voidaan jakaa sopivasti kaikille. Suurin osa koneistetaan. Ihmiset voivat keskittyä lastenhoitoon, harrastuksiin, perusjuttuihin, keskeisesti. Kaikkeen hyvään.

Ei sillä etteikö työkin olisi hyvää. Mutta sen voi organisoida monin tavoin ja paljon joustavammaksikin.

Minusta sellainen systeemi on hyvä, jossa olisi aina mahdollisuus saavuttaa jonkinlaista luksusta enemmän tekemällä, mutta on myös mahdollisuus rauhallisempaan elämänrytmiin, jos sitä tarvitsee. Ilman turhaa taistelua ja käden vääntämistä ja selviytymiskamppailua. Tällöinhän puhutaan jonkinlaisesta utopiasta.

Itehän jopa vähän romantisoin sellaista perinteistä työmielikuvaa, vähän maalaisromanttisesti kepulaisittain että hevosella aurataan pellot, mutta sitten taas luonnonsuojelullisesti, että ei voi hevosia rääkätä siinä turhaan. Siis pointti on, että olennaistahan aina olisi, että kaikki voisivat toteuttaa sitä omaa elämäntavallista visiotaan niissä puitteissa, missä nyt eletään (jotkut yhteiset puitteet väistämättä on), jolloinka kaikkia ei tarvitse väkipakolla sitoa samankaltaisiin malleihin ja syntyy myös väistämättä kaikenlaista uutta, jonka hyöty ei aina suoraan näy, mutta voi alkaa pidemmän päälle näkyä (luonnonmukainen elämäntapa voi alkaa kerätä kiinnostusta ulkomaita myöten, näin esimerkkinä, mutta ihan samalla tavalla joku vaihtoehtoinen teknologinen innovaatio voi poikia jotain uutta, vaikkei ensin siltä näyttäisi… jopa tietokonepelaamisesta voi tehdä itselleen bisneksen, joka tuottaa erittäin hyvin, vaikkei sitä kukaan työnä osaa ajatella… kuten nyt vasta uutinen kertoi).

Tosi yllättävätkin jutut voi toimia ja hyödyttää kaikkia. Eipä sitä aina voi ennakoida kovinkaan hyvin.

Siis romantisoin hyvin varhaisia, alkeellisia ja yksinkertaisia työn muotoja. Mutta se kertoo lähinnä vaan minusta. Olen hidas tekemään fyysistä työtä, mutta se on minulle sitä luonnollista työtä, johon klassisesti kaikki aika on myös keskeisesti mennyt.

Siis historiallisesti. Mutta se ei tarkoita, että haikailisin paluuta johonkin. Ei, mutta sellaisen ympärillä pyöriväkin voi kerätä kiinnostusta. Se oli se pointti. Ei voi aina ennakoida.

Ja miksi heitän tätä tänne? Koska hyvät ideat on syytä jakaa. Ja uudelleenjakaa, jos joku jaksaa.

Minusta tässä on ihan suht käyttökelpoisia ideoita. Hyödynnettävissä olevia. Nyt sattui tämä keskustelu olemaan pinnalla, niin tuli nyt tähän vuodatettua, mutta tuosta saa vapaasti ottaa ideoita hautumaan, jos joku vielä hereillä on. Tässä muun työn ohessa kirjoitettua, niin vähän tajunnanvirtamaista, mutta mitäpä se täällä on väliä. Olennaista on tuo ydinpointti.

No, mutta tämä tästä.

Suomessa on aivan vääränlaisia virkanimikkeitä. Ongelmat ratkeaisi helpommallakin tavalla eli yksi päätöskykyinen valtakunnankanslerin virka.

Mihin Suomi tarvitsee näin suuren pullakahvikerholaisten "päättäjien" byrokraatti joukon? Eihän tämä byrokraattijoukko tee muuta kuin vatuloi ja siinä sivussa litkitään kahvia kuppikaupalla ja mutustetaan pullaa kerhotiloissa monien viikkojen ajan.

Eihä tämä kulttuuri poikkea yhtään emäntäkerholaisten kahvituokioista jonka ohessa kerrotaan kaikki juorut mitä tiedetään.

En nyt ajattele väistämättä niinkään että valtion pitäisi rahoittaa kaikkien eläminen, kuten vasemmistohenkinen ajattelu joskus väärinymmärretään, mutta riittävä perustoimeentulo, jota voisi suht helposti parantaa. Löytää se tasapaino siihen, että se lievittäisi kärsimystä, mutta toimisi kokonaistaloudessa kuitenkin järkevästi, ilman turhanpäiväistä byrokratiaa. Monet kärsii turhaan minimillä, mutta ei saa itseään koskaan sellaiseen kuntoon, että voisivat tehdä edes jotain järkevää. Heitä sitten syyllistetään, vaikka he ovat voineet koko elämänsä kärsiä eri tavoin. Tuotetaan lisää ongelmia.

Tässä minun visiossa ei keppi-porkkana malli olisi lainkaan merkityksellinen. Sillä mallilla helposti rääkätään niitä, jotka eri tavoin ovat ajautuneet loukkuun ja sitä kautta myös yhteiskunnan maksumäärät lisääntyy ja syntyy lisää ongelmia. Siihen kytkeytyy itsetuhoinen ajatusrakenne siihen keppi (ja porkkana) ajatteluun, sama tietysti kuin äärivasemmistolla ja äärioikeistolla (konservatiiveilla) huonoina hetkinä, eli tavallaan tuhotaan kaikki, myös se, mistä itse ollaan riippuvaisia. Tietysti markkinataloushenkiset tuo sen tiettyinä hetkinä kuin nurkkaan ajetun eläimen hyökkäysstrategiana ja ymmärrän sen, mutta se ei ole edes talouspoliittisesti mikään hyvä visio, koska se tosiaan pidemmän päälle vaan ketjuttaa kärsimystä. Kannattaa muistaa, että ilman vasemmistolaista ajattelua ei olisi koskaan syntynyt likimainkaan nykyistä hyvinvointia, koska se hyvin ratkaisevasti esti varhaista kapitalismia muuttumasta pelkäksi järjettömäksi orjatyöksi. Vähintään vasemmiston luoma paine vaikutti tuohon.

Ehkä joskus teknologisen kapitalismin alkuaikoina noin voitiin saada tuotanto käyntiin, mutta kyllähän siitä pitäisi päästä eroon, että vallan ainoa funktio olisi pakkotuotanto tai edes vaan kokonaisuuden hyöty (ilman aitoja ihmisoikeuksia, jotka on järkyttävän uusi keksintö tuossa muodossa, siis ilman sidettä johonkin kollektiiviseen etuun, esim. terveen sotavoiman ideaan). Usein se sitten heijastuu kaikkialle elämään ja syntyy helvetin raskas maailmankuva, joka ei lopulta tuota yhtään mitään. Tai vähintäänkin työläisten palkkojen pitäisi nousta ja pitäisi syntyä riittävästi palkkoihin tai muihin etuisuuksiin liittyvää kilpailua. Toisaalta epäinhimillinen tuotanto yhä vain automatisoituu, mutta sehän on tavallaan kapitalismin loogisin suunta, jos puhutaan tuotannon tehostamisesta ja kulujen minimoinnista. Se myös vapauttaa tuottajat työläisten miellyttämisen vaatimuksesta. Eihän sen voi olettaa kehittyvän kuin entisestään siihen suuntaan, koska työläinen on kapitalismissa tavallaan rasite. Ainakin tietyntyylisessä kapitalistisessa tuotannossa. Se rajoittaa mahdollisuuksia liikaa. Tällaisesta inhimillisestä tekijästä täytyy päästä eroon.

Ratkaisu tähän on, että byrokratia vähentyisi ja syntyisi sitä liikettä ja uutta, mutta myös ihmisarvot toteutuisi, ettei ajauduttaisi noihin edellä mainittuihin ongelmiin (en tarkoita hallitusta, vaan yleisesti tiettyjä ideologioita… hallitus tekee vaikeita ratkaisuja vaikeassa ajassa, en pysty niitä pelkästään syyttämään, sillä se, että leikataan, oli kyllä kaikkien tiedossa, vaikkei sen tapa olisikaan ollut… valtionyhtiöiden järkevä kilpailullistaminen voi olla jopa fiksu veto, jos ja kun se oikein toteutetaan, joten kaikkea ei voi heti tuomita… osa muutoksista voi olla välttämättömiä, vaikka ne jäisivätkin seuraavien hallitusten fiksailtaviksi).

Kyse on myös siitä, että koko kapitalismi ja vapaus pitäisi miettiä uudestaan ja alkaa uskoa siihen, että kun ihminen keskittyy johonkin innostuksen kohteeseen, se vetää ennemmin tai myöhemmin puoleensa muiden innostusta ja tuottaa menestystä, vaikkei se heti olisikaan järkevästi tuotettevissa, tuotteistettavissa tai sen hyötyjä ei voitaisi helposti mitata (erittäin monet hyödyt ovat tällaisia, jotka tavallaan huomaamatta pitävät kaikkea toiminnassa). Hyvät ideat jo riittää. Niille voi myöhemmin syntyä toteutustila. Eikä kaikki tuotanto ole materiaalista, tiedot, ideat, ratkaisuehdotukset sun muut voi olla äärimmäisen tärkeitä.

Suomi voi muodostua maaksi, jossa asiat tehdään vähän omaperäisemmin, koska kaikki erityislaatu vetää huomiota puoleensa. Mutta itse tosiaan ajattelen, ettei kaiken toiminnan tai työn välttämättä tarvitsisi pyöriä rahan ympärillä (tulevassa), jos tuotantomuodot yhä kehittyy ja muuntuu, vaan voi syntyä kaikenlaista uutta.

Eikä sen oikeastaan pidäkään pyöriä vaan rahan ympärillä, koska sekin on tavallaan tosi iso rasite ja rajoite. Yhteiskunnallinen toiminta pitäisi irrottaa tuosta enemmän siihen suuntaan, jossa se erilaisten uusien juttujen (myös ei materiaalisten juttujen, ehkä jopa keskeisestikin) syntyminen on arvo sinänsä ja sen ympärille väistämättä kehkeytyy mitä kehkeytyy. Muutenhan se menee siihen väkipakolla tuottamiseen, joka sekin toimii, joo, mutta tällä tavalla syntyy spontaanisti juttuja, jotka juuri tuossa spontaaniudessaan saa vastakaikua, ilman mitään erillistä teeskentelyä tai markkinointia. Syntyy yksinkertaisesti ilmiöitä. Samalla automatisoituminen saa edelleen kehittyä, mennä tavallaan loppuun asti, äärimmäistyä vapaasti.

No tai siis palkkakilpailu nyt ei ole välttämättä kovin hyvä asia, mutta työtätekevien palkat ja edut ei useilla aloilla yksinkertaisesti vastaa sitä uhrauksen määrää. Mutta tässä kokonaiskuviossa, jos ja kun työpaikkoja entisestäänkin vähentyy tai työn luonne jopa aikanaan täysin muuttuu, en tiedä, onko sillä merkitystä. Optimaalisessa mallissa perinteinen työ jo itsessään olisi jonkinlaista ekstraa, josta sen mukaisesti myös saisi korvausta. Mutta tämä on tietysti monimutkainen kysymys. Itse uskon että perinteiset työmallit tulevassa jatkuvasti katoavat, koska tehdyn työn ja etujen tasapainoa on vaikea saada kohdilleen ja työläisten minimointi on etu. Tarvittaisiin jonkinlaista vapautusliikettä, jossa koko työ ajateltaisiin uudestaan, esimerkiksi hieman tuohon edellä esittämääni joustavaan suuntaan. Se ei tietysti kaikilla aloilla ole mahdollinenkaan. Yksi vaihtoehto olisi vapauttaa markkinat kilpailemaan työntekijöistä vapaasti, mutta erottaa tietyt alat, valtiollistaa ne ja vakauttaa näiden alojen palkat, vähentää jossain määrin vapaiden markkinoiden verotusta ja yksinkertaisesti tuottaa enemmän noiden monopolialojen kautta. Rahoittaa noilla monopoleilla välttämättömät peruspalvelut ja pitää yllä tuota vapaata "ilmiöiden kehkeytymistä". Sekään ei tietysti estäisi hyvien ideoiden karkaamista Suomen rajojen ulkopuolelle ja kevyemmällä verotuksella niistä saatava etu olisi heikompi muutenkin. Pitäisikö valtiossa sitten olla jokin etuoikeus tehdä tarjous tms. noiden ideoiden toteuttamisesta, vai astuttaisiinko siinä jo negatiiviseen sosialistiseen sääntelyyn? Valtiollisesti pitäisi pystyä jotenkin brändäämään ilmiöitä esim. matkailua edistäen (ekologisen matkailun pitäisi myös kehittyä)… Mutta en tiedä, miten tämän jaon saisi toimimaan. Minun ideaalini olisi tavallaan vähän kuin tarkkaan säädelty sosialismi vapailla markkinoilla ja ihmisten vapaudella.

Tätä kutsutaan demokraattiseksi sosialismiksi.

Kyllä Anderssonista varmaan tulisi hyvä pääministeri, mutta ensin olisi saatava Vasemmistolitto hallitukseen. Pääministeri tulee suurimmasta puolueesta, ellei tilanne mene niin sotkuiseksi, että on tehtävä joku kompromissi. Ja suurimmaksi puolueeksi ei Vasemmistoliitolla liene ensi vaaleissa rahkeita.

Onnittelut Liille valinnan johdosta!
Lii on suorapuheinen, jämäkkä ja sanavalmis köyhien puollustaja.
Toivotan Liille rohkeutta ja voimia puollustaa yhteistä arvomaailmaamme!

Meidän kansalaisten on tehtävä kaikkemme, että Li Andersonista voi tulla pääministeri. Herää vain kysymys: Onko meillä malttia sivistyä ja halua kammeta ahneet keinottelijat pois palliltaan? Onko meillä tarpeeksi älliä ymmärtämään, että työtään tekevät rehelliset kansalaiset eivät ole ,eivätkä koskaan tule olemaankaan syyllisiä talouden ahdinkoon. Talouden ahdinkoon on aina ollut ja tulee olemaan ahneet keinottelijat jotka saavat isot tulonsa ilman työntekoa keinottelemalla.

Kuinkahan on käynnyt Suomessakin punapääomalle ? Miten oli surkea Neuvostoliiton loppu, köyhät näillä alueilla kärsivät vielä 30 vuoden jälkeenkin surkeudessaan.
Romaniassa kannattaa käydä katsomassa Li vasemmistoa, kuinka ihanaa siellä on kun kaikki ovat tasapuolisesti köyhiä.
Jakopolitiikan aika on myös Suomessa ollut morjens jo vuosikymmenen, syypäänä myös Kokoomus työväenpuolueena, populismeineen ja Sari sairaanhoitajineen.

Suomellahan oli jo kerran punikki pääministeri eli siinä Terijoen hallituksessa joka oli Stalinille mieleen.
Miksi se ei silloin kelvannut? Vai pitäisikö tuo vanha hallituksen valinnan virhe korjata?

Olisipa ihanaa, jos vielä näkisi ajan, jossa tuloksen tekijät saisivat nauttia työnsä tuloksista. Olisipa ihanaa, jos vielä saisi nähdä ajan jossa keinottelijat joutuisivat elättämään itsensä työllä eikä elätyttämään itseään toisten tekemällä työllä.

Kansanvalta kuuluu kansalle eikä näille saatanan mulukuille niin kuin Rehn ja Sipilä. Stubbi sai jo monoa ja niin saa muutkin!

Maailma on nykyisin hyvin globaali ja valtion yhtiöt pärjäävät kovin huonosti kilpailussa maailmalla. Talvivaara hyvä esimerkki aiheesta.
Vasemmisto täällä kadehtii oikeistoa urakalla ja haluaisi jakaa toisten rahoja. Lillillä on yksi perusvirhe vasemmistolaisessa ajatusmaailmassaan, yrittäjä ei ole se joka kulut maksaa, vaan asiakas.
Asiakas taas päättää mitä pystyy ostamaan ja mistä.
Suomessa on jo pikään ollut vallalla tämä Lillin ajatusmalli, kaikkien ei tarvitse tehdä töitä. Voidaan verottaa toisilta ja siirtää varoja vapaa matkustajille. Nyt kun jakovara ei ole riittänyt on yhteiskunta ottanut massiivisesti velkaa ja jakanut siitä potista rahaa.
Velkakello käy, eikä Lillistä ole kellosepäksi.

Ei pääministerin hommia aivan helpolla hoidella, vaikka kusi olisikin päähän noussut. Tarvitaan vähän muutakin, kuin populismia.
6 tunnin työpäivä 8 tunnin palkalla ja yrittäjä maksamaan. Suomalainen PK yrittäjä ei pysty enää maksamaan yhtään enempää, eikä tekemään yhtään pidempää päivää.
Sama koskee julkista sektoria, verovarat eivät ole riittäneet nykyiseenkään 7,5 tuntiseen enää pitkään aikaan. Lomat ja arkipyhäkorvaukset otetaan huomioon, on 6 tuntista tehty yhteiskunnan leivissä jo vuosia. Velkasaldossa kyllä näkyy hyvin.
Tuo vanha sosialistinen ajatus on tuottanut jo nyt pelkkää kurjuutta kansalle, ei mitään uutta Anderssonin ajatuksissa.

Stalinisti pääministeriksi, kohti uutta Pohjois-Koreaa? Älä unta nää.

Stalinista ja Pohjois-Koreasta voisi puhua Timo Soinin Perussuomalaisista puhuttaessa. Henkilökultti, ääriainesten suosiminen ja taantumuksellisuus.

Anderssonin kannatusprofiililla vedonlyöntitoimistotkin asettuvat hänen tuekseen otsikon kysymyksenasettelussa. Stubbin ja Soinin mahdollisuudet ovat jo menneet.

Hyvä valinta! Näin!

Suomella on vielä toivoa!

Keskustalla ei ole asiaa vasemmistohallitukseen niin kauan kuin pitävät Sipilää puheenjohtajana. Hopi hopi.

Raikas tuulahdus ummehtuneeseen suomalaiseen sisäpolitiikkaan!

Onnittelut ja kannustukset! :D

Kannatan lämpimästi Anderssonia seuraavaksi pääministeriksi. On aika saada jotakin järkeä tämän maan asioiden hoitoon.

Se olisi parasta mitä tämän maan politiikassa voisi lähiaikoina tapahtua. Toivotaan että näin käy.

Saataisiin meillekin kansanvaltaa eikä pelkkää vanhojen setien yhtiö. ja puoluevaltaa.

Punaisia ruusuja uudelle pääministerille

Minäkin kannatan lämpimästi Li Anderssonin valintaa maamme tulevaksi pääministeriksi ja olen valmis tekemään työtä sen eteen.

Li Andersson on kansanvallan asialla eikä yhtiövallan eikä valtiovallan asialla.