Olemme eläneet ajan illassa. Paljon on ollut luopumusta ja maailman myrskyt pauhanneet ympärillä voimakkaina. On moni matkan varrelle eksynyt.
Viime aikoina olemme eläneet erityisen myrskyisiä aikoja, eikä näköpiirissä ole myrskyjen laantumista ennen ajan yötä. Aikaa, jolloin tämä aika vaipuu yöhön.
Aikaan, jolloin siirrymme kaikki ajasta ikuisuuteen.
Jumalan lasten joukko on nyt piskuisempi, kuin koskaan aiemmin, kunnes meitä on enää vain se muutama. Silloin Herra Jeesus Kristus tulee noutamaan omansa kotia! Vielä on mahdollisuus parannukseen, mutta yhä harvempi pääsee osalliseksi tästä lahjasta. Niin, kun Herra on pikkuhiljaa sulkemassa ovia katuja vasten. Ja sisältä putoaa porukkaa pois, pois ja pois. Uusia ei tahdo oikein enää tulla tilalle.
Mutta me, jotka vielä saamme sydämmellemme omistaa tämän elämän kalleimman lahjan, älkäämme panko sitä poijes. Emmehän mekin halua pudota tästä Jumalan lasten matkasaatosta poijes, emmehän?
On kuulkaat niin ihanata, kun kerran saamme laskea matkasauvamme ja päästä kirkkauteen. Ikiseuroihin laulamaan iäti kiitosvirttä! Kun mietimme, että vaihtoehtona olisi se ikuinen itku ja hammasten kiristys. Eikö se kuulkaat kuulosta paljon paremmalta tämä seurapenkillä veisaaminen. Virren veisuu, joka ei ikinä lopu! Sinnehän me haluamme päästä. Ja sinnehän me olemme matkalla me Jumalan lapset!
Viime aikoina olemme eläneet erityisen myrskyisiä aikoja, eikä näköpiirissä ole myrskyjen laantumista ennen ajan yötä. Aikaa, jolloin tämä aika vaipuu yöhön.
Aikaan, jolloin siirrymme kaikki ajasta ikuisuuteen.
Jumalan lasten joukko on nyt piskuisempi, kuin koskaan aiemmin, kunnes meitä on enää vain se muutama. Silloin Herra Jeesus Kristus tulee noutamaan omansa kotia! Vielä on mahdollisuus parannukseen, mutta yhä harvempi pääsee osalliseksi tästä lahjasta. Niin, kun Herra on pikkuhiljaa sulkemassa ovia katuja vasten. Ja sisältä putoaa porukkaa pois, pois ja pois. Uusia ei tahdo oikein enää tulla tilalle.
Mutta me, jotka vielä saamme sydämmellemme omistaa tämän elämän kalleimman lahjan, älkäämme panko sitä poijes. Emmehän mekin halua pudota tästä Jumalan lasten matkasaatosta poijes, emmehän?
On kuulkaat niin ihanata, kun kerran saamme laskea matkasauvamme ja päästä kirkkauteen. Ikiseuroihin laulamaan iäti kiitosvirttä! Kun mietimme, että vaihtoehtona olisi se ikuinen itku ja hammasten kiristys. Eikö se kuulkaat kuulosta paljon paremmalta tämä seurapenkillä veisaaminen. Virren veisuu, joka ei ikinä lopu! Sinnehän me haluamme päästä. Ja sinnehän me olemme matkalla me Jumalan lapset!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katsoin juuri dokumentin maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan historiasta. Lestadiolaisuutta ei mainittu sanallakaan. Miksi?