Jeesus opetti Matteuksen evankeliumin 6 luvun mukaan huolehtimisesta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä. Laitan tämän viestin loppuun tapojeni vastaisesti hiukan enemmän kuin yhden jakeen, jotta asiayhteys tulisi selvästi esille. Käytän vuoden 1992 käännöstä, jonka sanamuoto hiukan poikkeaa aiemmasta, mutta idea on toki sama.
Kysymykseni kuuluu: Mitä on käytännöllisessä merkityksessä Jumalan vanhrskauden etsiminen? Mitä silloin oikeasti tehdään?
Ja tässä sitten tuo Matt 6:25-34
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Mitä on Jumalan vanhurskauden etsiminen?
52
280
Vastaukset
- eikössenäinole
Uskova siis on tyytyväinen vaikka hänellä ei olisikaan hienoa autoa, taloa, kesämökkiä ja muuta joutavaa kamaa ympärillä, taivaallinen Isä on pitänyt huolen että ruokaa on aina ollut ihan riittävästi ja vaatteet päällä vaikka ei muodin mukaiset ja vuode johon illalla saa nukahtaa rauhalliseen uneen kun tietää että Jumala huolehtii kaikista mitä me tässä elämässä tarvitsemme. Usko on luja luottamus ojentautumista siihen mitä emme näe.
No niin, nimimerkki eikössenäinole,
ihan kaunis ajatus oli tuo. Minä kyllä tunnen tuolla tavoin tyytyväisesti suhtautuvia, joilla ei ole minkäälaista uskonnollista uskoa, ei kristillistä eikä muutakaan.
Mutta mitä vastaat kysymykseeni?- olikooikein
Sinun kysymyksesi oli mitä on vanhurskauden etsiminen, eikös se vanhurskaus tarkoita oikeamielisyyttä. Minä ymmärrän että oikeamielinen ihminen ei tee syntiä tahallaan ja kunnioittaa ja rakastaa lähimmäistään ja auttaa myöskin lähimmäisiään jos he ovat avun tarpeessa ja rakastaa Jumalaa ylikaiken.
olikooikein,
kiitos tästä kommentista. Tuo vaikuttaa ihan fiksulta.
Se vaikuttaa miellyttävästi painottavan tekoja Jaakobin kirjeen tapaan.
Ateistillekin asia on muuten ihan selvä, mutta tuo Jumalan rakastaminen vaatii pohdintaa, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan. Ja kyllä se vaatii uskovaiseltakin miettimistä ja selventämistä.
Tuosta sanasta vanhurskaus kerron hiukan taustaa.
Kreikan sana δικαίωμα tarkoittaa ainakin nykykreikassa samaa kuin suomen "oikeus" vaikkapa sanoissa "tekijänoikeus" tai "äänioikeus". Se viittaa täysivaltaisuuteen, joka edelleen edellyttää sitä, että henkilöllä ei ole suorittamattomia rikosseuraamuksia. Kyse on siis syyttömyydestä lain edessä.
Heprean tsedaqah tai tsedeq ovat hyvin lähellä tätä merkitystä.
Suomen sana vanhurskaus rakentuu osista "vaka" eli varma tai luja sekä "hurskaus", joka on ollut oikeastaan rinnakkaissana viisaudelle. Koska sana esiintyy käytännössä vain Raamatussa ja sitä kautta uskonnollisessa kontekstissa, lienee fiksuinta pitää sitä tarkkana käännöksenä kreikan sanasta δικαίωμα eli kyse on siitä, että ei ole minkään rangaistuksen alainen lain edessä.
- Exap
Kenties olisi ensin hyvä tarkentaa mitä tarkoitetaan vanhurskaudella. Pitäytyisin tähän Wikistä lainattuun määritelmään:
" Vanhurskaus on Raamatun mukaan Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa täten ihmisen kohdalla ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä. Uuden Testamentin mukaan tämä ulkopuolelta tuleva hurskaus tulee ihmiselle, kun hän uskoo Kristuksen sovitustyöhön ristillä ja saa syntinsä anteeksi. Kristillisyydessä ihminen on sydämen uskolla vanhurskauden omistaja ja suun tunnustuksella pelastuva, Jumalalle kelpaava. Vanhurskaus mahdollistaa uskovan pyhityksen."
Vastaus kysymykseen mitä on vanhurskauden etsiminen sisältäisi kaksi osaa - mitä on omavanhurskauden etsiminen ja mitä taas ulkopuolelta saadun vanhurskauden etsiminen. Koska puhumme (tai siis kysymyksesi on) Jumalan vanhurskaudesta, meidän on ymmärrettävä ettei sitä voi itse saavuttaa, joten kaikki omat teot ja yritykset on pakko jättää "etsittävän Jumalan vanhurskauden" ulkopuolelle.
Etsiminen taas itsessään voi tarkoittaa montaakin asiaa, mutta Raamatun tarkoittama etsiminen kuvaa prosessia jonka kautta Jumalan vanhurskaus - oikeamielisyys - voidaan saavuttaa omalle kohdalle; ts. että Jumalan mielestä ihminen täyttää Jumalan normin tai standardin joka on ihmisen omin keinoin saavuttamattomissa. Kaikki Jumalan vanhurskaus ihmisellä onkin siksi "luettua" eli lahjaksi saatua vanhurskautta", eli "Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi."
Näin Jumalan vanhurskauden etsiminen ei siis ole standardien täyttämistä millään omilla teoilla, vaan pelastuksen kautta saadun luetun vanhurskauden pyytämistä Jumalalta itseltään, lahjaksi, Hänen tavallaan.Exap sitten tarjosi keskusteluun tämän armopainotteisen näkökulman, jota odotinkin.
Minua vierastuttaa hyvän tekemiseen pyrkimisen halveksinta ja pelkän armon korostaminen. Se johtaa niin helposti käytännössä siihen, ettei edes yritä olla ihmisiksi.
Tuo maininta Abramin (sittemmin nimi vaihtui Abrahamiksi) uskosta on minusta nimenomaan tekoina ilmenevää uskoa eli saadun käskyn tai ohjeen noudattamista.
Jos minä uskon karttaa, se tarkoittaa sitä, että ajan sen osoittamaa tietä. Jos päädyn väärään paikkaan, totean kartan olleen virheellinen ja etsin oikeaa tietoa muualta. Kyse ei siis ole sokeasta uskosta, joka ylittää oman järjen ja havainnon.- Exap
v.aari kirjoitti:
Exap sitten tarjosi keskusteluun tämän armopainotteisen näkökulman, jota odotinkin.
Minua vierastuttaa hyvän tekemiseen pyrkimisen halveksinta ja pelkän armon korostaminen. Se johtaa niin helposti käytännössä siihen, ettei edes yritä olla ihmisiksi.
Tuo maininta Abramin (sittemmin nimi vaihtui Abrahamiksi) uskosta on minusta nimenomaan tekoina ilmenevää uskoa eli saadun käskyn tai ohjeen noudattamista.
Jos minä uskon karttaa, se tarkoittaa sitä, että ajan sen osoittamaa tietä. Jos päädyn väärään paikkaan, totean kartan olleen virheellinen ja etsin oikeaa tietoa muualta. Kyse ei siis ole sokeasta uskosta, joka ylittää oman järjen ja havainnon."Tuo maininta Abramin (sittemmin nimi vaihtui Abrahamiksi) uskosta on minusta nimenomaan tekoina ilmenevää uskoa eli saadun käskyn tai ohjeen noudattamista."
Tässä on sitä uskon dualismia. Olet aivan oikeassa siinä etteivät omat teot ole riippumattomia asioita, mutta kyse ei ole syy-seuraus-suhteesta.
Emme saa Jumalan vanhurskautta osaksemme omien tekojemme ansiosta. Mutta omat tekomme kyllä osoittavat että haluamme elää Jumalan vanhurskaudessa ja että haluamme elää oikein ja tehdä oikeita valintoja siksi, että näemme sydämessämme että se on oikein.
Tässä teen siis tarkoituksellisesti selvän eron siihen että teemme oikein vain siksi että joku on niin määrännyt. Jumalan määräysten (käskyjen) noudattaminen siksi että ne ovat määräyksiä ei ole Jumalan tahto ihmisen elämään, vaan se, että ihminen oppii rakastamaan lähimmäistään ja tahtoo tehdä hyvää.
Abram uskoi Jumalaa, eli uskoi että Jumalan tie on parempi kuin hänen omansa. Siksi hänelle luettiin vanhurskaus puhtaasti armosta, ei teoista, mutta hänen tekonsa ovat osoitus siitä että hänellä oli elävä usko ja hän tavoitteli tehdä oikein.
"Minua vierastuttaa hyvän tekemiseen pyrkimisen halveksinta ja pelkän armon korostaminen. Se johtaa niin helposti käytännössä siihen, ettei edes yritä olla ihmisiksi."
Niin minuakin vierastuttaa sellainen. Se, ettei edes yritä olla ihmisiksi osoittaa sen, ettei oikeasti halua elää Jumalan tarkoittamaa elämää. Miten sellainen ihminen voisi saada lahjaksi Jumalan vanhurskautta ? Lankeaminen ja epäkunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ovat kaksi aivan eri asiaa.
- Setä.neuvoo
Raamatussa on kaksi asiaa, jotka vastaavat keskustelun avaukseen:
- Uskovat tehty Jumalan vanhurskaudeksi.
- Jumalan valtakunta sisäisesti uskovissa.
Eli, kun ollaan uskossa, ollaan jo siellä valtakunnassa ja vanhurskaudessa. Jumalan lupaukset Raamatusta soveltuvat uskovaan, esim. 1. Tim 6 Jumala antaa meille yllinkyllin kaikkea nautittavaksemme.
Eri asia, miten vanhurskaasti sitten käytännössä eletään. Että tuleeko siitä jotain bonusta, ekstraa lisää, jonkinlaisen perusarmon määrän päälle, esim. 2. Kor 9.
On siis kahdenlaista vanhurskautta. Uskon vanhurskaus pelastukseksi (Ef 2), ja eri asia tekojen vanhurskaus (Jaak 2). Vastaavasti olen ajatellut, että uskovilla on armon perusmäärä, mutta hurskaasta vaelluksesta voi tulla siunausta lisää.Neuvova Setä,
mitä tarkkaanottaen tarkoitatkaan tuolla "kun ollaan uskossa"?
Mikä on se asia, jolla eroavat toisistaan ne, jotka ovat uskossa ja ne, jotka eivät ole uskossa?
Onko sellainen henkilö uskossa, joka sanoo kaikkiin uskontunnustuksen pykäliin "juu, tottahan toki" ja sitten elämässään porsastelee pitkin ja poikin kuolemansynteinä tunnettuja paheita?- Exap
"Eli, kun ollaan uskossa, ollaan jo siellä valtakunnassa ja vanhurskaudessa. ...
Eri asia, miten vanhurskaasti sitten käytännössä eletään. Että tuleeko siitä jotain bonusta, ekstraa lisää, jonkinlaisen perusarmon määrän päälle."
Nyt olen kyllä sedän kanssa varsin vahvasti eri mieltä. En näe mahdolliseksi tilannetta että ihmisellä olisi Jumalan vanhurskaus, mutta ihminen itse ei halua pyrkiä tekemään oikein ja vanhurskaasti. Sellainen yhtälö ei ole mahdollinen.
JOKO ihminen pyrkii kaikessa hyvään, TAI hän ei arvosta Jumalan vanhurskautta. Ja sitä välimuotoa ei ole.
"Vastaavasti olen ajatellut, että uskovilla on armon perusmäärä, mutta hurskaasta vaelluksesta voi tulla siunausta lisää."
No en nyt kyllä ymmärrä tätäkään. Armoa ei ole "perusmäärä", vaan ylenpalttiesti. Hurskaaseen vaellukseen pyrkiminen on itsestäänselvyys pelastuneella. Jos se ei sitä jollakin ihmisellä ole, hänen olisi syytä kysyä itseltään onko hän oikeasti edes koskaan pelastunut !
Samoin hyvien tekojen tekeminen sen vuoksi että siitä seuraisi jokin bonuspalkinto, esim. siunaus tai mikä hyvänsä, on väärä motiivi, ja pidän hyvin kyseenalaisena sellaisen saamista tuolla motiivilla. Jos motiivi on rakkaus, ei tekijä silloin oleta tai odota itselleen mitään palkintoa, sillä rakkaudessa ei ole itsekkyyttä. - Setä.neuvoo
Exap kirjoitti:
"Eli, kun ollaan uskossa, ollaan jo siellä valtakunnassa ja vanhurskaudessa. ...
Eri asia, miten vanhurskaasti sitten käytännössä eletään. Että tuleeko siitä jotain bonusta, ekstraa lisää, jonkinlaisen perusarmon määrän päälle."
Nyt olen kyllä sedän kanssa varsin vahvasti eri mieltä. En näe mahdolliseksi tilannetta että ihmisellä olisi Jumalan vanhurskaus, mutta ihminen itse ei halua pyrkiä tekemään oikein ja vanhurskaasti. Sellainen yhtälö ei ole mahdollinen.
JOKO ihminen pyrkii kaikessa hyvään, TAI hän ei arvosta Jumalan vanhurskautta. Ja sitä välimuotoa ei ole.
"Vastaavasti olen ajatellut, että uskovilla on armon perusmäärä, mutta hurskaasta vaelluksesta voi tulla siunausta lisää."
No en nyt kyllä ymmärrä tätäkään. Armoa ei ole "perusmäärä", vaan ylenpalttiesti. Hurskaaseen vaellukseen pyrkiminen on itsestäänselvyys pelastuneella. Jos se ei sitä jollakin ihmisellä ole, hänen olisi syytä kysyä itseltään onko hän oikeasti edes koskaan pelastunut !
Samoin hyvien tekojen tekeminen sen vuoksi että siitä seuraisi jokin bonuspalkinto, esim. siunaus tai mikä hyvänsä, on väärä motiivi, ja pidän hyvin kyseenalaisena sellaisen saamista tuolla motiivilla. Jos motiivi on rakkaus, ei tekijä silloin oleta tai odota itselleen mitään palkintoa, sillä rakkaudessa ei ole itsekkyyttä.Mikä tarve sinulla on väitellä Raamattua vastaan? Oletko joskus lukenut tuon 2. Kor 9 -luvun, jota mainitsin? Tai Gal 6 -luvusta niittämistä ja kylvämistä?
Miksi vastasit kuin minä olisin omasta päästäni luetellut sinulle jotain omia mielipiteitä ja haaveita, kun mainitsin sinulle selvää Raamatunkohtaa, joka todistaa väitteeni oikeaksi? - Exap
Setä.neuvoo kirjoitti:
Mikä tarve sinulla on väitellä Raamattua vastaan? Oletko joskus lukenut tuon 2. Kor 9 -luvun, jota mainitsin? Tai Gal 6 -luvusta niittämistä ja kylvämistä?
Miksi vastasit kuin minä olisin omasta päästäni luetellut sinulle jotain omia mielipiteitä ja haaveita, kun mainitsin sinulle selvää Raamatunkohtaa, joka todistaa väitteeni oikeaksi?"Miksi vastasit kuin minä olisin omasta päästäni luetellut sinulle jotain omia mielipiteitä ja haaveita, kun mainitsin sinulle selvää Raamatunkohtaa, joka todistaa väitteeni oikeaksi?"
No, koska nuo ovat omia mielipiteitäsi, eivätkä mitään Raamatun totuuksia. Jos olet eri mieltä, kerro toki miten nuo mainitsemasi luvut muka tukevat väitettäsi ja kumoavat sen mitä sanoin.
Mutta tarkoitan siis ihan kunnolla. Monet huithapelit heittelevät kaiken maailman väitteitä ja sanovat että Raamattu tai vaikkapa se ja se luku todistavat jotakin - vaikka asia ei suinkaan näin ole.
Et ole vielä tässä ketjussa yhtään ainoaa asiaa osoittanut oikeaksi, olet vain heitellyt epämääräisiä viittauksia johonkin lukuihin. Jos siis haluat jotakin osoittaa, näytä se jae tai ne jakeet, jossa väittämäsi asia konkreettisesti sanotaan.
- Setä.neuvoo
Vanhurskauden etsimisestä
Eikö keskustelun avauksessa jo ymmärretty, että tuossa etsimisessä on kyse Jumalan tahdosta? Ja sitä on ilmoitettu Raamatussa.Setä neuvoi nyt hiukan vaikeatajuisesti, vaikka viesti oli lyhyt.
Mitä silloin vanhurskauden etsimisessä käytännössä tehdään, jos siinä "on kyse Jumalan tahdosta"?
Jos siitä on ilmoitettu Raamatussa, onko sitten vanhurskauden etsiminen sitä, että tekee samanlaisia asioita kuin Raamatun kertomuksissa hyvinä pidetyt ihmiset, kuten vaikkapa profeetta Samuel tai kuningas Daavid?
- Esa_S
Minulle on raamattutunnilla opetettu että vanhurskas tarkoittaa: Jumalan mielen mukaista. Kun etsii vanhurskautta, pyrkii silloin elämään hänen tahtonsa mukaisesti. Ei siinä sen kummempaa. Se, että mikä on käytännön elämässä Jumalan mielen mukaista, niin siitä saa varmasti pitkänkin keskustelun aikaiseksi.
- Exap
"Kun etsii vanhurskautta, pyrkii silloin elämään hänen tahtonsa mukaisesti. "
Aivan totta. Jos etsii vanhurskautta, "pyrkii" elämään oikein. Mutta kun etsii Jumalan vanhurskautta, sitä ei voi omin teoin saavuttaa, koska se Jumalan vanhurskaus on lahja.
"jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla."
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta." - Esa_S
Niinpä!
- Setä.neuvoo
Jos esitetään näin, että
Raamatussa on kahta lajia vanhurskautta: uskon vanhurskaus pelastukseksi (Ef 2), ja eri asia tekojen vanhurskaus (Jaak 2).
niin sitten YLEENSÄ AINA löytyy joku tomppeli, joka väittelee jompaakumpaa vastaan. Niin kuin Raamatun selittäjälle haluttaisiin kuvitella jotain ongelmaa, joka oli oikeasti vaan siellä omassa korvien välissä, kuvittelijalla itsellään.
Mutta kysymykseen, mitä tarkoittaa, kun ollaan uskossa.
Kysyjä jos uskoo Daavidiin ja pitää Daavidia pelastajana, niin tuleeko Daavid sitten haudasta pelastajaksi? Usko on subjektiivista. Minä uskon jollain tavalla, sinä eri tavalla. Onko näissä näkemyksissä sitten mitään yhtäläisyyksiä, ketä se kiinnostaa? Onko tarkoituksena vain väittely?- Exap
"Raamatussa on kahta lajia vanhurskautta: uskon vanhurskaus pelastukseksi (Ef 2), ja eri asia tekojen vanhurskaus (Jaak 2)."
Ei tuo Jaak 2 kuvaa mitään toisenlaista vanhurskautta, vaan se kuvaa pelastuksen tietä. Sitä samaa jota saarnasivat Johannes Kastaja, Jeesus, Paavali, ...
"Tehkää siis [1] parannus ja kääntykää, että [2] teidän syntinne pyyhittäisiin pois,"
"Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen [1], joka koituu pelastukseksi [2]"
"Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä [1] ja uskoa Jumalaan, [2]"
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven [1], niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan [2], ja hän minun kanssani."
"Minä kastan teidät vedellä parannukseen [1], mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella [2]."
"Tehkää parannus [1], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."
"ja että parannusta [1] syntien anteeksisaamiseksi [2] on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."
---> Tämä on järjestys. Ensin ihminen osoittaa haluavansa tehdä oikein [1] ja uskovansa Jumalaa (ei vain JumalaaN), ja sitä seuraa vanhurskautus [2], joka on lahja. Eli Jaak 2:
"21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi [2] teoista [1], kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille [1]?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa [1] mukana, ja teoista [1] usko tuli täydelliseksi [2];"
Näin on selvää, että ilman tekoja usko on kuollut, eli toisin sanoen teot eivät tuo pelastusta, mutta teoista NÄKYY se, että ihminen uskoo Jumalaa, eli sitä mitä Jumala sanoo, ja haluaa toimia vanhurskaasti.
"18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon."
"sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto." ... joka johtaa parannukseen... joka taas puolestaan uskon kera johtaa vanhurskauden saamiseen - lahjana.
On vain yhdenlaista vanhurskautta, ja se on Jumalan täydellinen oikeamielisyys.
- Setä.neuvoo
Voi luikertelun ja hölmöläisyyden surkeutta. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2. Ennen kuin ryntäätte väittelemään, ottakaa huomioon, että Raamattua /Jumalaa vastaan väitätte. Siis, pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.
http://biblehub.com/pr38/ephesians/2.htm- Exap
Kuka sellaista on täällä muka väittänyt että pelastus omilla teoilla ansaittaisiin ?
"näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon." - Setä.neuvoo
Exap kirjoitti:
Kuka sellaista on täällä muka väittänyt että pelastus omilla teoilla ansaittaisiin ?
"näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon."Voi holmöläisyyden surkeutta edelleen. Mikä on tämä valtava vastaanväittämisen tarve? Väitellä ihmiselle, joka kiteyttää Raamatusta, että on kahta lajia vanhurskautta? Mitä tarvetta sinulla on väitellä?
Jaak 2 puhuu nimenomaan siitä, että mainitsemani kaksi vanhurskauden lajia toimivat synergisesti yhdessä.
Onko suuri vimma väitellä vastaan? Miksi? Onko oikeassa olemisen tarve niin suuri, ettei välitä oppia ja tutkia?
http://biblehub.com/multi/james/2-22.htm
Mikä tarve sinulla on torpata muiden esittämiä kiteytyksiä Raamatusta? Jollain hölöhölö ei se noin ole minä tiedän paremmin -tyylillä? - Setä.neuvoo
Exap kirjoitti:
Kuka sellaista on täällä muka väittänyt että pelastus omilla teoilla ansaittaisiin ?
"näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon."Sinä olet esittänyt senkaltaista tekojen ja uskon sekoitusta, jota Ef 2 juuri vastustaa. Että pelastusta ei saada teoilla. Tässä asiassa teot ja usko on eroteltu. Pelastusasiassa. Meneekö jakeluun?
Pelastusasiassa nämä kaksi vanhurskauden lajia on eroteltu vastapooleiksi, Ef 2 -luvussa. Muualla niitä on yhdistelty, Jaak 2. Mutta siinä ei enää ole kysymys pelastuksen saamisesta, vaan uskossa vaeltamisesta.
Täysin eri asia.
Mutta sinun esityksessäsi hurskasteltiin, niin kuin kaste, parannus, tai muu ihmisen oma teko olisi uskoa, jota Jumala sitten katsoo vanhurskauden perusteeksi. Meneekö jakeluun? Tuo on yksinkertaisesti tekopyhää.
Tottakai Raamatussa puhutaan kasteesta ja parannuksen tekemisestä ja laista. Tietenkin. Eihän se ole mikään uutinen. Mutta tiedätkö sinä, että vanhurskautta on kahta lajia, eikä taivaaseen pelastuta millään sekasotkulla?
Omilla teoilla pelastumisen yrittämisen touhusta on monenlaisia keskusteluja, esim:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14221336/helluntailaisten-eksytys-on
Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.
http://biblehub.com/pr38/ephesians/2.htm
Tätä vastaan väittelyä on nimitetty pelagiolaisuudeksi:
https://duckduckgo.com/?q=pelagiolaisuus -site:wikipedia.org&ia=web
Voi surkeuden kurjuus, millaista holmöläisyyttä, että ryhdyit väittelemään vastaan. Oma tekopyhä oppisi vain tuli esille. Setä.neuvoo kirjoitti:
Sinä olet esittänyt senkaltaista tekojen ja uskon sekoitusta, jota Ef 2 juuri vastustaa. Että pelastusta ei saada teoilla. Tässä asiassa teot ja usko on eroteltu. Pelastusasiassa. Meneekö jakeluun?
Pelastusasiassa nämä kaksi vanhurskauden lajia on eroteltu vastapooleiksi, Ef 2 -luvussa. Muualla niitä on yhdistelty, Jaak 2. Mutta siinä ei enää ole kysymys pelastuksen saamisesta, vaan uskossa vaeltamisesta.
Täysin eri asia.
Mutta sinun esityksessäsi hurskasteltiin, niin kuin kaste, parannus, tai muu ihmisen oma teko olisi uskoa, jota Jumala sitten katsoo vanhurskauden perusteeksi. Meneekö jakeluun? Tuo on yksinkertaisesti tekopyhää.
Tottakai Raamatussa puhutaan kasteesta ja parannuksen tekemisestä ja laista. Tietenkin. Eihän se ole mikään uutinen. Mutta tiedätkö sinä, että vanhurskautta on kahta lajia, eikä taivaaseen pelastuta millään sekasotkulla?
Omilla teoilla pelastumisen yrittämisen touhusta on monenlaisia keskusteluja, esim:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14221336/helluntailaisten-eksytys-on
Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.
http://biblehub.com/pr38/ephesians/2.htm
Tätä vastaan väittelyä on nimitetty pelagiolaisuudeksi:
https://duckduckgo.com/?q=pelagiolaisuus -site:wikipedia.org&ia=web
Voi surkeuden kurjuus, millaista holmöläisyyttä, että ryhdyit väittelemään vastaan. Oma tekopyhä oppisi vain tuli esille.Nyt täytyy olla samaa mieltä Exapin kanssa .. sillä en minä ainakaan saanut käsitystä minkäänlaisesta "omavanhurskaasta omilla teoillaan pelastumisesta" kun luin tuota Exapin kirjoitusta.
Totuus on että synnin epätäydellisyydessä ei ole iankaikkista elämää ja lunastus ei tarkoita että meidät olisi lunastettu epätäydellisyyteen ja syntiin vaan Jumalan vanhurskauteen - se on synnittömyyteen.
Siis jokaisella on edessään pitkä matka, mutta onneksi meillä on hyvä Lunastaja ja Opettaja ja johdattaja omansa aina perille iankaikkiseen elämään asti. Meidän osamme on että vaellamme osoitettua tietä parhaamme mukaan..
Iankaikkinen elämä ei ole satua, vaan totta .. ja jokainen kai ymmärtää että me tällaisina kuin olemme nyt - epätäydellisinä ja kuoleman omina emme ole iankaikkisia - ja tällaisena pysyisimmekin ilman Jumalaa ja Lunastajaamme.
Siis ihan oikeassa oli Exap ...
alex- Exap
Setä.neuvoo kirjoitti:
Voi holmöläisyyden surkeutta edelleen. Mikä on tämä valtava vastaanväittämisen tarve? Väitellä ihmiselle, joka kiteyttää Raamatusta, että on kahta lajia vanhurskautta? Mitä tarvetta sinulla on väitellä?
Jaak 2 puhuu nimenomaan siitä, että mainitsemani kaksi vanhurskauden lajia toimivat synergisesti yhdessä.
Onko suuri vimma väitellä vastaan? Miksi? Onko oikeassa olemisen tarve niin suuri, ettei välitä oppia ja tutkia?
http://biblehub.com/multi/james/2-22.htm
Mikä tarve sinulla on torpata muiden esittämiä kiteytyksiä Raamatusta? Jollain hölöhölö ei se noin ole minä tiedän paremmin -tyylillä?"Jaak 2 puhuu nimenomaan siitä, että mainitsemani kaksi vanhurskauden lajia toimivat synergisesti yhdessä. "
Mutta veli hyvä, ei ole olemassa vanhurskautta tekojen kautta, eli mainitsemaasi "tekojen vanhurskautta" ei kukaan ihminen voi saavuttaa - kukaan ei tule vanhurskaaksi lain kautta. Siksi tekojen vanhurskautta ei ole. Vanhurskaus on aina lahja.
Parannus tarkoittaa ihmisen käyttäytymisen muutosta sillä tavalla, että ihminen pyrkii tekemään vähemmän väärin. Se voi johtua kahdesta asiasta, eli JOKO:
1. ihminen kuvittelee ansaitsevansa pelastuksen teoillaan ja/tai rangaistuksen pelossa tottelee säännöstöä jota ei noudattaisi jos siitä ei seuraisi rangaistusta; TAI
2. ihminen näkee Jumalan järjestyksen parempana ja oikeana tapana elää ja siksi haluaa tehdä oikeita valintoja.
Vaihtoehto 1 on omavanhurskaiden tapa ajatella. Tällainen ihminen ympäröi itsensä säännöillä, jotka ovat tyypillisesti muotoa "älä". Hän noudattaa sääntöjä koska hänen mielestään niitä on pakko noudattaa. Sääntöjen noudattamisen motiivi on itsekkyys tai rangaistuksenpelko, eikä rakkaus lähimmäisiin.
Vaihtoehto 2 taas on jokaisen pelastuneen luonnollinen ajattelutapa, eikä pelastunut kuvittele ansaitsevansa teoilla yhtään mitään; vaan haluaa koko sydämestään tehdä oikein eli rakastaa lähimmäistään. Tällainen ihminen elää lapsen asemassa ja haluaa oppia rakastamaan kuten Jeesus meitä rakastaa.
Minusta on aika huvittavaa että minua joku kutsuu pelagiolaisuuden kannattajaksi, varsinkin kirjoituksen perusteella jossa sanoin:
"Näin on selvää, että ilman tekoja usko on kuollut, ELI TOISIN SANOEN TEOT EIVÄT TUO PELASTUSTA, mutta teoista NÄKYY se, että ihminen uskoo Jumalaa, eli sitä mitä Jumala sanoo, ja haluaa toimia vanhurskaasti. "
Päinvastoin; mielestäni se joka väittää että on ylipäätään olemassa tekojen vanhurskautta, eli täydellinen Jumalan oikeamielisyys voidaan ilmentää ihmisen omien tekojen kautta, se juuri on pelagiolaisuutta.
Vanhurskautta on siis vain yhtä lajia ja se on Jumalan lahja.
- 21.6.2016KM
Lähtisin liikkeelle siitä, mitä oli alkujaan.
Siis, sen luomisen suhteen, kun Adam - savihuulille sai Jumalan puhalluksesta Hengen ja hänestä tuli elävä sielu.
Adam oli Eedenissä, kaikki oli sangen hyvää ja Adamin nautintaoikeus oli kaikki lahjana edessä, jonka mukaan hänellä oli valinnansuhteen tiedossa se, mikä on oikeaa ja missä mennään väärään, eli ei pidä tehdä kuoleman uhalla sisäistämään hyvää ja pahaa.
Ihmisen osa oli olla siinä sangen hyvässä puettuna Jumalan voimasta ja tavallaan myös armosta, koska elämänpuu oli se ravinto.
---- Ihminen oli siinä vanhurskas, koska puhtaudessa omisti Jumalan kuvan itsessään - jossa voi elää ja toimia.
Kuinka tämä vanhurskaus menetettiin, oli Edenissä se väärä valinta, josta kielto oli Jumalanpuolelta kylläkin ymmärrykseen saatettu. Ihmisellä olisi ollut mahdollisuus voittaa paha, valinnan tähden. Hänellä oli ASE – Jumalan Sana. Älä syö.
Syömisessä tultiin tilanteeseen jossa ihmisestä tuli alaston - suomentaisin sen ajatukseen - aseeton - taistelemaan tai elämään, koska nyt oli rikottu Jumalan elämänsanoja vastaan.
Mikään ei enää peittänyt ihmisen, Adamin ruumista. Aseettomana hänen piti todeta, hän söi. Hän rikkoi elämänsä tien, ei enää ole asetta taisteluun, siis sananmiekkaa. Suoja oli pois. Vanhurskaus- siis pyhyys on pois..
Ja tässä astutaan alueelle, jossa Sana opettaa meitä siihen voittoon, missä meidät vanhurskautetaan, eli puetaan ja varjolainopetuksen mukaan Edenissä Adam puettiin nahka-asuun, eli sijaisuuden tuoman uhrin kautta, joka oli Jumalan suorittama työ.
Tämä uhri- toi seremonialain kautta sitä pukua, jonka todellinen ilmaisu on tuossa Golgatan uhrissa ja tämän pelastusopetuksen, mitä Sanaan on meille muistiinmerkitty, sen valinnan kohdalleen ottaminen, siinä eläminen Hengessä, saattaa meidän suhteemme Kristuksessa siihen vanhurskauden pukuun, joka on tavallaan hääpukummekin, joka peittää tuon laittomuuden alastomuuden. Meidän häpymme, häpeämme on peitossa, emmekä enää ole aseettomia, vaan Hengen voimasta voimme voittaa nyt Perkeleen kavalat juonet ja kirjoitukset opastavat meitä ymmärtämään, mikä on Elämänpuun Kristuksen askeleitten ohje tähän ajankulkuun, joiden askeleissa etenemme Luvattuun maahan. Siis vanhurskaus on Jumalan työ meissä Kristuksen sovitustyössä.
kirj. KortteentienM- tiivistän.sen.näin
ts. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa lähtee tuon vanhurskauden asettamisen kohdalleen, mikä Edenissä oli kadotettu.
Tiivistetään se näin.
21.6.2016KM
"Mitä on Jumalan vanhurskauden etsiminen? "
Obi Van Kenobi on kyllä olemassa.Saat varmaan monenlaisia vastauksia ja ilman, että alan niitä puimaan vastaan näin:
Raamatussa on kysymys hyvästä elämästä ja siitä, että kuinka elämä voi säilyä - jopa iankaikkisesti. Raamatun opetus on : Mitään ei ole ilman elämää - sillä kun elämä loppuu loppuu kaikki muukin.
Tähän varmaan nyt monet "kuolemattomuuteensa uskovat" jo reagoivat että EI EI EI .. mutta itse olen täysin varma, että juuri näin asia on.. ja siitä koko Raamattu puhuu.
Raamattu sanoo : Ainastaan Jumalalla on kuolemattomuus itsessään ja kertoo myös MIKSI näin on.
Raamatun sanoma sanoo:
Ainoastaan Jumalalla On (sellainen) Elämä joka (voi) elää iankaikkisesti - sellaista elämää kutsutaan Raamatussa Jumaluudeksi tai Jumalan vanhurskaudeksi .. ja sitä Jeesus siis kehoitti meitä etsimään.
Asian voi sanoa ehkä vieläkin selvemmin siten (jos ei joku vieläkään ymmärrä) että "Meidän tulee sellaista elämää jossa Jumalan vanhurskaus on mukana - sillä vain sellaisessa elämässä on kuolemattomuus, ja siksi ja vain siten kaikki muukin tulee mahdolliseksi.
Jeesus kehoittaa meitä etsimään "Jumalan vanhurskautta" elämäämme.
Mitä se sitten on?
Jeesus osoitti elämällään mitä se tarkoittaa ja oikeastaan koko Raamattu puhuu samasta asiasta, nimittäin => oikeudenmukaisuudesta jossa on rakkaus <= .
Jumala On täydellisesti oikeudenmukainen ja rakkaudellinen .. sitä on Jumalan vanhurskaus. Elämää täydellisessä oikeudenmukaisuudessa ja täydellisessä rakkaudessa.
Jeesus itse antoi esimerkin sellaisesta elämästä.
Kaikki mitä "ihminen" Jeesus teki - mieheksi kasvettuaan - oli Jumalalle otollista .. toisin sanoen vaikka hän teki kaiken omasta tahdostaan (siis vapaaehtoisesti), hän ei koskaan tehnyt mitään mikä olisi ollut Jumalan vanhurskasta tahtoa vastaan. Siksi me voimme sanoa että Jeesuksessa asui Jumaluus - eli hän oli yhtä Jumalan vanhurskauden kanssa - eikä siksi ollut kuolemaa ansainnut.
Ja kun luemme Raamattua niin ymmärrämme että se tarkoittaa "täydellistä oikeudenmukaisuutta jossa rakkaus on" ja ymmärrämme myös että ainoastaan sellainen elämä voi olla iankaikkista. Sitä Jeesus, joka sovitti meidän pahuutemme ja rakkaudettomuutemme omalla oikeudenmukaisella ja rakkaudellisella elämällään opetti sanoessaan että meidän tulisi etsiä Jumalan vanhurskautta ... siis sitä Jumalan oikeudenmukaisuutta ja rakkautta jossa ainoastaan on hyvä ja iankaikkinen elämä.
Yhteenveto:
Raamatun opetus on siis että "Jumalan vanhurskaus" on sitä Jumalan "täydellistä oikeudenmukaisuutta jossa myös täydellinen rakkaus on" ja jossa ainoastaan elämä voi olla iankaikkista.
Ja sitä Jeesus "syntiemme lunastaja" ja hyvän elämän opettaja kehoitti meitä etsimään.
alex- Setä.neuvoo
Aatami oli sielullinen ihminen. Toinen ihminen Herra taivaasta, hengellinen ihminen. 1. Kor 15.
Uskomattomat ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Juudaan kirje.
Johtopäätös:
Aatami ei ollut mikään vanhurskas, taivaaseen pelastuva, hengellinen ihminen. Hänen fyysinen bios-elämänsä oli ehdollista: niin kauan kuin et syö siitä puusta.
Uskovalla on uusi luomus ja iankaikkinen zooee-elämä.
Mutta oliko Aatamilla vapaa tahto? Vapaa valinta? Hah! Jumala sanoi /profetoi hänelle etukäteen, SINÄ PÄIVÄNÄ KUN sinä syöt siitä puusta, sinun pitää kuoleman. Alkutekstistä voidaan päätellä tuo KUN-sana.
Varsin kummallista, jos joku haluaa vanhurskautta etsiä Aatamista. Liha ja veri ei peri taivasten valtakuntaa, 1. Kor 15.Mitä Jumala Raamatun mukaan oikeastaan sanoi Aadamille?
Juu, Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "SYÖ VAPAASTI kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän-ja pahantiedon puusta ÄLÄ SYÖ, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.
---
Myöhemmin (ennen syntiinlankeemusta) vaimo keskusteli asiasta käärmeen kanssa:
... käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'ÄLKÄÄ SYÖKÖ siitä älkääkä koskeko siihen, ETTETTE KUOLISI'."
Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
Siis aivan selvästi Jumala varoitti ihmistä - jo sekin että Jumala VAROITTI ihmistä - osoittaa että ihmisellä oli valinnan mahdollisuus.
Mutta mistä Jumala oikeastaan ihmistä varoitti?
Juu, siitä että Aadan ei alkaisi itse päättämään hyvästä ja pahasta ..sillä hän ei ollut siihen kypsä .. se ei nimittäin riitä että TIETÄÄ hyvän ja pahan eron vaan jotta ihminen ei kuolisi hänen täytyisi myös elää sen mukaan mitä tietää.
Niin kauan kun ihminen eli Jumalan tahdossa - oli hän ikäänkuin lapsen asemassa Jumalan edessä - oppimassa . Mutta sinä hetkenä kun Aadam otti elämänsä omiin ohjaksiinsa - hän myös sanoutui irti lapsen asemansa - ja otti näin myös vastuun elämästään itselleen.
Ihminen kuolee vajavaisten TEKOJENSA tähden - ei siksi että hän TIETÄISI hyvän ja pahan eron.
Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on TULLUT sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän TIETÄÄ hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan ELÄMÄN PUUN TIETÄ.
....
Aadam oli siis ehdottomasti vapaa tekemään mitä parhaaksi katsoi myös ennen syntiinlankeemusta. Ja tämä täydellisen vapauden periaate on yhä voimassa, vaikkakin nyt eri tavalla koska me Aadamin jälkeläisinä synnymme synnin kirouksen alla (siis kuoleman omina) .. nyt vapautemme on siinä että saamme valita uskoa lunastajaamme Jeesusta ja seurata hänen osoittamaansa tietä sen lunastuksen turvin jonka hän kuolemallaan meille hankki. Me olemme jälleen - nyt Jeesuksen lunastuksen kautta - lapsen asemassa Jumalan edessä oppimassa sitä todellisuutta missä iankaikkinen elämä on mahdollista.
Mitään iankaikkista pakkoelämää ei ole olemassa. On vain elämä tai kuolema - joko seurata Jeesusta Jumalan vanhurskauteen ja iankaikkiseen elämään tai seurata jotain muuta ja kuolla. Iankaikkista elämää ei ole muualla kuin siinä oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa jota Jumalan vanhurskaudeksi kutsutaan.
Se kun Raamatussa sanotaan että Jumala haluaisi että jokainen seuraisi sitä tietä joka vie elämään, ei tarkoita että Jumalan pakottaisi meidät seuraamaan Jeesuksen osoittamaa tietä - sillä ketään ei voida pakottaa vapauteen - tässä meidän valintamme.
Meidän tulisi ymmärtää, että iankaikkinen elämä Jumalan tahdossa (Jumalan vanhurskaudessa) on Jumalan LAHJA ja mitään muuta iankaikkista elämää ei ole olemassa, mitään pakko elämää ei ole olemassa.
alex- Exap
alex.kasi kirjoitti:
Mitä Jumala Raamatun mukaan oikeastaan sanoi Aadamille?
Juu, Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "SYÖ VAPAASTI kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän-ja pahantiedon puusta ÄLÄ SYÖ, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.
---
Myöhemmin (ennen syntiinlankeemusta) vaimo keskusteli asiasta käärmeen kanssa:
... käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'ÄLKÄÄ SYÖKÖ siitä älkääkä koskeko siihen, ETTETTE KUOLISI'."
Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
Siis aivan selvästi Jumala varoitti ihmistä - jo sekin että Jumala VAROITTI ihmistä - osoittaa että ihmisellä oli valinnan mahdollisuus.
Mutta mistä Jumala oikeastaan ihmistä varoitti?
Juu, siitä että Aadan ei alkaisi itse päättämään hyvästä ja pahasta ..sillä hän ei ollut siihen kypsä .. se ei nimittäin riitä että TIETÄÄ hyvän ja pahan eron vaan jotta ihminen ei kuolisi hänen täytyisi myös elää sen mukaan mitä tietää.
Niin kauan kun ihminen eli Jumalan tahdossa - oli hän ikäänkuin lapsen asemassa Jumalan edessä - oppimassa . Mutta sinä hetkenä kun Aadam otti elämänsä omiin ohjaksiinsa - hän myös sanoutui irti lapsen asemansa - ja otti näin myös vastuun elämästään itselleen.
Ihminen kuolee vajavaisten TEKOJENSA tähden - ei siksi että hän TIETÄISI hyvän ja pahan eron.
Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on TULLUT sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän TIETÄÄ hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan ELÄMÄN PUUN TIETÄ.
....
Aadam oli siis ehdottomasti vapaa tekemään mitä parhaaksi katsoi myös ennen syntiinlankeemusta. Ja tämä täydellisen vapauden periaate on yhä voimassa, vaikkakin nyt eri tavalla koska me Aadamin jälkeläisinä synnymme synnin kirouksen alla (siis kuoleman omina) .. nyt vapautemme on siinä että saamme valita uskoa lunastajaamme Jeesusta ja seurata hänen osoittamaansa tietä sen lunastuksen turvin jonka hän kuolemallaan meille hankki. Me olemme jälleen - nyt Jeesuksen lunastuksen kautta - lapsen asemassa Jumalan edessä oppimassa sitä todellisuutta missä iankaikkinen elämä on mahdollista.
Mitään iankaikkista pakkoelämää ei ole olemassa. On vain elämä tai kuolema - joko seurata Jeesusta Jumalan vanhurskauteen ja iankaikkiseen elämään tai seurata jotain muuta ja kuolla. Iankaikkista elämää ei ole muualla kuin siinä oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa jota Jumalan vanhurskaudeksi kutsutaan.
Se kun Raamatussa sanotaan että Jumala haluaisi että jokainen seuraisi sitä tietä joka vie elämään, ei tarkoita että Jumalan pakottaisi meidät seuraamaan Jeesuksen osoittamaa tietä - sillä ketään ei voida pakottaa vapauteen - tässä meidän valintamme.
Meidän tulisi ymmärtää, että iankaikkinen elämä Jumalan tahdossa (Jumalan vanhurskaudessa) on Jumalan LAHJA ja mitään muuta iankaikkista elämää ei ole olemassa, mitään pakko elämää ei ole olemassa.
alex"Meidän tulisi ymmärtää, että iankaikkinen elämä Jumalan tahdossa (Jumalan vanhurskaudessa) on Jumalan LAHJA ja mitään muuta iankaikkista elämää ei ole olemassa, mitään pakko elämää ei ole olemassa. "
Jeps. Muuta iankaikkista elämää ei meille ole kuin se jonka Hän lahjoittaa, eikä muuta vanhurskautta ole kuin se jonka Hän lahjoittaa. Tästä lähdetään, tai muutoin ollaan ihan hakoteillä.
- 1jeps
kysyit
"Mitä on käytännöllisessä merkityksessä Jumalan vanhrskauden etsiminen? Mitä silloin oikeasti tehdään?"
Luullakseni se on ainakin tuollaisen kysymyksen esittäminen. Kysytään ja tarkkaillaan Jumalan tahtoa asioissa, rukoillaan ja tutkitaan raamattua. - KehoituksenSanaaKaikille
Nämä keskustelut johtavat useimmiten harhaan.
Parasta olisi tutkia omaa sydämentilaansa ja keskittää katseensa yksin Kristukseen.
Ei niinkään täälläkin esiintyviin keskusteluihin, sillä jos näitä juttuja liikaa alkaa lukemaan, on vaara, että menettää sen sinapinsiementäkin pienemmän uskonsa.
Niin kummallisia nämä jutut ovat.
Jeesus on tie.
Hän on lammasten ovi käydä taivaallisiin.
Uudestisyntynyt Jumalan lapsi on uusi luomus, katso, mikä vanhaa on, on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.
Se uusi ihminen, uudestisyntynyt käyttäytyykin hiukan eri tavalla kuin ns maailman lapset ja olisi hyvä, jos täällä yksikin uskovainen kirjoittaa, käyttäytyä sen kutsumuksen arvon mukaisesti.
Ei siis kaiken aikaa heitellä lokaa ja leikkiä kuralammikossa.
Kehoitan: -Ole ja käyttäydy lähdekristityn tavoin.
Kuralammikossa jos ja kun räpiköi, niin vesi on ilman muuta sameaa.
Lähdekristitty on ja pysyy ja käyttäytyy lähdekristittynä, eli hänen tarjoamansa vesikin on puhdasta, kirkasta ja selkeää.
Täynnä totuutta ja täynnä armoa, täynnä iloa ja täynnä rauhaa, jotka hän on lahjaksi Herraltaan saanut.
Kuin myös täynnä rakkautta, kärsivällisyyttä, itsehillintää, pitkämielisyyttä, laupeutta.
Ylhäältä tuleva viisaus on ensinnäkin lempeä.... puhdasta...täynnä hyviä hedelmiä.
Alhaalta tuleva viisaus taas on riitaisaa...apostoli sanoo sitä riivaajien viisaudeksi.
Ole Kristuksen palvelija ja palvele iloiten Herraasi. - Setä.neuvoo
Jumala valitsi ennen luomista, ketkä pelastuvat, Ef 1.
Olen keskustelussa havainnut luikertelua, että tavalla tai toisella on yritetty todistella pelastus ihmisen omaksi ansioksi. Ja mitään väärin sanomisia ei ole haluttu tunnustaa, vaan esittää näytelmää, että tässä ollaan nyt täydellistä, vai mitä?- Exap
Näytä toki missä lauseessa joku on tuollaisia väittänyt, tai jätä syyttelyt tekemättä.
- Setä.neuvoo
Exap kirjoitti:
Näytä toki missä lauseessa joku on tuollaisia väittänyt, tai jätä syyttelyt tekemättä.
Keskustelussa on näyttämistä ihan tarpeeksi teidän omissa kiemurteluissanne. Raamatussa puhutaan kyllä tekojen vanhurskaudesta monessa kohtaa. Ja pelastusta ei saada tekojen kautta, Ef 2.
Mutta eikö ole luikerreltu ja selitelty, niin kuin ei osattaisi erotella toisistaan
- tekoja ja uskoa
- armoa ja tekoja
- vanhurskautta ja vanhurskautta
- tekojen vanhurskautta eri asiaksi kuin pelastukseen pääsemistä.
Oletko huomannut tässä keskustelussa mitään tuollaista osaamattomuutta?
Et kai halua, että toistan tässä viestissä koko keskustelun sinulle uusiksi, sanasta sanaan naputellen? Oletko vain tuhlaamassa aikaani pyörittelyilläsi? - Exap
"Mutta eikö ole luikerreltu ja selitelty, niin kuin ei osattaisi erotella toisistaan
- tekoja ja uskoa"
Tässä on juuri sellainen tekojen ja uskon erottelija, jolle Jaakob puhuu: "Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon."
Totta kai ne ovat eri asioita keskenään, mutta pelastuneella ne EIVÄT ole toisistaan riippumattomia, kuten Jaakob-setä neuvoo.
"- armoa ja tekoja"
Näillä ei ole suoraa tekemistä keskenään. Ei armo tule teoista, vaan uskon kautta. Usko sen sijaan on kuollut ilman tekoja, joten itse asiassa armo ja teot ovat nekin sidoksissa toisiinsa. Se, joka ei halua tehdä Jumalan tahtoa elämässään, ei ole pelastunut.
"- vanhurskautta ja vanhurskautta"
No ainakaan kirjoitusasusta ei kovin suurta eroa ilmene. Vanhurskaus on Jumalan oikeamielisyyttä, ja sitä on tasan ja ainoastaan yhtä lajia, jonka määrittelee Jumala itse. Ja Jumala on rakkaus.
"- tekojen vanhurskautta eri asiaksi kuin pelastukseen pääsemistä."
Ei ole olemassa mitään tekojen vanhurskautta. Jos joku kuvittelee omilla teoillaan tulevansa vanhurskaaksi, hän on yksinkertaisesti VÄÄRÄSSÄ. Vanhurskaus on Jumalan lahja, sitä ei voida saavuttaa eikä saada omilla teoilla.
"En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut."
"Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta."
"Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista."
"-sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä-"
- Setä.neuvoo
Jeesus selosti fariseuksille, että näillä pitäisi olla suurempi vanhurskaus, kuin se siivosyntisen elämänsäparantelu, josta usko puuttui, ja jolla kuitenkin kuvittelivat olevansa muita parempia, ehkä pelastuviakin. Ei usko ja teot ole yhtä sekasotkun vyyhtiä.
Paavali todisteli itsestään, että vaelsi nuhteettomasti lahkonsa mukaan silloinkin, kun vainosi kristittyjä.
Galatalaiskirje selostaa, ettei vanhurskauteen mennä tekojen kautta. Eikä siellä pysytä omilla teoilla. Ei pidä edes luullakaan, että on omista teoista kyse. Vaan. Hengen hedelmää, siis Jumalan tekoa, on rakkaus, rauha, ilo... usko, jne. Gal 5. Vrt. Joh 15.
Jaakobin kirje korostaa, että pitää olla tekojen vanhurskautta. Sitäkö se on mielestäsi, että kerskataan TAHTOVANSA Jumalan tahtoa tehdä? Jeesus puhui, että on niitä, jotka lupaavat tehdä, eivätkä tee. Ja on niitä, jotka eivät lupaile, mutta tekevät kuitenkin. Jaakob jopa kielsi kerskaamasta tulevaisuuden tekojansa.
Onko vanhurskasta, että adventismipalstalla sekoitetaan teot ja usko vyyhdeksi, ja väitellään, että ei se noin ole kun sinä Raamatusta luit? Jaak 2 puhuu siitä, että jos joku SANOO itsellänsä olevan uskon. Siis, jos joku on olevinaan uskova.
Mutta puuttuiko se teko, että Jumala toimii uskona ihmisessä. Ei niin, että minä minä minä, vaan että kirkastetaan Kristusta?- Exap
"Jaakobin kirje korostaa, että pitää olla tekojen vanhurskautta."
Mikä kohta mielestäsi puhuu tekojen vanhurskaudesta ? Missä sellainen muka julistetaan kuin tekojen vanhurskaus ? Jaakobin kirje ei sitä korosta, koska sellaista ei ole olemassakaan.
Jaak 2 tuo hieman vaikeasti sanottuna esiin sen, että uskoa voi olla monenlaista. Voit uskoa siihen että Jumala on olemassa, mutta se usko ei pelasta. On eri asia uskoa JumalAAN, kuin uskoa JumalAA, ja nimenomaan ihmisen teot ovat elävän uskon ulkoinen merkki.
Tuo kreikan sana pistis tarkoittaa mm. uskoa, luottamusta, varmuutta, vakaumusta tai uskollisuutta. Lauseen asia saattaa olla helpompi ymmärtää jos käännetään pistis sanalla uskollisuus tai vakaumus:
"näytä sinä minulle uskollisuutesi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskollisuuden."
"näytä sinä minulle vakaumuksesi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle vakaumukseni."
Näistä näkee heti mistä on oikeasti kysymys; ei siis pelastuksen ansaitsemisesta vaan siitä että ihminen on ojentautunut sen mukaan mikä ei näy, eli pyrkii tekemään oikein:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Jos ihmisellä ei ole tekoja, se osoittaa ettei hän ole "ojentautunut" sen mukaan mitä Jumala pitää oikeana; toisin sanoen, hän ei usko JumalAA - vaikka uskoisikin JumalAAN. Jaakob haluaakin erottaa tämän asian selkeästi:
"17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat."
Jumala näkee sydämen ilman tekojakin, mutta ilman elävää uskoa ihminen ei tee omasta tahdostaan sitä mikä on oikein. Näin teot siis aina seuraavat elävää uskoa ja ovat ulkoisesti (muille ihmisille) näkyvä merkki sydämen uudistuksesta. Siksi elävää usko ja teot kuuluvat aina yhteen. Teoilla ei taas ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä. - Setä.neuvoo
Exap kirjoitti:
"Jaakobin kirje korostaa, että pitää olla tekojen vanhurskautta."
Mikä kohta mielestäsi puhuu tekojen vanhurskaudesta ? Missä sellainen muka julistetaan kuin tekojen vanhurskaus ? Jaakobin kirje ei sitä korosta, koska sellaista ei ole olemassakaan.
Jaak 2 tuo hieman vaikeasti sanottuna esiin sen, että uskoa voi olla monenlaista. Voit uskoa siihen että Jumala on olemassa, mutta se usko ei pelasta. On eri asia uskoa JumalAAN, kuin uskoa JumalAA, ja nimenomaan ihmisen teot ovat elävän uskon ulkoinen merkki.
Tuo kreikan sana pistis tarkoittaa mm. uskoa, luottamusta, varmuutta, vakaumusta tai uskollisuutta. Lauseen asia saattaa olla helpompi ymmärtää jos käännetään pistis sanalla uskollisuus tai vakaumus:
"näytä sinä minulle uskollisuutesi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskollisuuden."
"näytä sinä minulle vakaumuksesi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle vakaumukseni."
Näistä näkee heti mistä on oikeasti kysymys; ei siis pelastuksen ansaitsemisesta vaan siitä että ihminen on ojentautunut sen mukaan mikä ei näy, eli pyrkii tekemään oikein:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Jos ihmisellä ei ole tekoja, se osoittaa ettei hän ole "ojentautunut" sen mukaan mitä Jumala pitää oikeana; toisin sanoen, hän ei usko JumalAA - vaikka uskoisikin JumalAAN. Jaakob haluaakin erottaa tämän asian selkeästi:
"17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat."
Jumala näkee sydämen ilman tekojakin, mutta ilman elävää uskoa ihminen ei tee omasta tahdostaan sitä mikä on oikein. Näin teot siis aina seuraavat elävää uskoa ja ovat ulkoisesti (muille ihmisille) näkyvä merkki sydämen uudistuksesta. Siksi elävää usko ja teot kuuluvat aina yhteen. Teoilla ei taas ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä.Täytyykö minun tuoda Jaak 2 sinun silmillesi, että näkisit, kuinka siellä puhutaan kahdesta lajista vanhurskautta? Ja että ihminen VANHURSKAUTUU myös teoista, sitten kun on uskoa? Etkö osaa lukea? Täytyykö minun tavata sinulle sanasta sanaan, mitä siellä sanotaan?
Tämä on vastaavanlaista kuin perisynti tai kolminaisuus. Että eihän näitä sanoja rautalangasta vääntämällä esitellä Raamatussa, että hei haloo, tässä on perisynti tai kolminaisuus. Kuitenkin kaksi vanhurskauden lajia on selvää Raamatun oppia monista kohdista pääteltävissä. Mikä tarve sinulla on väitellä vastaan sitä? Mitä vanhurskauden etsimistä tuollainen on?
http://biblehub.com/pr38/james/2.htm
http://biblehub.com/multi/james/2-21.htm - Setä.neuoo
Exap kirjoitti:
"Jaakobin kirje korostaa, että pitää olla tekojen vanhurskautta."
Mikä kohta mielestäsi puhuu tekojen vanhurskaudesta ? Missä sellainen muka julistetaan kuin tekojen vanhurskaus ? Jaakobin kirje ei sitä korosta, koska sellaista ei ole olemassakaan.
Jaak 2 tuo hieman vaikeasti sanottuna esiin sen, että uskoa voi olla monenlaista. Voit uskoa siihen että Jumala on olemassa, mutta se usko ei pelasta. On eri asia uskoa JumalAAN, kuin uskoa JumalAA, ja nimenomaan ihmisen teot ovat elävän uskon ulkoinen merkki.
Tuo kreikan sana pistis tarkoittaa mm. uskoa, luottamusta, varmuutta, vakaumusta tai uskollisuutta. Lauseen asia saattaa olla helpompi ymmärtää jos käännetään pistis sanalla uskollisuus tai vakaumus:
"näytä sinä minulle uskollisuutesi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskollisuuden."
"näytä sinä minulle vakaumuksesi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle vakaumukseni."
Näistä näkee heti mistä on oikeasti kysymys; ei siis pelastuksen ansaitsemisesta vaan siitä että ihminen on ojentautunut sen mukaan mikä ei näy, eli pyrkii tekemään oikein:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Jos ihmisellä ei ole tekoja, se osoittaa ettei hän ole "ojentautunut" sen mukaan mitä Jumala pitää oikeana; toisin sanoen, hän ei usko JumalAA - vaikka uskoisikin JumalAAN. Jaakob haluaakin erottaa tämän asian selkeästi:
"17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat."
Jumala näkee sydämen ilman tekojakin, mutta ilman elävää uskoa ihminen ei tee omasta tahdostaan sitä mikä on oikein. Näin teot siis aina seuraavat elävää uskoa ja ovat ulkoisesti (muille ihmisille) näkyvä merkki sydämen uudistuksesta. Siksi elävää usko ja teot kuuluvat aina yhteen. Teoilla ei taas ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä.Usko ja teot, siis nämä vanhurskauden lajit, toimivat yhdessä, synergisesti, kun ihminen on uskossa.
http://biblehub.com/multi/james/2-22.htm
Ilmestyskirjan lopulla sanotaan, pyhä pyhittyköön edelleen. Hebrealaiskirje 9-10 sanoo, että uskovat on jo pyhitetty Kristuksen uhrilla kertakaikkiaan. Taivaskelpoisuus, uusi luomus on valmis. Sitä ei tarvitse teoilla valmistaa. Mutta tekojen vanhurskaudessa on siitä kyse, miten uskovana maailmassa vaelletaan.
Molempia termejä, vanhurskaus ja pyhitys on käytetty kahdessa merkityksessä.
Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää? - Exap
Setä.neuoo kirjoitti:
Usko ja teot, siis nämä vanhurskauden lajit, toimivat yhdessä, synergisesti, kun ihminen on uskossa.
http://biblehub.com/multi/james/2-22.htm
Ilmestyskirjan lopulla sanotaan, pyhä pyhittyköön edelleen. Hebrealaiskirje 9-10 sanoo, että uskovat on jo pyhitetty Kristuksen uhrilla kertakaikkiaan. Taivaskelpoisuus, uusi luomus on valmis. Sitä ei tarvitse teoilla valmistaa. Mutta tekojen vanhurskaudessa on siitä kyse, miten uskovana maailmassa vaelletaan.
Molempia termejä, vanhurskaus ja pyhitys on käytetty kahdessa merkityksessä.
Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää?"Usko ja teot, siis nämä vanhurskauden lajit"
Mitäääh ? Nyt lähti mopo jo pahemmin keulimaan. Sekoitat termejä aivan totaalisesti. Usko ei ole vanhurskauden laji; uskon KAUTTA ihminen TULEE vanhurskaaksi, ihmiselle LUETAAN vanhurskaus. Mutta usko ei ole vanhurskauden laji. Teot eivät ikinä tuota vanhurskautta, ne ovat vielä vähemmän vanhurskauden laji.
Et ole vieläkään näyttänyt yhtään Raamatun jaetta jonka perusteella vanhurskaus tulisi teoista - siksi toistan: ei ole olemassa tekojen vanhurskautta.
Mutta katsotaanpa Jaak 2:21, joka on joissakin käännöksissä käännetty aivan väärin, tai sanotaan harhaanjohtavasti:
1938: "Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?" - tämä on huono käännös
1992: "Eikö meidän isämme Abraham OSOITTAUTUNUT vanhurskaaksi tekojensa perusteella," - tämä on jo paljon parempi käännös, jossa tulee ilmi se, että teot osoittivat Aabrahamin OLLEEN vanhurskas, KUN hän vei poikansa uhrialttarille.
1776: "Eikö Abraham, meidän isämme, TÖIDEN KAUTTA VANHURSKAUTETUKSI OSOITETTU," - tämä on kaikkein paras käännös. Luetaanpa koko kohta uudelleen 1776 käännöksestä:
"21 Eikö Abraham, meidän isämme, töiden kautta vanhurskautetuksi OSOITETTU, kuin hän poikansa Isaakin alttarille uhrasi?
22 Näetkös, että usko on myös VAIKUTTANUT hänen töissänsä, ja että usko on töissä täydelliseksi tullut?
23 Ja se Raamattu on täytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi.
24 Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi OSOITETAAN ja ei ainoastansa uskosta.
25 Niin myös portto Rahab, eikö hän töiden kautta VANHURSKAUTETUKSI NÄHTY, koska hän korjasi ne vakoojat ja toista tietä heidät päästi ulos?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut."
Missä se tekojen vanhurskaus nyt sitten on ? Ei yhtään missään.
Huomioi erityisesti se, että noissa teoissa on kyse siitä että ihminen nähdään vanhurskaaksi, eli ihmisen teoista on havaittavissa se, että hänellä on elävä usko ja että hän haluaa tehdä Jumalan tahdon. Ihmisen usko vaikuttaa hänen tekoihinsa, se on väistämätöntä jos ihminen on oikeasti pelastunut.
- Setä.neuvoo
Onko sinun oppisi sitten Jaak 2 -luvun synergian selittämiseen se, että usko ja usko ja usko toimivat synergisesti yhdessä, vanhurskaudeksi? Mitkä siellä toimivat sinun mielestäsi synergisesti yhdessä, jos mielestäsi teoissa ei ole mitään vanhurskasta? Usko ja väärät teotko?
Raamatussa puhutaan Jumalan vanhurskauden toteuttamisesta (mm. samassa Jaakobin kirjeessä). Sekö on mielestäsi pelkkää uskoa, niin että teot eivät ole vanhurskaita ollenkaan? Hokkuspokkus? Onko laki mielestäsi kumottu? Tai teoilla ei mitään merkitystä? Miksi sitten tarve sinun selitellä, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin tekojen vanhurskaus?
Tuo, miten selitit Jaak 2:21 -jaetta väärin käännetyksi: käännöksesi ei ole sanatarkkaa kääntämistä, vaan tulkintaa, joka johtuu sen ymmärtämisen puutteesta, että Raamatussa puhutaan kahdesta vanhurskauden lajista. Uskon vanhurskaudesta pelastukseksi (Ef 2), ja eri asiana tekojen vanhurskaudesta (Jaak 2, Gal 3-5 ja monia muita) - joka on siis Raamatussa ASIA, eikä rautalangan vääntö, että hei, tässä kohdassa puhutaan tekojen vanhurskaudesta, ja tuossa kohdassa uskon vanhurskaudesta.
Ei, vaan kun ihminen on uskossa, voi ymmärtää erotella, milloin Raamatussa missäkin kohdassa puhutaan kumpaisesta vanhurskauden lajista. Esim. Hes 33. Että tekojen vanhurskaudellasi et tienaa yhtään mitään, jos et ole Kristus-kallion perustalla, vaan judaismissa. Ilman oikeaa uskoa "vanhurskaus" kuin syksyisessä puussa lehti, joka lentää seuraavassa tuulessa irti.
Jaakob 2:21 puhuu vanhurskauttamisesta verbillä, joka tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo, vanhurskauttamista: ἐδικαιώθη. Tässä ei siis viisastella vanhurskaaksi näyttämisestä, todistamisesta tai julistamisesta. Vaan puhutaan vanhurskauttamisesta. Ei hän itse itseään siinä teoilla osoittanut, näyttänyt vanhurskaaksi, vaan Jumala on se, joka vanhurskauttaa ihmistä.
http://biblehub.com/text/james/2-22.htm
Verbimuoto: aoristin passiivi. Passiivimuoto tarkoittaa sitä, että Aabraham oli vanhurskauttamisen KOHTEENA. Passiivimuoto ei suoraan sano, että Jumala oli tekijä, mutta se voidaan toki päätellä ja todistella Raamatusta muualta, esim. John 15 -ilman minua ette voi MITÄÄN tehdä.
Olen tätä kirjoittaessani tietoinen, että vastaväittäjälle tämä asia ei välttämättä mene jakeluun, mutta muille saattaa olla hyödyksi. Vastaväittäjä on vain eräänlainen nappula Jumalan pelissä, motivoida ja ohjata minua kirjoittamaan tietyllä tavalla.
Seuraava jae, Jaak 2:22 puhuu synergiasta. Joku toimii yhdessä jonkun kanssa. Uskon vanhurskaus yhdessä vanhurskaan toiminnan kanssa toimi vanhurskauttamiseksi. On siis "perusarmoa", "perusvanhurskautta", "kristityn asema", että on uusi luomus, ollaan pelastettuja, ollaan siirrettyjä iankaikkiseen elämään, mutta tekojen vanhurskaudessa kysymys vaelluksesta maailmassa, joka on eri asia, niin kuin jotkut sanovat "pyhityselämä" tai "kristityn tila". - Setä.neuvoo
Aabrahamilla usko ja teot toimivat yhdessä, synergisesti:
http://biblehub.com/text/james/2-22.htm
Jos näitä kahta lajia vanhurskautta ei osata erotella, sittenkö ongelmana suoritususkonto? Gal 3 selostaa, että aloittaminen ja jatkaminen molemmat tulevat Jumalalta, ei ikään kuin "omien tekojen" tai lain kautta. Vaan on kyse Hengen hedelmästä, Gal 5 vrt. Joh 15.
Aloittaminen (Gal 3) - uskon vanhurskaus
Jatkaminen (Gal 3) - tekojen vanhurskaus
Onko ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää? Molemmat vanhurskauden lajit on Jumalalta saatu uskovalle. Sinullako on vain usko ilman tekojen vanhurskautta? Niinkö, että ollaan vain uskossa, ja sitten ei väliä vanhurskautta ajatella sen enempää? Vaan mennä väittelemään vastaan keskusteluun, jossa asiasta puhutaan? - Setä.neuvoo
Tekojen vanhurskaudesta, Jaak 2:21
http://biblehub.com/text/james/2-21.htm- Exap
"Raamatussa puhutaan Jumalan vanhurskauden toteuttamisesta (mm. samassa Jaakobin kirjeessä). Sekö on mielestäsi pelkkää uskoa, niin että teot eivät ole vanhurskaita ollenkaan?"
Nythän tässä puhut vaihteeksi ihan asiaa, eli todellakin, hyvät teot ovat vanhurskauden toteuttamista - sen SAMAN vanhurskauden toteuttamista jonka pelastuneet saavat lahjaksi. Eivät teot ole jonkin toisen tai toisenlaisen vanhurskauden toteuttamista. Jumalan oikeamielisyyttä eli vanhurskautta on todellakin vain yhtä lajia, ja sitä ei ihminen omilla teoillaan voi tuottaa.
Raamattu on varsin selkeä tässä asiassa.
"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen."
"- sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä -"
"9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
11 täynnä vanhurskauden HEDELMÄÄ, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi."
Määrittelepä nyt se, mitä oikein kutsut "tekojen vanhurskaudeksi", koska Raamattu ei tuota termiä tunne, vaan sanoo ettei omista teoista voi kukaan tulla vanhurskaaksi. Tarkoitatko kenties tätä:
"ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!"
"Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen."
- Setä.neuvoo
Pitääkö oikein vääntämällä vääntää rautalangasta, ja vielä kerran vääntää lisää.
Raamatussa on kahta lajia vanhurskautta. Uskovalle ihmiselle vanhurskaus näyttäytyy tällaisena kahtena lajina. Ef 2 puhuu uskon vanhurskaudesta, että pelastus ilman tekoja. Luther nimitti tätä lahjavanhurskaudeksi - niin kuin ei olisi lahjaa sitten se toinenkin laji. Siis eri asia kuin pelastus on, että ihminen vanhurskautuu myöskin teoista, Jaak 2. Siis mistä teoista? Jumalan teettämistä teoista, joissa vanhurskauden kaksi lajia toimivat synergisesti yhdessä, niin kuin Jaak 2 kuvailee.
Tämä on kuin vastaväittäjä yrittäisi katsoa tähtitaivasta ja sitten väitellä minulle, ettei Otavassa ole seitsemää erillistä tähteä, vaan viivat. Mutta jos katsotaan, mitä oikeasti näkyy, ei siellä taivaalla mitään viivoja Otavan tähtien välillä näy. Ei se ole mikään viivojen sekasotku. Syvyyssuunnassa tähdet ovat erillään toisistaan valtavien välimatkojen päässä.
Room 10 selostaa sitä Jumalan sanaa, Kristusta, josta usko tulee. Että ethän sinä ole Kristusta taivaasta hakenut, etkä tuonelasta, vaan kristinusko on ilmoitususkonto. Evankeliumi on ihmisille ilmoitettu Jumalalta.
Mutta teoissa on kyse eri asiasta. Että uskovaa vanhurskautetaan myös tekojen kautta. Sen myötä, miten Jumala itse uskovassa toimintaa teettää.
Vai väitätkö sinä valmistaneesi Jumalan sanaa omilla teoillasi?
Onko adventtikirkossa kovin yleistä, että suinpäin väitetään vastaan, jos joku julistaa tavalla, jota ei ennen ole kuultu /ymmärretty?
Aabraham vanhurskautui teoista:
http://biblehub.com/text/james/2-21.htm
Usko toimi tekojen kanssa:
http://biblehub.com/text/james/2-22.htm
Jos et tuota selitä kahdeksi vanhurskaden lajiksi, niin miten sitten? Usko toimi uskon kanssa, ja vain usko vanhurskaudeksi? Höpö höpö.
Vanhurskautuu teoistakin (uskova) ihminen, eikä vain uskon kautta:
http://biblehub.com/text/james/2-24.htm
Onko hirvittävä tarve aukoa minulle päätä ja väitellä? - Setä.neuvoo
Vanhurskauteen ei saavuta / tulla tekojen kautta, siihen vanhurskauteen, jolla pelastutaan, Paavalin kirjeiden mukaan. Tätä järjestystä selostetaan varsinkin Galatalaiskirjeessä.
Mutta mitä lajia oli tällainen keskustelussa mainittu vanhurskauteen tuleminen, että ensin ihminen tekee jotain, ja sen perusteella sitten Jumala vanhurskauttaa? Olisiko höpöhöpö-selitystä? Ja samako selittäjä selitti ihmiselle vapaan tahdon? Tämä on juuri tyypillistä pelagiolaisuutta.
<< Exap
16.6.2016 17:41 ..... (lyhennetty alkuperäisestä viestistä:)
---> Tämä on järjestys. Ensin ihminen osoittaa haluavansa tehdä oikein [1] ja uskovansa Jumalaa (ei vain JumalaaN), ja sitä seuraa vanhurskautus [2], joka on lahja. Eli Jaak 2:
"21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi [2] teoista [1], kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille [1]?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa [1] mukana, ja teoista [1] usko tuli täydelliseksi [2];"
>>
Tuossa esitettiin "vanhurskauttamisen" järjestystä, että ensin ihminen, sitten Jumala. Raamatun kristinuskossa järjestys on aivan päinvastainen.
Ja se, että Aatamia käskettiin olemaan syömättä sieltä tiedon puusta, ei millään tavalla todista, että Aatamilla olisi ollut vapaa tahto, tai mahdollisuus olla sieltä syömättä. Mutta tekopyhä haluaa kuvitella olevansa vapaa - omilla järjestyksillään.
Anteeksi jos /kun olen ihmisiä ja heidän oppejaan nimitellyt. Johtuisiko siitä, että on taipumuksena nimenomaan EROTELLA. - Setä.neuvoo
Jumala on sulkenut kaikkia tottelemattomuuteen, että kaikkia armahtaisi, Room 11. Aatami ei ollut tämän asian yläpuolella.
Alkaako mennä jakeluun, että vanhurskautta on kahta lajia? Muutenhan tuon Jaak 2 -luvun selittäminen olisi turhan vaikeaa?
Siis, uskon vanhurskaus pelastukseksi (Ef 2), ja eri asia tekojen vanhurskaus (Jaak 2). Näiden järjestystä selostaa Galatalaiskirje, varsinkin Gal 3-5.
On siis jokin armon "perusmäärä", ja lisäksi bonuksia, irtopisteitä, joita selostaa mm. 2. Kor 9.
Täytyykö minun sekin kohta tuoda tekstinä tähän keskusteluun? Ettei vastaväittäjä tuo jotain omituista vesitysversiota, josta asia ei löydy?
Jos asiaa ei voi nimittää vanhurskauden kahdeksi lajiksi, niin miten sitten?
Samasta Jumalasta on kyse, ja vanhurskauden harjoittamisesta puhutaan Matt 6 -luvussa, eikö totta? Mutta onko tämä ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, jos käytetään termiä vanhurskauden LAJIT? Olenko minä syyllistynyt johonkin adventtikirkon pyhien arvojen mitätöimiseen?- Exap
On vain yksi vanhurskaus, ja se on lahja.
"1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ILMAN TEKOJA:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Jumalan lahjaksi antamaa vanhurskautta ei voida teoin parantaa, auttaa eikä lisätä. Tekojen vanhurskautta ei Raamatusta löydy, vaikka kuinka haluat kinata.
- Setä.neuvoo
Tekojen vanhurskautta ei löydy Raamatusta sinun mielestäsi?
No sitten voidaan keskustella tulkinnasta, että Jumala on ristiinnaulittu saatana. Onko sinulla näköharha, että näet Jumalan kahtena? Onko sinulla kaksi jumalaa?
Eihän Raamattu puhu tällaisesta kaksijumalaisuudesta mitään. Ei sitä löydy Raamatusta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paskakaivo Kuhmo
Moniko teki uuden saostuskaivon, joka erittelee paskan ja nesteet imeytyskenttineen maassa taloissa. Kaikkien talojen pi634000Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä jos tämä ns. kaivattusi on loitsunut sinut? Olettekos sitä ajatelleet, niinpä. Ette todellakaan. :D783638- 423155
Mitä kuuluu?
Toivottavasti sulla oli hyvä päivä tänään. Täällä on taas ollut niin negatiivista juttua. Oli pakko tulla sanomaan sinul192538Keilahalli
Onneksi rakennettiin aikoinaan se keilahalli, se pelastaa eläinpuistoyhtiöiden sekä koko Ähtärin kaupungin talouden!222377Uskallatko katsoa pitkään silmiin
kaivattuasi, jos olette samassa tilassa? Alkaako sydän jyskyttää, jos katseet jumittuvat? Pelkäätkö ulkopuolisten huomaa442085- 471967
- 471758
- 321644
- 301546