Kari Hokkanen
Terve taas
Olen ollut sairaslomalla. En kovin sairaana, mutta lääkärin määräyksestä poissa toimitustyöstä. Yhdistin pakolliseen taukoon jatkon historiatyön parissa. Satavuotisjuhlavuoden alkuun on enää vajaa vuosi.
Ajattelin, että vuodenvaihteen tienoilla uutisrintamalla, politiikassa varsinkin, on hiljaista.
Eipä ollut. Tapahtui suurin uutinen pitkään aikaan.
Maapallon kuori koostuu mannerlaatoista, jotka lepäävät sulan sisuksen päällä. Joskus ne liikahtelevat.
Tapaninpäivänä Intian-Australian laatta tönäisi Euraasian laattaa Sumatran saaren luoteisnurkan tienoilla. Saaren kärki siirtyi kolmisenkymmentä metriä. Meren pohjalla syntyi hyvin ankara maanjäristys. Se lähetti liikkeelle valtavan hyökyaallon.
Tuhotulva iski Bengalinlahden lämpimille ja hedelmällisille, tiheään asutuille rannoille. Sinne on rakennettu paljon lomaparatiiseja, jonne pohjoista talvea pakenee satojatuhansia turisteja.
Nyt heistä kuoli monta tuhatta kerralla, suomalaisiakin melkein kaksi sataa.
Kaikkiaan kuolonuhreja lienee yli kaksi sataa tuhatta ja kodittomia kolmisen miljoonaa.
Noin suuri uutinen siirsi mediassa melkein kaiken muun viikoksi - pariksi taka-alalle. Presidenttikin puhui uudenvuodenpuheessaan vain siitä.
Suomalaisia ei ole rauhan aikana koskaan kuollut näin paljon kerrallaan. Sodan aikana kyllä. Olen itse ollut mukana pommituksessa, jossa kahdessa päivässä kuoli yhtä paljon kuin nyt. Mutta ei siitä mediatapahtumaa tullut, luonnollisista syistä. Sensuuri kielsi kertomasta eikä se ollut ihan odottamatonta.
Kun odottamatonta ja kauheaa tapahtuu, vakaaseen hyvään menoon tottuneet ihmiset alkavat etsiä syyllisiä.
Miksi Jumala sallii, miksi kukaan ei varottanut, miksi viranomaiset eivät hoitaneet turvaan, miksi matkatoimiston opasta ei näkynyt missään. Miksei ulkoministeriön puhelin vastannut, vaikka suomalaisia oli ulkomailla hädässä, miksei hallitus kokoontunut hätäistuntoon ja miksei ollut ministeriä paikalla. Miksei ollut tarpeeksi kriisipsykologeja. Miksi ei saatu luotettavaa tietoa heti.
Osa kysymyksistä on ollut asiallisia, osa lähinnä lapsellisia. Politiikkaakin on niihin sekoitettu. UM sai ylenmääräiset haukut minunkin eikä vain Tuomiojan mielestä, koska Natoon tahtovat inhoavat ulkoministeriä.
Vanhanen selitti, miksi tuhopaikalla ei kaivattu ministeriä seurueineen, vaan lääkäreitä, pappeja ja poliiseja. Hallitus ei halunnut näytellä kriisijohtamista, vaan antoi niiden johtaa, jotka siihen on valmennettu. Ei kai kaikki nappiin mennyt, mutta ainakin paremmin kuin ruotsalaisilta, josta ruotsalaisia on uskominen.
Tuskin nytkään mikään maa paremmin kansalaisistaan huolehti kuin Suomi. Ruotsiakin voitiin auttaa.
Eihän tuollaisille luonnonvoimille kukaan mitään voi eikä niihin voi oikein varautuakaan. Ihmisen on kerta kaikkiaan muistettava, että elämme riskialttiissa maailmassa, jossa onnettomuus voi kohdata joko yhtä kerrallaan tai joukkona. Meno maanjäristysalueelle on aina vähän riskaabelimpaa kuin pysyminen kotimaassa.
Kannattaa rakentaa YK-vetoinen järjestelmä parempaa varautumista varten ja treenata omia organisaatioita. Mutta jos vaikkapa vaadittu valmiusjärjestelmä rakennettaisiin kaukomaihin matkaavien turvaksi tämän suuruusluokan onnettomuuksien varalle ja kustannukset otettaisiin riskin mukaan, lomamatkojen hinnat nousisivat toiseen suuruusluokkaan.
Kun laatat seuraavan kerran törmäävät, voi tuho olla tätäkin suurempi, olipa varauduttu kuinka hyvin tahansa. Tämä oli hirveä katastrofi, mutta ei pahin ajateltavissa oleva.
Maa järkkyy vielä monta kertaa ennen maailmanloppua. Sekin tulee joskus - siitä raamatuntutkijat ja tähtitieteilijät ovat yhtä mieltä.
Paljon hyvääkin on katastrofiin kytkeytynyt.
Ihmisten auttamishalu on ollut suurta, eikä se ole ollut vaikuttamatta myöskään yhteisistä rahoista päättävien anteliaisuuteen. Rikas länsi on Amerikan johdolla antamassa kaikkien aikojen suurimman avun - kaikkien aikojen suurimpaan tarpeeseen.
Vaikka olen kansallismielinen, hiukan huonoa tykkäsin lehtien - Ilkankin - tapaa rakentaa ensiksi pääuutistensa otsikot vain siitä, kuinka monta suomalaista kulloinkin tiedettiin tai oletettiin kuolleiksi tai kadonneiksi. Eikö olisi voinut lisätä edes liitepartikkelin kin?
Sellaista se on. Ruandassa tapettiin äskettäin parissa viikossa enemmän ihmisiä kuin nyt Etelä-Aasiassa kuoli ja Sudanin Darfurissa uhreja on paljon enemmänkin. Maanjäristysten historiassa tätä kuului tuhoisimpiin, mutta ihmisuhreilla mitattuna pahempaakin on tapahtunut, eikä edes kovin kauaa sitten (1976). Mutta se oli Kiinassa. Länsimainen media on kiinnostunut länsimaalaisista, suomalainen suomalaisista.
Niin on ja niin aina oleva.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10
Terve taas
Olen ollut sairaslomalla. En kovin sairaana, mutta lääkärin määräyksestä poissa toimitustyöstä. Yhdistin pakolliseen taukoon jatkon historiatyön parissa. Satavuotisjuhlavuoden alkuun on enää vajaa vuosi.
Ajattelin, että vuodenvaihteen tienoilla uutisrintamalla, politiikassa varsinkin, on hiljaista.
Eipä ollut. Tapahtui suurin uutinen pitkään aikaan.
Maapallon kuori koostuu mannerlaatoista, jotka lepäävät sulan sisuksen päällä. Joskus ne liikahtelevat.
Tapaninpäivänä Intian-Australian laatta tönäisi Euraasian laattaa Sumatran saaren luoteisnurkan tienoilla. Saaren kärki siirtyi kolmisenkymmentä metriä. Meren pohjalla syntyi hyvin ankara maanjäristys. Se lähetti liikkeelle valtavan hyökyaallon.
Tuhotulva iski Bengalinlahden lämpimille ja hedelmällisille, tiheään asutuille rannoille. Sinne on rakennettu paljon lomaparatiiseja, jonne pohjoista talvea pakenee satojatuhansia turisteja.
Nyt heistä kuoli monta tuhatta kerralla, suomalaisiakin melkein kaksi sataa.
Kaikkiaan kuolonuhreja lienee yli kaksi sataa tuhatta ja kodittomia kolmisen miljoonaa.
Noin suuri uutinen siirsi mediassa melkein kaiken muun viikoksi - pariksi taka-alalle. Presidenttikin puhui uudenvuodenpuheessaan vain siitä.
Suomalaisia ei ole rauhan aikana koskaan kuollut näin paljon kerrallaan. Sodan aikana kyllä. Olen itse ollut mukana pommituksessa, jossa kahdessa päivässä kuoli yhtä paljon kuin nyt. Mutta ei siitä mediatapahtumaa tullut, luonnollisista syistä. Sensuuri kielsi kertomasta eikä se ollut ihan odottamatonta.
Kun odottamatonta ja kauheaa tapahtuu, vakaaseen hyvään menoon tottuneet ihmiset alkavat etsiä syyllisiä.
Miksi Jumala sallii, miksi kukaan ei varottanut, miksi viranomaiset eivät hoitaneet turvaan, miksi matkatoimiston opasta ei näkynyt missään. Miksei ulkoministeriön puhelin vastannut, vaikka suomalaisia oli ulkomailla hädässä, miksei hallitus kokoontunut hätäistuntoon ja miksei ollut ministeriä paikalla. Miksei ollut tarpeeksi kriisipsykologeja. Miksi ei saatu luotettavaa tietoa heti.
Osa kysymyksistä on ollut asiallisia, osa lähinnä lapsellisia. Politiikkaakin on niihin sekoitettu. UM sai ylenmääräiset haukut minunkin eikä vain Tuomiojan mielestä, koska Natoon tahtovat inhoavat ulkoministeriä.
Vanhanen selitti, miksi tuhopaikalla ei kaivattu ministeriä seurueineen, vaan lääkäreitä, pappeja ja poliiseja. Hallitus ei halunnut näytellä kriisijohtamista, vaan antoi niiden johtaa, jotka siihen on valmennettu. Ei kai kaikki nappiin mennyt, mutta ainakin paremmin kuin ruotsalaisilta, josta ruotsalaisia on uskominen.
Tuskin nytkään mikään maa paremmin kansalaisistaan huolehti kuin Suomi. Ruotsiakin voitiin auttaa.
Eihän tuollaisille luonnonvoimille kukaan mitään voi eikä niihin voi oikein varautuakaan. Ihmisen on kerta kaikkiaan muistettava, että elämme riskialttiissa maailmassa, jossa onnettomuus voi kohdata joko yhtä kerrallaan tai joukkona. Meno maanjäristysalueelle on aina vähän riskaabelimpaa kuin pysyminen kotimaassa.
Kannattaa rakentaa YK-vetoinen järjestelmä parempaa varautumista varten ja treenata omia organisaatioita. Mutta jos vaikkapa vaadittu valmiusjärjestelmä rakennettaisiin kaukomaihin matkaavien turvaksi tämän suuruusluokan onnettomuuksien varalle ja kustannukset otettaisiin riskin mukaan, lomamatkojen hinnat nousisivat toiseen suuruusluokkaan.
Kun laatat seuraavan kerran törmäävät, voi tuho olla tätäkin suurempi, olipa varauduttu kuinka hyvin tahansa. Tämä oli hirveä katastrofi, mutta ei pahin ajateltavissa oleva.
Maa järkkyy vielä monta kertaa ennen maailmanloppua. Sekin tulee joskus - siitä raamatuntutkijat ja tähtitieteilijät ovat yhtä mieltä.
Paljon hyvääkin on katastrofiin kytkeytynyt.
Ihmisten auttamishalu on ollut suurta, eikä se ole ollut vaikuttamatta myöskään yhteisistä rahoista päättävien anteliaisuuteen. Rikas länsi on Amerikan johdolla antamassa kaikkien aikojen suurimman avun - kaikkien aikojen suurimpaan tarpeeseen.
Vaikka olen kansallismielinen, hiukan huonoa tykkäsin lehtien - Ilkankin - tapaa rakentaa ensiksi pääuutistensa otsikot vain siitä, kuinka monta suomalaista kulloinkin tiedettiin tai oletettiin kuolleiksi tai kadonneiksi. Eikö olisi voinut lisätä edes liitepartikkelin kin?
Sellaista se on. Ruandassa tapettiin äskettäin parissa viikossa enemmän ihmisiä kuin nyt Etelä-Aasiassa kuoli ja Sudanin Darfurissa uhreja on paljon enemmänkin. Maanjäristysten historiassa tätä kuului tuhoisimpiin, mutta ihmisuhreilla mitattuna pahempaakin on tapahtunut, eikä edes kovin kauaa sitten (1976). Mutta se oli Kiinassa. Länsimainen media on kiinnostunut länsimaalaisista, suomalainen suomalaisista.
Niin on ja niin aina oleva.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.