Vai pelkkää naisen pelitaitoa?"
"Onko rakkautesi aitoa?/
jäisoimaanpäähän
19685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Rakkaus syttyy kun yhtään vinoa ilmettä miehen naamasta ei näy.
Tosimies käy
Aitoa on.
En pelaa Rakkaudella.
Rakkautta ilman vastakaikua.
Mitä pelitaidoilla tekee rakkaudessa? Mitään tekemistä rakkauden kanssa. Pelipöydät on ihan muualla.
Kaipaamani mies väitti jossain yhdeydessä minulla olevan pokerinaaman. Olinhan jo vuosia salannut onnistuneesti tunteeni häntä kohtaan, eikä niitä sopinut siinäkään tilanteessa paljastaa.
Häntä kuitenkin yhä sydämessäni vaalin.
Eipä kiinnosta pelailut pahemmin.
Jääkö tämä päähäsi soimaan
https://www.youtube.com/watch?v=yzNyZuPEUbk
------------------------------------------------------------
mutta en oikein tässä elämätilanteessa osaa tehdä valintoja. Sinkku olen kuitenkin, sen vannon.
Jee jee nam nam
Olet hän nyt ymmärrän..
"Onko rakkautesi turhaa" Dylan suomeksi
Jos hän edes epäilisi niin sanoisin, että "kannattaa unohtaa", "unohda minut". Aidon rakkauden kyllä erottaa tai ainakin pitäisi erottaa. En osaa edes ajatella miten rakkaudella voisi pelailla ja ylipäätänsä mitä sillä hakee? Ei rakkauteen kuulu minkäänmoiset pelit ja vehkeet. Ja uskon, että aidot ihmiset tunnistavat aidon rakkauden. Ei sitä voi olla tunnistamatta. Ihan sama kuin aito sisäinen hehku, ei sitä voi millään sekoittaa väkisin väännettyyn tekohymyyn. Tai minä ainakin erotan aidon ja epäaidon ihan pelkästään sydämellä, en tarvitse edes fyysisesti nähdäkkään. Kyllä sen tuntee.
Toisaalta tähän samaan kysymykseen voi vastata nurin päin. Rakkauteni ei ole aitoa. Mikä se semmonen on? Olen muuten vain itkenyt itseni uneen niin monena yönä, vaipunut epätoivoon elämäni kanssa. Pohtinut olemassa olevien elämän arvojen merkitystä ja pysyvyyttä. Kadottanut monena hetkenä jopa elämän iloni sen suuren toivottomuuden keskellä. Lopuksi ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki tuleva herran haltuun.
Voisin sanoa ei tai kyllä eikä sillä olisi mitään merkitystä. Aidon tunteen näkee katsellessa toisen silmiin. Tälläisellä palstalla ei tarvitse toditella mitään anonyymeille kirjoittelijolle.
Olen pelaaja, mutta teen sen rakkaudesta. Hän on myös sitä.
Kaikkien elämäni miesten kanssa oon todellakin ollut aidosta rakkaudesta ja tätä vikaa ,viikko sitten loppunut ,rakastan vieläkin aidosti.
Kysymys jää pystyyn
Mitäpä muuta kuin peliteorian soveltamista.