Jumala antaa ihmisille koettelemuksia, joilla hän pyrkii koettelemaan, onko ihmisellä oikea usko. Joitakin Jumala vain tuntuu koettevan paljon enemmän, kuin toisia.
Oma uskoni on koeteltu jo varsin heikolle hapelle. Olen käynyt aktiivisesti seuroissa ja halunnut elää, kuten uskovaiset elää. Olen myös muistanut rukoilla ja kiittää Jumalaa.
Ja vaikka on ollut vastoinkäymisiä ja monenlaisia toinen toistaan kovempia koettelemuksia, olen halunnut nähdä, että Jumala näin haluaa muistutella mua, mikä elämässä on tärkeintä.
Mutta kun koettelemukset eivät otakkaan loppuakseen. Kun taloutesi on mennyt kuralle, sen myötä pikkuhiljaa terveyskin ja on kaikkien palveluiden ulkopuolella, kun ne ovat hyvätuloisemmille ne paremmat palvelut, olet jo putoamassa yhteiskunnan kelkasta. Itse elän todellisessa köyhyydessä, olen pakotettu työskentelemään alalla, johon omat rahkeet eivät riitä. Olen jo valmiiksi henkisesti ylikuormittunut ja kun en selviä nykyisessä työssä, riittämättömyyden tunne sen kuin kasvaa. Olen menettänyt mielenkiinnon kaikkeen. Edes syöminen ei kiinnosta. Vaikka minulla on vapaapäiviäkin, tuntuu, kuin elämäni olisi vain pelkkää työtä. Vapaa-ajat kun menevät täydellisessä koomassa. Alkuun onnistuin pakottamaan itseä ulos ja lenkille, enää paukut ei riitä siihenkään. Koen elämäni merkityksettömäksi ja yhä enemmän vain toivon pois pääsyä.
Uskonikin on joutunut vaakalaudalle. Olen kyllä jaksanut edelleenkin käydä seuroissa, mutta kun ne saarnat eivät enää puhuttele mua... tai en kykene keskittymään niihin. Oliko mun usko sitten liian heikko, ettei kestäny näitä Jumalan minulle antamia koettelemuksia? Tällä hetkellä niin toivoisin kuolemaa ja usein etenkin aamuisin herään ajatukseen, että entäs jos kuitenkin tappaisisin itteni.... Mutta jos siellä rajan toisella puolen odottaakin kadotus. Uskomisen ilo, elämisen ilo ja kaikki ovat olleet jo niin pitkään kateissa, että en oikeasti enää edes tiedä, onko koko uskomisessakaan mitää järkeä. Onko missään.... Ammattiavun pariin en pääse, koska ne ovat parempituloisille. Niin minulle sanottiin ja tarjottiin vain SRRI-lääkitystä. Tiedän, että ne napit eivät itsessään ratkaise mun ongelmia, vaan tarvisin todellakin kognitiivista psykoterapiaa, joka kuulemma sopisi minun tilanteeseen kaikista parhaiten.
Viime aikoina olen alkanut juomaan alkoholiakin... tiedän kyllä, ettei ne tuo lohtua, eivätkä ole tuoneet. Ahdistus on kuitenkin niin valtava, että mun täytyy keinolla millä hyvänsä turruttaa ne.... Elämä tuntuu todella epäreilulta ja mun on vain vaikea uskoa tällä hetkellä, että Jumala olisi tasapuolinen. Kun kerta Jumala ei tunnu olevan tasapuolinen, kai ihmisellä on oikeus ottaa itseltä elämänlahja, josko tätä omaa lahjaksi voi kutsuakaan, ottaa pois?
Miksi Jumala ei ohjaa elämääni?
10
162
Vastaukset
- pappipaapi
Katsos kun tilanne on semmoinen että ihmisen tarkoitus on rakentaa itsensä ehjälle pohjalle jotta kaikki mitä elämässä tapahtuu ei ole koettelemusta vaan todellisuudessa elämistä kokemusten kautta.
Huomaat jo itsekin kuinka niinsanotusti uskosi jumalaan ei tuo mitään vaan päinvastoin.
yhteiskunta ei ole rakennettu palvelemaan ihmistä vaan valtaa ja rahaa. sen takia ihmiset menevät koomassa ymmärtämättä lainkaan itseään muuta kuin sen propagandan kautta mitä heille syötetään. - xzxzvfxz
Ännestä sosiaalidemokraatteja tai vasemmistoliittoa seuraavissa vaaleissa.
- pitkäänuskossa
Anteeksi sinä väsynyt taivaltaja, kun vastaan vaikken kuulu sinun kanssasi samaan kristilliseen yhteisöön, olen helluntailainen - sanon en tässä alussa. Olen tuntenut ihan samoin joskus aikoinaan vaikeuksien vyöryessä ylitse raskaiden laineiden tavalla. Minulla oli osaksi omiakin vääriä valintoja.
Kyllä Jumala ohjaa sinua ja olet tälläkin hetkellä Hänen kämmenellään kun rukoilet ja et ole jättänyt häntä. Kyllä se sitä koetusta ja koulua on.
Ihan selvästi olet väsynyt, uupunut ja masentunut. Silloin Jumala tuntuu olevan valovuosien päässä ja tuntuu kuin rukoukset eivät yllä edes kattoon asti. Minua auttoi silloin myös puhuminen ystäville, kirjoitteleminen ja rustasin päiväkirjaa, kun ei ollut vielä nettiyhteyksiä kovinkaan yleisesti.
Kun on mieli maassa ja masentunut, niin ei saarnoistakaan mitään saa, hyvä jos jaksaa kuunnella ja puheet valuvat kuin vesi sorsan selästä.
Kun oli itsellä se pimein jakso, niin rukoilin ja toivoin kuolemaa, mutta minua varjeli se helvetin pelko. Olen nimittäin tullut uskoon nuorena juuri kuoleman ja helvetin pelon vuoksi. Siitä syystä omaehtoinen kuolema oli täysin poissuljettu vaihtoehto. Pelkäsin kyllä, että mitä jos menetän järkeni, enkä enää kontrolloin itseäni - mutta en kai silloin olisi ollut vastuussa?
Sinullakin pakkaa itsesäälin ja katkeruuden puolelle ja se jos mikä vie viimeisen elinvoimat ja ilon. Minäkin sanoin Jumalalle että olet saattanut minut tänne ilman lupaani ja helvettiinkö sysäät, jos en jaksa eikä uskoni riitä. Ajatuksena tuollainen voi käydä, mutta ei kannata antaa valtaa kapinalle ja katkeruudelle. Kannattaa myös pyytää heti anteeksi Jeesukselta, että sorrun välillä tällaiseen. Onneksi Isä ymmärtää. Ei pisaraakaan kärsimystä yli sietokyvyn.
En tiedä onko teidän yhteisössä hengellistä sielunhoitoa, mutta varmaan olisi nyt hyvä jutella jonkun luotettavan uskovan kanssa. Rukoilla yhdessä ja jakaa taakkaa. Ja onhan olemassa myös velkajärjestelyjä, ruokajakelua, kippareita, joista saa edullisesti kaikkea ajallista.
Alkoholi kannattaa jättää pois, sekin tuo pian monta lisäongelmaa, vaikka auttaa hetkellisesti. Lähde edelleen ulos, luontoon. Jos olet perheellinen, niin eikö vastuuta ja työtaakkaa vois vielä jotenkin jakaa, että jää aikaa lepoon ja saa kerätä voimia.
Oma elämäni on nyt kunnossa ja elän seesteistä aikaa. Olen jopa kiitollinen koetuksen raskaista vuosista. Nyt voi ymmärrystä olla jollakin tapaa rinnalla kulkijana ja esirukoilijana.
Toivottavasti saat tästä jotain lohtua ja paljon vertaistukea palstan kirjoittajilta.- pappipaapi
ei rukoilu mitään auta vaan se että tekee asioille jotain. Jos talo on läpimätä ja homeessa ja rukoilee jumalalta voimia ja pelastusta niin ei se taloa taida puhdistaa vaan asialle täytyy itse tehdä jotain.
- pappipaapi
pappipaapi kirjoitti:
ei rukoilu mitään auta vaan se että tekee asioille jotain. Jos talo on läpimätä ja homeessa ja rukoilee jumalalta voimia ja pelastusta niin ei se taloa taida puhdistaa vaan asialle täytyy itse tehdä jotain.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen "Miksi Jumala ei ohjaa elämääni?" Siksi koska sinä ohjaat sitä itse. Sinä olet Jumala. Tässä on menty vikaan kun ajatellaan että jumala on taivaassa odottava henkilö joka pelastaa kunhan ei käytä korvakoruja ja muistaa käydä rauhanyhdistyksellä pyytämässä aina välillä synnit anteeksi.
- Revival
Kiitos hyvästä vastauksesta. Puhuit mielestäni ihan asiaa mielestäni.
Olen toivonut, että saisin ystävän, jonka kanssa jakaa huolia. Olen rukoillutkin itselle sellaista ystävää/ystäviä. Onhan mulla nyt jokunen ystävä, joille olen huolistani kertonut, mutta he ovat sanoneet, ettei jaksa kantaa kuormiani jolloin en ole uskaltanut hirveästi enää huolista puhua.
Joku kertoi, että rukoilu ei auta. Kyllä se minun mielestä auttaa, koska siinä samalla tulee itekin käsiteltyä asioita. Kiittämisestäkin on hyötyä, koska on tutkittua, että kiittäväinen mieli jaksaa paremmin. Katkeruus myrkyttää sydämen. Perustuu siis ihan tutkittuunkin tietoon.
Mullakin tuo helvetin pelko on estänyt itsemurhan. Olen ihan samalla tavoin myös pelännyt sitä, että entä jos menetän "järkeni" ja tapan itseni... olenko silloin Jumalan edessä syyntakeeton. Nää on vaikeita asioita, mutta näitä on tullut nyt mietittyä.
Stressaavimmat asiat ovat saatava jotenkin järjestykseen, jotta täältä epätoivon alhosta voisi nousta. Kun on takana runsaasti valvottuja öitä jne, olen myös paljon ärtyneempi. Täytyy yrittää kestää tätä ahdistavaa olotilaa. Pahinta tässä jatkuvassa ahdistuksessa on se, ettei syntiä tahdo erottaa. Synnin tunne kun on pohjimmiltaan myös ahdistuksen tunnetta. Jos on koko ajan ahdistunut olo, ei tiedä, onko syntiä kannettavana vai ei. Toisinsanoen kuin synnintuntoa ei olisi, jonka kerrotaan olevan epäuskon merkki. - Revival
pappipaapi kirjoitti:
ei rukoilu mitään auta vaan se että tekee asioille jotain. Jos talo on läpimätä ja homeessa ja rukoilee jumalalta voimia ja pelastusta niin ei se taloa taida puhdistaa vaan asialle täytyy itse tehdä jotain.
Ei sitä rukoillakaan siksi, että Jumala tulisi taivaasta korjaamaan, vaan Jumalalta voi rukoilla voimia ja jaksamisia, jotta jaksaa itse hoitaa asioita... Me olemme kaikki oman onnemme seppiä, mutta voimia ja jaksamista me tarvitaan, jotta jaksamme luotsata itteämme täällä elämän valtamerellä oikeaan suuntaan! Voimia voi rukoilla Jumalalta. Vaikka me teemme, kaikki on lopulta Jumalalta, sillä Jumala on meidät tänne luonut. Kiittäminen auttaa taas katkeruuden torjumisessa. On tutkittua, että katkeruus myrkyttää sydämen. Mutta minä oon nyt niin kovin ahdistunut ja koeteltu, että olen erityisen taipuvainen nyt katkeruuteen ja sitä vastaan joudun ihan tosissaan taistelemaan.
- pörpylä78
Jonka elämässä ei ole ollut koettelemuksia, sen on Jumala hyljännyt.
Olisiko uskonnollasi osuutta asiaan? Ahdasmielisyys ja määräily miten pitää elää tekee elämästä helvetin.
- kommen.taattori
Minä ratkaisin työstä johtuvan stressini irtisanoutumalla. Jättäydyin sosiaalietuuksien varaan. Näin minulla on ollut mahdollisuus selvitellä elämääni ja tällä hetkellä ajatukseni ovat jo työnhaun aloittamisessa.
En ymmärrä näkemystäsi, että olisit kaikkien palveluiden ulkopuolella ja että (paremmat) palvelut olisivat hyvätuloisille. Julkisella puolellakin on hyvää palvelua. En vähättele julkisen puolen ongelmia. Yksityisenkin psykoterapian omavastuuosuuteen on ainakin ennen saanut toimeentulotukea.
Synnintunnon puute ei ole epäuskon merkki. Kaikenlaisissa sydämen ja mielen tiloissa, synnintunnon kanssa tai ilman, saa uskoa olevansa sovitettu.
Minulle on ollut suureksi avuksi ahkera esirukousten pyytäminen. Ilman tätä mahdollisuutta en olisi selvinnyt. Olen käyttänyt erityisesti Radio Dein rukouspuhelinta, mutta myös muita kanavia. Usein olen saanut samalla sielunhoitoa, kun linjoille on sattunut ymmärtäväinen päivystäjä.
Olen oppinut, että ei pidä jäädä ajattelemaan kaikkea, mitä mieleen tulee. Ajatuksensa täytyy valita. Ajatella sitä, mikä palvelee selviytymistä. Ennen kaikkea niitä Jumalan sanan kohtia, jotka vahvistavat turvallisuudentunnetta ja luottamusta Jumalaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Silmienvääntelijä-persut pääsivät Japanissa sarjakuvaan
Torille! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011943173.html1785005Nato kaatamassa Petterin haaveileman Tunnin junan?
Nato edellyttää pohjoisessa Jäämereltä Rovaniemelle saakka kapearaitesta suoraa rautatieväylää, joka maksaa paperirahaa,194397Donald Trump pääsi samalle listalle Sanna Marinin kanssa
Eli vasemmistolaisen Time-median top 100 jännäihmisten listalle. https://time.com/collections/time100-next-2021/593769993107Älkää vaan sairastuko syöpään Suomessa
Tilaston mukaan Suomi, Slovakia ja Latvia lääkitsee aivan pohjamudissa syöpää. Sairastunutta hoidetaan edelleen vanhana2532952Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat
"Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien1432892- 522511
- 271929
- 221757
- 341743
- 681741