Laittaisinko oman lapseni tähän paikkaan?

"...sijoittavat sossut eivät ole riittävän ammattitaitoisia valitsemaan sijaisperheitä tai sitten he eivät yksinkertaisesti välitä lapsista"

Koko lastensuojelummehan on jo suuri vitsi. Aina on niitä jotka välittävät oikeasti lapsista ylipäätään, ilman syyttelyitä ja länkytyksiä.

Sosiaalityössä on osattava vuorovaikutussuhteisiin ja kyettävä olemaan herkkänä kuulemaan asiakkaan näkökulmaa ja tunteita -mikä onkaan hienotunteisuutta vaativampaa kuin lapsen äidin kuuntelu -tai isän?

Sen, että jotkut hakeutuvat alalle, missä on mahdollista vaikuttaa lasten hyvinvointiin, ei todellakaan tarvitse olla ristiriidassa lasten vanhempien toivomusten ja tarpeiden kanssa!

Kumpa löytyisikin yhtenäinen viisas suuri rintama, joka voisi tuoda päivänvaloon epäkelvot sos.työntekijät ja muut vahingolliset valtaakäyttävät työntekijät ja vaikuttajat.

Siitä lähtien kun hoiva-ala otettiin mukaan voittoa tavoittelevaan markkinamaailmaan, ei humanismi - aikuisten oikeesti - ole voinut toteutua! Markkinamaailmaa eivät kiinnosta ihmisoikeudet! Kauheaa on se, että pätevät ja parhaat ihmissuhdetyötä tekevät kokevat uhkauksia ja kiristämistä ja tahallista huhujenlevittämistä koskien omaa persoonaansa tai lähiomaisiaan.

Moni hyvä sijaisperhe syrjäytetään, kun se tekee yhteistyötä sijoitetun lapsen omaisten kanssa; herääkin kysymys, miten paljon sos.johdon tarve on ainoastaan jatkaa tienaamista.

Ei se nyt ihan noin mene. Sijaisperheissä on paljon alalle sopimattomia. Itse kannatan sitä, että sijaisvanhemmilla on koulutus, eli tällöin kysymykseen tulevat ammatilliset perhekodit. Kannatan vielä sitä, että hyvän koulutuksen lisäksi järjestetään psykologiset testit.