Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus puhuu publikaaneille ja muille syntisille. Paikalla oli myös fariseuksia ja lainopettajia, jotka paheksuivat sitä, että Jeesus hyväksyi syntiset seuraansa ja söi heidän kanssaan. Niinpä Jeesus alkoi opettaa kaikkia kuulemassa olevia ihmisiä kertomalla heille kaksi vertausta.
Molempien vertausten tarkoituksena oli kertoa Jumalan rakkaudesta katuvia syntisiä kohtaan. Ensimmäisessä vertauksessa kadonnut lammas saa osakseen kaiken huomion. Ihmisjärjellä emme voi ymmärtää sitä, että paimen jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta ja lähtee etsimään yhtä kadonnutta. Sen löytäminen oli paimenelle tässä tilanteessa kaikkein tärkein asia. Paimen laittoi oman henkensä ja yhdeksänkymmenenyhdeksän lampaan hengen vaaraan, koska rakasti ja sääli kadonnutta lammastaan niin paljon.
Kun paimen löysi kadonneen lampaansa, hän nosti sen iloiten hartioilleen ja kantoi sen takaisin laumaansa. Tämän jälkeen hän järjesti naapureidensa kanssa juhlat, joissa iloittiin kadonneen lampaan löytymisestä.
Toisessa vertauksessa naiselta oli kadonnut yksi kymmenestä hopearahasta. Hän alkoi etsiä sitä sen aikaiselta lattialta. Tehtävän toivottomuudesta huolimatta raha löytyi. Nainen kutsui ystävänsä juhliin, joissa iloittiin kadonneen rahan löytymisestä.
Jumala on anteeksiantava ja kärsivällinen
Edellä olevat vertaukset kertovat Jumalan rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan. Vertaukset ovat yhdenmukaisia Vanhan testamentin ilmoituksen kanssa. "Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. (Hes. 34:11–12.)
Jeesuksen kuulijakuntaan kuuluneet fariseukset ja lainopettajat eivät voineet käsittää sitä, että yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan taivaassa enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Fariseusten ja lainopettajien mielestä Jumalan olisi pikemminkin pitänyt rangaista syntiin joutunutta ja eksynyttä kuin rakastaa sitä.
Jumalan lapsen kokemus Jumalan mielenlaadusta on erilainen. Psalmirunoilija sanoittaa asian kauniisti: ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri” (Ps. 103:8). Uskonsa kadottaneen ihmisen on tärkeää kokea Jumalan rakkautta. Se ilmenee syntistä kohtaan niinkin, että Jumalan sanan julistajat tahtovat pysyä lähettäjälleen uskollisina saarnaten parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Eksynytkin saa uskoa synnit anteeksi
Viesti siitä, että Jumala rakastaa eksynyttä lammasta ja tahtoo tuoda hänet takaisin omaan laumaansa, on syntiensä vuoksi rauhattomuutta kokevalle rohkaiseva. Kokemus siitä, että ei tarvitsekaan joutua kadotukseen syntiensä vuoksi, vaan saa uskoa kaikki synnit anteeksi, on lohdullinen. Evankeliumin uskoja saa omistaa Herran Jeesuksen Kristuksen armon ja Jumalan rakkauden. Tämän lisäksi hän saa kokea Pyhän Hengen yhteyttä Herran lauman kanssa.
Kun kadonnut saa palata Jumalan valtakuntaan, hän kokee löytäjän iloa. Tähän iloon yhtyvät Jumalan lapset ja taivaan enkelit. Voidaan perustellusti todeta, että ihmisen elämän tärkein asia on toteutunut. Jumalan valtakunnan löytäneen ihmisen kokemus Jumalan ja Hyvän Paimenen hoidosta on samanlainen kuin Vanhan testamentin Jumalan lapsilla: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps. 23:1).
Molempien vertausten tarkoituksena oli kertoa Jumalan rakkaudesta katuvia syntisiä kohtaan. Ensimmäisessä vertauksessa kadonnut lammas saa osakseen kaiken huomion. Ihmisjärjellä emme voi ymmärtää sitä, että paimen jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta ja lähtee etsimään yhtä kadonnutta. Sen löytäminen oli paimenelle tässä tilanteessa kaikkein tärkein asia. Paimen laittoi oman henkensä ja yhdeksänkymmenenyhdeksän lampaan hengen vaaraan, koska rakasti ja sääli kadonnutta lammastaan niin paljon.
Kun paimen löysi kadonneen lampaansa, hän nosti sen iloiten hartioilleen ja kantoi sen takaisin laumaansa. Tämän jälkeen hän järjesti naapureidensa kanssa juhlat, joissa iloittiin kadonneen lampaan löytymisestä.
Toisessa vertauksessa naiselta oli kadonnut yksi kymmenestä hopearahasta. Hän alkoi etsiä sitä sen aikaiselta lattialta. Tehtävän toivottomuudesta huolimatta raha löytyi. Nainen kutsui ystävänsä juhliin, joissa iloittiin kadonneen rahan löytymisestä.
Jumala on anteeksiantava ja kärsivällinen
Edellä olevat vertaukset kertovat Jumalan rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan. Vertaukset ovat yhdenmukaisia Vanhan testamentin ilmoituksen kanssa. "Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. (Hes. 34:11–12.)
Jeesuksen kuulijakuntaan kuuluneet fariseukset ja lainopettajat eivät voineet käsittää sitä, että yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan taivaassa enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Fariseusten ja lainopettajien mielestä Jumalan olisi pikemminkin pitänyt rangaista syntiin joutunutta ja eksynyttä kuin rakastaa sitä.
Jumalan lapsen kokemus Jumalan mielenlaadusta on erilainen. Psalmirunoilija sanoittaa asian kauniisti: ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri” (Ps. 103:8). Uskonsa kadottaneen ihmisen on tärkeää kokea Jumalan rakkautta. Se ilmenee syntistä kohtaan niinkin, että Jumalan sanan julistajat tahtovat pysyä lähettäjälleen uskollisina saarnaten parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Eksynytkin saa uskoa synnit anteeksi
Viesti siitä, että Jumala rakastaa eksynyttä lammasta ja tahtoo tuoda hänet takaisin omaan laumaansa, on syntiensä vuoksi rauhattomuutta kokevalle rohkaiseva. Kokemus siitä, että ei tarvitsekaan joutua kadotukseen syntiensä vuoksi, vaan saa uskoa kaikki synnit anteeksi, on lohdullinen. Evankeliumin uskoja saa omistaa Herran Jeesuksen Kristuksen armon ja Jumalan rakkauden. Tämän lisäksi hän saa kokea Pyhän Hengen yhteyttä Herran lauman kanssa.
Kun kadonnut saa palata Jumalan valtakuntaan, hän kokee löytäjän iloa. Tähän iloon yhtyvät Jumalan lapset ja taivaan enkelit. Voidaan perustellusti todeta, että ihmisen elämän tärkein asia on toteutunut. Jumalan valtakunnan löytäneen ihmisen kokemus Jumalan ja Hyvän Paimenen hoidosta on samanlainen kuin Vanhan testamentin Jumalan lapsilla: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps. 23:1).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumala tuli nimenomaan etsimään sitä, mikä kadonnut on.
Kukaan ei pelastu taivaan kotiin, ellei ota Jeesusta vastaan omaan elämäänsä.
Kristus tuli siksi, että sinä pelastuisit kadotustuomiolta.
Kiitos Avaaja, koskettava ja ajankohtainen avaus!
Voimmeko me, Jumalan lapset, ihan rehellisesti, olla samaa mieltä ja käyttäytyä edellä olevien Raamatun neuvojen mukaisesti?
Vai, käykö niin, että kun näet esim. kauppareissulla sellaisen veljen tai sisaren, joka ei ole vähään aikaan käynyt seuroissa, että käännät pääsi pois, piilottelet hyllyjen välissä, vältät katsekontaktia, et tietenkään tervehdi, edes sanomalla "hei" jos muuta et uskalla sanoa.
Miettikää....
Kaikki VAIN ME -vanhoillislestadiolaiset ovat kadonneita ja pois poikenneita.
on yksi kadotettu, mutta se ei liene koskaan ollutkaan Jumalan lapsi.