Onko "uskonnollisuuden henki" ihmisen keksimää?

Ymmärrän uskonnolisuuden olevan henkivalta, joka ohjaa ihmisen ymmärrystä vääristämään JUMALAN olemusta ja tahtoa. KAIKKI,- joka ei ole Pyhän Hengen ohjaamaa on aina JUMALAN tahdon vastaista.
Toinen tekijä, joka liityy tähän on ihmisen rajallinen ymmärryskyky ymmärtää vaikeita laajoa mielikuvia.
Ihmisellä on luontainen taipumus vetää mutkat suoraksi ja liittää vaikeisiin asioihin uskonnollisuudesta tuleva vastaus / opetus rauhoittaakseen itseään tai saadessaan edes jonkun vastauksen kysymykseensä. Ihmiseltä vaatii eräänlaista lujuutta pitää asioita esillä, joihin ei ole vastausta ja tätä tilaa lievittääkseen ottaa uskonnollisuudesta selityksen.

Periaatteessa uskonnollisuuden henki on sama kuin rakkauden henki, musiikin henki, työpaikan henki, maaseudun asuinyhteisön henki...uskonto on ihmisen oma keksintö ja luomus ajoilta jolloin ei tiedetty miksi olemme täällä..eikä sitä taida tietää vielä kukaan ihmisistä. ihminen ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi jotta pystyy käsittämään kaiken..askel kerrallaan.

Tässä on asiaa aiheesta.

http://www.jukkapartala.fi/saarnat/DS400027-Part 2-Part 2.mp3

Uskonnollisuuden hengestä ei puhuta Raamatussa, eikä sellaista erityistä henkeä ole siis olemassa. Sen sijaan Raamattu puhuu paljonkin maailmallisuudesta, ja myös siitä, että monilla ihmisillä on eri henki kuin mitä Pyhä Henki on. Raamattu puhuu jopa henkivalloista, joten ihmiseen voi olla vaikuttamassa jokin toinen Henki kuin Pyhä Henki. Erilaiset henkivallat voivat siis vaikuttaa ns. uskonnollisessa ihmisessä. Henkivallat voivat vaikuttaa myös seurakunnissa ja monet seurakunnat menevät harhaan epäraittiin hengellisyyden ja sielullisuuden ilmapiirissä. Meidän tulee koetella Jumalan Sanan edessä, mistä milloinkin on kysymys. Väärät julistajat (=väärät profeetat) puhuvat eri Jeesuksesta ja heissä on eri henki kuin uskovisssa Jeesuksen seuraajissa.

1.Joh 4:1 "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan."

Ihminen ei ole, eikä tule uskonnolliseksi saatuaan jonkin hengen. Uskoon tuleva sen sijaan saa Jeesuksen Kristuksen lupauksen mukaan puolustajakseen ja johdattajakseen Pyhän Hengen.

Ihminen on uskonnollinen luonnostaan ja tämä ilmenee yrityksenä ymmärtää Jumala omin teoin ja ajatuksin - ihminen kehittää omassa päässään kuvaa Jumalasta ja usein hän uskottelee, että Jumala on yleinen, kaikkia rakastava suuri vaikuttaja. Henkilökohtaista suhdetta Jumalaan uskonnollinen ihminen ei kuitenkaan luo. Hän ei halua tulla tietoiseksi syntisyydestään, välttämättömyydestä tehdä parannus ja saada kohdata armahtava Jumala Jeesuksessas Kristuksessa.

Seurakunnissa on mukana paljon uskonnollisia ihmisiä, jotka ulkoiselta olemukseltaan näyttävät Jeesuksen seuraajilta. Jeesus esittää vuorisaarnassaan tällaisista uskonnollisista ihmisistä kaksi määräävää piirrettä. Hei eivät puhu eivätkä tahdo tiedostaa kapeaa porttia ja kaitaa tietä, jotka vievät Taivaaseen. Kaikki on vain helppoa, Jumala rakastaa kaikkia, tuomion Jumalaa ei heille ole. Toiseksi Jeesus mainitsee, että me voimme tunnistaa uskonnollisia ihmisiä heidän hedelmistään. Heidän elämässään on huonoa hedelmää, sillä he eivät tee parannusta, vaan ilman omantunnon pistoksia he voivat elää näkyvässä synnissä ja sydämenssä paatumuksessa.

Monet käyttävät sanaparia "uskonnollisuuden henki". Vaikka sellaista erityistä henkeä ei olekaan olemasa, niin sanaparilla yksinkertaisesti kuvataan ihmistä, joka on uskonnollinen, mutta ei uskova, Jeesuksen seuraaja. Usein sanapari kuvaa myös ilmapiiriä, joka vallitsee sellaisisssa seurakunnallisissa kokouksessa, jossa ei haluta kohdata Jeesusta sellaisena kuin Raamattu Hänet ilmoittaa. Voimme aivan hyvin käyttää tässä tarkoituksessa sanaparia uskonnollisuuden ilmapiiri.