Pyynnöstä jaan tämän kirjoitukseni uudelleen tällä forumilla.
Olen sukuni ensimmäinen julkisesti ja avoimesti yksikielisesti ruotsinkielinen ja opiskelen nyt toista vuotta ruotsinkielisessä yliopistossa Ruotsissa ja tietenkin ruotsiksi. Vältän suomen puhumista kaikissa yhteyksissä. Olin yksikielisesti suomenkielisen perheen lapsi, jonka lapsuutta eristyneisyys, suomenkielen käyttöpakko ja ruotsinkielisten leikkitovereiden puuttuminen varjostivat. Lapsena en tuntenut häpeää yksikielisesti suomenkielisestä taustastani, koska en ymmärtänyt suomensuomalaisuuteen perustuvia luokkaeroja ja siitä seurannutta segregaatiopolitiikkaa samalla tavalla kuin aikuisena.
Nyt minua hävettää puhua suomea kenenkään kanssa julkisesti. Haluan olla täysin ja kokonaisesti ruotsalainen, en vain sellainen viisiprosenttia ruotsalaisuudesta. Häpeän suomenkielisten sukulaisteni junttiutta, röyhkeää asennetta ruotsinkielisiä kohtaan, suomensuomalaista tunkkaista, sisäänpäin kääntynyttä ilmapiiriä ja yleistä välinpitämättömyyttä kaikkea sitä kohtaan, mikä tapahtuu Suomen ulkopuolella. Minusta on tullut kipeän tietoinen siitä, miten paljon suomenkieli rajoitti minun elämääni lapsuudesta aikuisuuteen saakka.
Elän nyt uutta elämääni täysipainoisesti, ehjänä ja kokonaisena ruotsalaisena. Minun ei tarvitse enää miettiä sitä, loukataanko jossain kielellisiä oikeuksiani , enkä joudu myöskään hieman häpeillen vaihtamaan puhumaani kieltä suomeksi - ovathan ystäväni ja opiskelutoverini pääsääntöisesti ruotsinkielisiä.
"Ruotsiksi, tack!"
Ruotsalaisin terveisin,
Åke (ent. Jarmo)
Olen sukuni ensimmäinen julkisesti ja avoimesti yksikielisesti ruotsinkielinen ja opiskelen nyt toista vuotta ruotsinkielisessä yliopistossa Ruotsissa ja tietenkin ruotsiksi. Vältän suomen puhumista kaikissa yhteyksissä. Olin yksikielisesti suomenkielisen perheen lapsi, jonka lapsuutta eristyneisyys, suomenkielen käyttöpakko ja ruotsinkielisten leikkitovereiden puuttuminen varjostivat. Lapsena en tuntenut häpeää yksikielisesti suomenkielisestä taustastani, koska en ymmärtänyt suomensuomalaisuuteen perustuvia luokkaeroja ja siitä seurannutta segregaatiopolitiikkaa samalla tavalla kuin aikuisena.
Nyt minua hävettää puhua suomea kenenkään kanssa julkisesti. Haluan olla täysin ja kokonaisesti ruotsalainen, en vain sellainen viisiprosenttia ruotsalaisuudesta. Häpeän suomenkielisten sukulaisteni junttiutta, röyhkeää asennetta ruotsinkielisiä kohtaan, suomensuomalaista tunkkaista, sisäänpäin kääntynyttä ilmapiiriä ja yleistä välinpitämättömyyttä kaikkea sitä kohtaan, mikä tapahtuu Suomen ulkopuolella. Minusta on tullut kipeän tietoinen siitä, miten paljon suomenkieli rajoitti minun elämääni lapsuudesta aikuisuuteen saakka.
Elän nyt uutta elämääni täysipainoisesti, ehjänä ja kokonaisena ruotsalaisena. Minun ei tarvitse enää miettiä sitä, loukataanko jossain kielellisiä oikeuksiani , enkä joudu myöskään hieman häpeillen vaihtamaan puhumaani kieltä suomeksi - ovathan ystäväni ja opiskelutoverini pääsääntöisesti ruotsinkielisiä.
"Ruotsiksi, tack!"
Ruotsalaisin terveisin,
Åke (ent. Jarmo)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.