"""Kraaselin saaren sonnit saivat maanantaina seurakseen yli 50 lehmää. Saarella käyskentelee jo 65 sonnia, jotka tuotiin alueelle viime viikonloppuna. Kun lautta pysähtyi rantaan, lehmät juoksivat uteliaina katsomaan uutta kotiaan. Varsinaisesta vauhkoontumisesta ei ainakaan tämän kuljetuserän kohdalla voinut puhua. Lauttamatkan kautta kesälaitumelle, hiehot vietiin Kraaselin saareen
12 KUVAA """
http://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/lauttamatkan-kautta-kesalaitumelle-hiehot-vietiin-kraaselin-saareen/9645/
Tähän sopii vaikka Uusmaalaisten laulu.
"Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet,
sadat saartaa niemet, lahdet rakkaampaata rantaa!
Missä virrat viehkeämmät, salmet seljänteet,
maa ja meri aulihimmin aarteitansa antaa!
Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin,
täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin,
tääll' on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin,
lempi lämpöisin."
-
Lyhyt kesämme on kotieläimillekkin kulta-aikaa, saa vapaana piehtaroida.
Samoin meille ihmisille, kun takana vielä vapaamaaa, saamme liikkua ja olla, elää ja asua, ihan mielemme mukaan. Emme tarvitse lupalappuja, kun käymme naapurikaupungissa. Kuin oli vielä vuosikymmeniä sitten esim. Neuvostoliitossa, DDR:ssä. Maan johto laittoi sellaisen kansalaistensa päähän, että kaikki työläisetkin on miljonäärejä.
Jopa meillekkin sitä aatetta levitettiin. Jopa niin, että olisi ollut maalle hyväksi liittymällä Neuvostoliittoon, kuului puheitaan.
Aate ei saanut kuitenkaan laajempaa kannatusta, eli, tässä mennään vapaassa maassa.
-
Kesä ja kesälomat, se on kulta-aikaa heille, jotka sen ansainneet, kuka työtään, kuka, opiskeluistaan, kuka mistäkin. Meille eläkeläisille on "kesäloma" aina päällä, talvella vain muuttuu "talvilomaksi".
Meilleekin tuloossa kesävieraita, toivottavasti pidemmäksikin aikaa, ainakin toivomme niin. Kesä on yhdessä oloa. Anoppikin saa kunniaveiraana haun kotoaan savosta, samalla muutamia kalakukkoja tulee auton kylmälaukkuun. Aikanaan muituu mieleen, miten kotona kävi kesävieraita, jotkut oli kuukauden parikin, esim eläkkeellä ollut konduktööri, joka oli isän lähisukua. Me lapset oltiin hänestä ooikein otettuja, hänä oli vähän "pelle", se meitä kiehtoi, esityksensä.
-
Siinä nyt ainakin 4 -teemaa.
Sepä siitä !
Sitten ulos, tulossa hienopäivä. Muistetaan auringon hyvät "vitamiinit, jos ei oltu vielä auringossa isommin, pienellä aloittaa, vaikka vartin alkuun.
Juomaa muistaa aina ottaa, vähintään jokatunti.
Itse lähden askareisiini, ja pidän litran mehujuomaa mukana.
'ps ei ole kiljua, tällä "kiljumaakarille" tiedoksi.
Sepä siitäkin, heitosta.
Päivän jatkoja.
12 KUVAA """
http://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/lauttamatkan-kautta-kesalaitumelle-hiehot-vietiin-kraaselin-saareen/9645/
Tähän sopii vaikka Uusmaalaisten laulu.
"Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet,
sadat saartaa niemet, lahdet rakkaampaata rantaa!
Missä virrat viehkeämmät, salmet seljänteet,
maa ja meri aulihimmin aarteitansa antaa!
Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin,
täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin,
tääll' on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin,
lempi lämpöisin."
-
Lyhyt kesämme on kotieläimillekkin kulta-aikaa, saa vapaana piehtaroida.
Samoin meille ihmisille, kun takana vielä vapaamaaa, saamme liikkua ja olla, elää ja asua, ihan mielemme mukaan. Emme tarvitse lupalappuja, kun käymme naapurikaupungissa. Kuin oli vielä vuosikymmeniä sitten esim. Neuvostoliitossa, DDR:ssä. Maan johto laittoi sellaisen kansalaistensa päähän, että kaikki työläisetkin on miljonäärejä.
Jopa meillekkin sitä aatetta levitettiin. Jopa niin, että olisi ollut maalle hyväksi liittymällä Neuvostoliittoon, kuului puheitaan.
Aate ei saanut kuitenkaan laajempaa kannatusta, eli, tässä mennään vapaassa maassa.
-
Kesä ja kesälomat, se on kulta-aikaa heille, jotka sen ansainneet, kuka työtään, kuka, opiskeluistaan, kuka mistäkin. Meille eläkeläisille on "kesäloma" aina päällä, talvella vain muuttuu "talvilomaksi".
Meilleekin tuloossa kesävieraita, toivottavasti pidemmäksikin aikaa, ainakin toivomme niin. Kesä on yhdessä oloa. Anoppikin saa kunniaveiraana haun kotoaan savosta, samalla muutamia kalakukkoja tulee auton kylmälaukkuun. Aikanaan muituu mieleen, miten kotona kävi kesävieraita, jotkut oli kuukauden parikin, esim eläkkeellä ollut konduktööri, joka oli isän lähisukua. Me lapset oltiin hänestä ooikein otettuja, hänä oli vähän "pelle", se meitä kiehtoi, esityksensä.
-
Siinä nyt ainakin 4 -teemaa.
Sepä siitä !
Sitten ulos, tulossa hienopäivä. Muistetaan auringon hyvät "vitamiinit, jos ei oltu vielä auringossa isommin, pienellä aloittaa, vaikka vartin alkuun.
Juomaa muistaa aina ottaa, vähintään jokatunti.
Itse lähden askareisiini, ja pidän litran mehujuomaa mukana.
'ps ei ole kiljua, tällä "kiljumaakarille" tiedoksi.
Sepä siitäkin, heitosta.
Päivän jatkoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanaradikalismin pauloissa
”Ei EEC:lle” -liike imaisi 1970-luvulla mukaansa SDP:n nuoren siiven lähes kokonaan. Koululaitoskin haluttiin kaapata sosialismille, ei ainoastaan pankit ja vakuutuslaitokset. Läntisen sosialidemokratian parhaat periaatteet olivat jo pahasti hukassa.
Noihin aikoihin Paavo Lipponen oli kuitenkin palaamassa nuoruutensa harharetkiltä. Pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä hän oppi asioita, joilla oli käyttöä omalla pääministerikaudella.
Tanner varoitti aikoinaan ryhtymästä huutokauppaan kommunistien kanssa. ”Ne tarjoavat aina enemmän.” Tämä unohtui, kun kilpailtiin vasemmistolaisuudella niin sisä-, talous- kuin ulkopolitiikassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen samaa kilpaa on käyty kommunistien perillisten, vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Näin SDP on jatkanut marssia eri suuntaan kuin äänestäjien enemmistö.
Sanaradikalismin kiimassa hukattiin äänestäjäkunnasta ainakin kolme merkittävä ryhmää: sotiemme veteraanit, pienipalkkaiset virkamiehet ja pienyrittäjät. Toisen maailmansodan voittajavaltioissa veteraanien arvostus oli itsestäänselvyys, siitä ei edes keskusteltu. Samaa arvostusta ei vasemmistossa sallittu suomalaisille veteraaneille. "
"Poliittisen voiman vähenemisen myötä SDP on siirtynyt aloitteiden tekijästä jarrumieheksi. Omia saavutuksia, kuten kansanterveysjärjestelmää ja peruskoulua, on mieluummin varjeltu kuin haluttu uudistaa ajan vaatimuksia vastaaviksi. Kun ei ajoissa tehdä remonttia, käy niin, että politiikan toisella laidalla ruvetaan tilaisuuden tullen purkamaan jopa kantavia rakenteita.
Tarja Halonen, tasavallan presidentti vuosina 2000–2012, toimi aiemmin Holkerin hallituksessa ulkoasianministerinä ja Lipposen hallituksissa oikeusministerinä.
Tarja Halonen, tasavallan presidentti vuosina 2000–2012, toimi aiemmin Holkerin hallituksessa ulkoasianministerinä ja Lipposen hallituksissa oikeusministerinä.
Torjutut kannattajat
SDP:n aktiivien ja äänestäjien välille on rakennettu aitoja. Eristyminen omiin porukoihin on ollut suotavampaa kuin osallistuminen vaikkapa epäpoliittiseen kansalaistoimintaan. ”Oikean demarin” paikka ei ole rotareissa eikä leijonissa, maanpuolustusjärjestöistä puhumattakaan. Kuitenkin äänestäjien enemmistö on siellä missä tehdään muutakin kuin politiikkaa.
SDP ei ole osannut eikä halunnut hyödyntää presidentinvaaleissa saavutettuja menestyksiä. Mauno Koiviston valinta 1982 oli maanvyöry, jossa vuosien turhautuminen Kekkoseen purkautui. Puolueen ydinjoukon mielestä ehdokas oli väärä, Sorsa olisi ollut se oikea. Koivistolle tuli myös vääriä kannattajia, kaikenkarvaisia porvareita, perustuslaillisista vennamolaisiin.
Sama toistui kaksitoista vuotta myöhemmin. Martti Ahtisaari ei ollut puoluejohdon valinta ehdokkaaksi, vain tarkoitettu antamaan uskottavuutta Sorsan valinnalle. Epäluotettavat äänestäjät yllättivät taas ja Ahtisaari sai ääniä yli puoluerajojen. Seuraavien vaalien ehdokasasettelussa tätä ei hyödynnetty. Silti demareita äänesti vielä peräti 28 prosenttia äänensä antaneista.
Tarja Halonen ei vuonna 2000 olisi tullut valituksi ilman oikeistolaisten naisten sisarellista apua. Tämäkin tilaisuus laajentaa kannattajakuntaa jätettiin seuraavissa eduskuntavaaleissa hyödyntämättä. Eduskuntaan olisi saattanut tulla aatteellisesti heikkoja naiskansanedustajia."
Tuomiojan pitkä varjo
"Erkki Tuomioja on yrittänyt SDP:n puheenjohtajaksi neljä kertaa, turhaan. Hallituksiin Tuomioja on kyllä kelvannut. Häneen on sovellettu vanhaa sääntöä, jonka mukaan hankala kaveri kannattaa pitää teltan sisällä kusemassa teltasta ulos eikä päinvastoin. Sekään ei ole toiminut.
Solidaarisuus toisia tovereita kohtaan ei ole Tuomiojalle leimallinen piirre. Hän oli vuonna 2008 juuri hävinnyt Jutta Urpilaiselle ja luvannut tukensa uudelle puheenjohtajalle, kun kiusaus lorauttaa tämän kaivoon kasvoi ylivoimaiseksi.
”Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta”, Tuomioja töräytti julkisuuteen. Tuore puheenjohtaja oli nolattu heti lähdössä.
Puolueen puheenjohtajien tuolinjalkoja hän on aina sahannut. Sorsasta lähtien jokainen on sen vuorollaan saanut kokea. Vahvempansa Tuomioja kohtasi vain Lipposessa. Se ehkä myös selittää patologisen vastenmielisyyden Lipposta kohtaan.
Tuomiojan tapa tehdä politiikkaa on yksinkertainen. Tietyin väliajoin hän ilmoittaa harjoitetulle talouspolitiikalle tai turvallisuuspolitiikalle vastalauseensa. Tukijoille näyttää riittävän, että vastustetaan vuoron perään EU:ta, Yhdysvaltoja, ydinvoimaa, globalisaatiota, Lipposta ja Raimo Sailasta.
Samaa lippua liehuttaa Halonen, joka presidenttinäkään ei malttanut nousta aatteidensa yläpuolelle. Kyhnääminen Vladimir Putinin kyljessä oli monelle suomalaiselle kiusallista katseltavaa."