kenelle kirjoitat

Täällä voit tunnistella vaik loputtomiin, kaikki ovat sinuja ja hänejä.

Minä kirjoitan tuntemattomille
En tunne ketään (*_*)
Välillä asioita mitä voi yhdistää johonkin

kaikkihan jiin ja Pohtijamiehen ja M-miehen tuntee.

Kirjoitan osin tuttuja ajatellen. Oikeassa olet, et voi tunnistaa enkä minä voi tietää lukeeko tutut niitä ikinä. Arpapeliä ja mielikuvitusta. Tunnisteita ei kannata laittaa tai kiusataan vain.

Anssille <3

Minä en kirjoita Anssille =D sinisilmäisenäkään.

Raasepori, Turku, Helsinki, Porvoo...tunnisteina

Vainajalle, jonka nimi alkaa E:llä tai sitten kirjoitan pohtimiani ajatuksia ulos itsestäni tai vastaan galluppeihin ja joskus avaudun typeristä omija palstalaisista tekemällä ketjun missä dissaan heidät maanrakoon. (jne.) esim tällainen:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14305966/haluan-nyt-avautua!

Muille kirjoittelen sitten ihan puhelimella asiani. Nämä palsta lirkuttelut ei ole mun juttu. Hoidan suoraan, käyn ongelmaan "käsiksi" ,en mutkitellen tai kierosti. Se on mun tyylini hoitaa asioitani. Vainajan kanssa se on mahdotonta koska ei ole keksitty vielä välinettä jolla saisi yhteyden kuolleeseen... Siksi sitten täällä hänelle puhelen sinä muodoissa.

Ihanalle ihanuus naiselle. Vielä kun tietäisin millä kirjaimella se alkaisi. Haen sitä oikeaa kirjainta ihanuudelleni, jokainen kuukausi ja vuosi. <3

Jarille

en kenellekään ja kaikille :) joskus sitten repäisen ja yhdelle miehelle

Lauralle Pohjois-Suomeen. Hänelle kirjoitan nyt. Joskus aiemmin olen kirjoittanut Miralle Etelä-Suomeen. Palsta-ajanlaskun alkupuolella kirjoitin Marialle Itä-Suomeen. Joskus kirjoitan vain yleisesti, kenelle tahansa, ihastuksesta, rakkaudesta, kaipuusta, ikävästä, yksinäisyydestä, toivosta ja menetyksestä, muistoista.

Ja sanasta.

Söpölle J-miehellehän minä.

Tosipeleissä mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm:
llehän minä :).

Et tunnista mistään. Tai kukaan muukaan. Itse kirjoittelin tänne viimeiset 2 vuotta eri nikillä melko ahkerasti ja osassa viestejä kyllä niin selkeät tunnisteet että jos mies olisi lukenut niin taatusti olis hokannut että ketä. Mutta ei. Tai jos luki ja tunnisti niin ei ollut kiinnostunut mun viesteistä tai minusta ylipäätään. Irlissäkään ei yhtään mitään. Joten luovutin viimeisen kerran, ikävä on vieläkin mutta olkoot. Eläkööt elämäänsä, mä jatkan omaani, tosin nyt vähän eri ajatuksella. Luovuttaneena ja surullisena mutta ilman vaaleanpunaisia laseja, silmät auki, vapaana naisena. Joka siis olen koko ajan ollutkin, mitäpä muutakaan...

Kesä vasta alkanut, Juhannus tulossa ja vähän juhlaakin tiedossa jo... en istunut kuin 3 vuotta kotona. No enää en istu.

Viini, laulu ja miehet, täältä tullaan elämä. :)