Auttakaa minua, en tiedä yhtään missä mennään. Ja älkää tuomitko, tämä on paha paikka mulle kyllä.
Minulla on miespuolinen työkaveri, jonka olen tuntenut jo vuosia. Olen ollut koko tämän ajan varattu (naimisissa ja lapsikin on). Ikää minulla on 35. Mies on sinkku. Meillä on aina ollut jotenkin ihmeen hyvät kemiat, puhuneet monista asioista aika avoimesti ja olen koko ajan kokenut miehen jollain tapaa läheiseksi ja samanlaiseksi kuin itseni. Tavallaan olen koko ajan tiedostanut että voisin häneen jopa ihastua, mutta olen pitänyt tunteeni hyvin kurissa. Miehestä taas en tiedä, välillä olen aistinut kiinnostusta välillä taas tuntui että olen kuvitellut kaiken. Uskoisin kyllä että mies on sellainen, että ei lähtisin toisten suhdetta rikkomaan ja mitään yrittämään.
Kaikkihan olisi jatkunut hyvin näin, mutta reilu vuosi sitten menin kuitenkin ihastumaan :( kaiken sen vastustelun jälkeen retkahdin kunnolla, vaikkakin olen yrittänyt olla asiaa näyttämättä. ihan kamalaa kun toinen on niin samanlainen ja kaikkea mitä mieheltä voisin toivoa. Olen lähtökohtaisesti ajatellut että kotiani en halua rikkoa enkä todellakaan tee mitään. Välillä taas on tullut olo että mitä jos tässä onkin "se oikea", vaikka en kohtaloon haluakaan uskoa...
Olisin pystynyt elää kyllä tämänkin tilanteen kanssa, ajattelin että fiilisten vaan ihastustani eikä muuta. Mutta sitten tapahtui jotain, ja tämä on nyt se ongelma.
Yhtäkki miehen käytös muuttui! Jostain syystä hän on seurassani nykyään tosi vaikea.. :( ei paljoo puhu, tuntuu jotenkin jäykältä/tylyltä/jännittyneeltä. Vastaukset on yleensä jotenkin lyhkäsiä, usein jopa murahduksia. Jos mennään jonnekin kahdestaan (työasioissa), alut on aina tosi vaikeita. Mies on hiljaa ja vaikeana, juttelu ei onnistu yhtään. Jossain vaiheessa pikkuhiljaa sulaa ja juttelukin alkaa taas sujua, mutta tuntikin saattaa mennä. Töissä nykyään ei katso muhun päinkään, vilkuilee korkeintaan salaa.
Mutta sanokaa, mitä tuo voisi tarkoittaa?? Mun päällimmäinen ajatus on, että mies on jotenkin hoksannut että olen ihastunut ja yrittää vältellä tms. Hirveen pahalta se tuntuu kyllä, haluaisin kuitenkin olla ystävä. Mies on sinkku ja ujo, mutta tuskin ujouskaan tuota selitä, kun ennen on ollut niin erilainen...
Minulla on miespuolinen työkaveri, jonka olen tuntenut jo vuosia. Olen ollut koko tämän ajan varattu (naimisissa ja lapsikin on). Ikää minulla on 35. Mies on sinkku. Meillä on aina ollut jotenkin ihmeen hyvät kemiat, puhuneet monista asioista aika avoimesti ja olen koko ajan kokenut miehen jollain tapaa läheiseksi ja samanlaiseksi kuin itseni. Tavallaan olen koko ajan tiedostanut että voisin häneen jopa ihastua, mutta olen pitänyt tunteeni hyvin kurissa. Miehestä taas en tiedä, välillä olen aistinut kiinnostusta välillä taas tuntui että olen kuvitellut kaiken. Uskoisin kyllä että mies on sellainen, että ei lähtisin toisten suhdetta rikkomaan ja mitään yrittämään.
Kaikkihan olisi jatkunut hyvin näin, mutta reilu vuosi sitten menin kuitenkin ihastumaan :( kaiken sen vastustelun jälkeen retkahdin kunnolla, vaikkakin olen yrittänyt olla asiaa näyttämättä. ihan kamalaa kun toinen on niin samanlainen ja kaikkea mitä mieheltä voisin toivoa. Olen lähtökohtaisesti ajatellut että kotiani en halua rikkoa enkä todellakaan tee mitään. Välillä taas on tullut olo että mitä jos tässä onkin "se oikea", vaikka en kohtaloon haluakaan uskoa...
Olisin pystynyt elää kyllä tämänkin tilanteen kanssa, ajattelin että fiilisten vaan ihastustani eikä muuta. Mutta sitten tapahtui jotain, ja tämä on nyt se ongelma.
Yhtäkki miehen käytös muuttui! Jostain syystä hän on seurassani nykyään tosi vaikea.. :( ei paljoo puhu, tuntuu jotenkin jäykältä/tylyltä/jännittyneeltä. Vastaukset on yleensä jotenkin lyhkäsiä, usein jopa murahduksia. Jos mennään jonnekin kahdestaan (työasioissa), alut on aina tosi vaikeita. Mies on hiljaa ja vaikeana, juttelu ei onnistu yhtään. Jossain vaiheessa pikkuhiljaa sulaa ja juttelukin alkaa taas sujua, mutta tuntikin saattaa mennä. Töissä nykyään ei katso muhun päinkään, vilkuilee korkeintaan salaa.
Mutta sanokaa, mitä tuo voisi tarkoittaa?? Mun päällimmäinen ajatus on, että mies on jotenkin hoksannut että olen ihastunut ja yrittää vältellä tms. Hirveen pahalta se tuntuu kyllä, haluaisin kuitenkin olla ystävä. Mies on sinkku ja ujo, mutta tuskin ujouskaan tuota selitä, kun ennen on ollut niin erilainen...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi hyvin olla, että hän on huomannut kiinnostuksesi ja yrittää pitää suhteenne kaverillisena. Järkevä mies siis.
Toisaalta voi olla, että sinä olet alkanut käymään häntä ärsyttäväksi eikä hän siis enää välitä niin seurastasi.
Kolmas selitys voi olla, että miehellä on jotain henkilökohtaisia murheita, jotka vaikuttavat hänen käytökseensä ja tekevät hänet kireäksi. Onko hän muille samanlainen?
Työpaikalla ihmiset voivat olla hyvin erilaisia kuin oikeasti kotona. Oman miehesi sinä tunnet ja toisesta olet pystynyt luomaan vain mielikuvia, että minkälainen hän kumppanina olisi. Jos alkaisit suhteeseen työpaikkasi miehen kanssa, totuus voi pahimmillaan olla aivan toisenlainen kuin olet kuvitellut.
On paljon luonteista ne kiinni se, että miten asia kannattaisi hoitaa. Jos kerrot luottamuksellisesti työkaverillesi tunteistasi, niin mitä odotat tapahtuvan? Voisiko se helpottaa omaa oloasi, mutta vaikeuttaisiko se teidän työilmapiiriä? Toisaalta ihastuksesi häneen voisi myös lakata moisen kaapista tulon jälkeen. Pystytkö salaamaan tunteesi? Tunnetko rakkautta ja intohimoa vielä omaa kumppaniasi kohtaan?
Mieti ennen kuin toimit.
Tunsin naisen josta kerrot. Samaa olen miettinyt. Eräs syy oli se että olen työtön ja hän häpesi minua.
Se ei ole enää ihastunut sinuun vaan johonkin toiseen.
Kannattaisiko ottaa asia puheeksi hänen kanssaan, niin ei tarvitse miettiä ja pähkäillä.
Mies on kusessa, pihkassa, ihastunut, TOTAALISEN LÄTKÄSSÄ. Siis juuri sinuun aloittaja. Mutta koska olet suhteessa toisaalla, älä tee virheliikettä. Nauti tunteesta, hiipuu kyllä aikanaan. Olis hyvä jos voisit avoimesti jutella tunteestasi oman miehesi kanssa.
Mies on sinuun ihastunut. Selvä peli.
ehkä se on tajunnu et varattuihin ei kannata koskea..siinä polttaa vaan näppinsä. en pidä pettäjistä.
Satsaa vaan tulevaisuudessakin omaan perheeseen, se kannattaa kuitenkin pitemmän päälle.
Se o tahollaan myös varattu vaikka muuta väittää.
"Mutta sitten tapahtui jotain, ja tämä on nyt se ongelma.
Yhtäkki miehen käytös muuttui! Jostain syystä hän on seurassani nykyään tosi vaikea.. :( ei paljoo puhu, tuntuu jotenkin jäykältä/tylyltä/jännittyneeltä. Vastaukset on yleensä jotenkin lyhkäsiä, usein jopa murahduksia. Jos mennään jonnekin kahdestaan (työasioissa), alut on aina tosi vaikeita. Mies on hiljaa ja vaikeana, juttelu ei onnistu yhtään. Jossain vaiheessa pikkuhiljaa sulaa ja juttelukin alkaa taas sujua, mutta tuntikin saattaa mennä. Töissä nykyään ei katso muhun päinkään, vilkuilee korkeintaan salaa."
Joko ei halua suhdetta tai haluaa sitä liikaa. Miettii varmaan keskenään syitä miksi se ei tulisi koskaan onnistumaan, ja sitten kun olette hetken kahdestaan ja se juttu alkaa taas luistaa kaikki ne syyt lentää ikkunasta ja on onnensa huipulla valmiina hyppäämään kanssasi. Sitten taas lähdet puolisosi luo ja mies kokee henkisen benjihypyn huipentuman eli köysi ei joustakaan vaan napsahtaa poikki, makaa hetken turvallaan paskassa ja päättää sitten taas kerran että on parempi pitää välit vain muodollisen kohteliaina.
P.S. en usko että tuo on oikea päällimmäinen ajatuksesi ;) Pidä peli kuitenkin reiluna omaa miestäsi kohtaan. Jos toinen on "se oikea" niin sille ei mahda mitään, mutta asian voi hoitaa tyylillä tai tyylittömästi.