Isolokki naaras makasi kuolleena läheisellä multapellolla. Toinen isolokki, ilmeisesti puoliso, ei poistunut kahteen päivään kuolleen viereltä. Lopulta häipyi ja tästä muutaman päivän päästä häipyi myös kuollut lintu, ehkä jonkun suihin.
Mitä olette mieltä, tuntevatko linnutkin surua?
Mitä olette mieltä, tuntevatko linnutkin surua?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei ehkä surua, mutta isolokkihan on yksiavioinen, ei vain jättänyt kumppaniaan ennen kuin oli pakko.
Niin on yksiavioinen, lokit. Mietin silti, että kerran koira osaa surra, niin miksei lintukin? Tai onko nisäkkäiden aivojen rakenne erillainen?
Itse lintujen elämää seuranneena olen sitä mieltä että linnut ovat aika älykkäitä. En kyllä osaa sanoa tunnepuoleen mitään, mutta pihapiirin linnut mm. pääskyset ovat aika vekkuleita. Ehkä se sitten on suruaika linnullakin, tai ihminen voi sen sellaiseksi mieltää. Lintujen aivothan ovat aika isot kokoonsa nähden, joten kai siellä jotain tapahtuukin.
Harakat myös haasun hauskoja :D ja ovelia. Etenkin ruokaa hankkiessaan.
Kävin googlettamassa. Lintujen älykkyyden takanaon aivojen tiheä rakenne. Tiheämpi, kuin muilla eläimillä. Tuosta syystä pieniaivoiset linnut voivat olla kyvyiltään kädellisiin verrattavissa.
Hermosolut ovat tiheässä, etenkin aivojen etuosassa, jonka on tiedetty olevan älykkyyden kannalta keskeinen alue.
Tutkimuksessa käytettiin 20 erin lajin linnun aivoja, pienistä lajeista ison strutsin aivoihin.
Oli myös maininta, että suomen lajeista eaim. Harakat kykenevät vaativiinkin pää ttelykykyä vaativiin suorituksiin :D Joo huomattu on :D))
Tuosta tapahtumasta jo muutama vuosi. Nousi mieleeni, kun luin Olli Korhosen artikkelin lintujen tunne-elämästä, Luonto lehdestä. Aiheesta oli myös netissä, jos joktakuta kiinnostaa käydä tutkimassa. Mielenkiintoista materiaalia.
Nyt ovat kansan syvät rivit ihan itse googlettaneet ja osaavat kertoa, mitä sivuilla luki. Kumma kun ette ole professoreita.
No niimpä :D)) Mutta eikö ole mielenkiintoista? Itse ainakin olen niin innoissani lukemastani, että haluan jakaa lukemaani. Innoissani suorastaan :D Kuin lapsi, joka huutaa teille, että kuulkaa, mitä näin, löysin :D
Inhoan lokkeja ja niiden paskaa. Mutta en toivoisi niillekään surua.
mahdollista. Tai sitten jäi odottamaan, että ruumis alkaa tarpeeksi mätänemään, jotta siitä saa ruokaa. Lokit, varikset, harakat ja naakat ovat kuitenkin kaikkiruokaisia ja syövät myös kuolleita kanssatovereitaan.
Niin syövät kissat ja koiratkin kuolleet pentunsa, ettei mätäneet pennut houkuttele pesään petoja.
Luonto hoitaa omansa. Hyvä että ei mene liha hukkaan.
Näin on! Uskon kuitenkin, että linnuilla on myös ajatuksia ja tunteita, mutta ne ovat luonnon armoilla tottuneet elämään luonnon ehdoilla.
Uskon, että kaikissa elävissä on tunto ja jonkinlainen äly. Kasveissa myös. Me ihmiset emme vain kykene tieteen keinoin sitä todistamaan. Aistein ehkä, osaksi.
Puut kuiskivat. Ole rauhassa, ei mitään hätää. Ruoho rauhoittaa, viilentää ajatuksia. Kasvit huokubat rakkautta. Kunnioittakaamme niitä.
Kasvit erittävät ihmisille hyödyllisiä bakteereita joilla on immuunipuolustusta vahvistavaa vaikutusta. Kannattaa siis ulkoilla usein metsissä ja haistaa metsän ihanaa tuoksua.
Ja elintärkeää happea!
Olihan jossakin kirjoitus siitä miten kasvit tunsivat hoitajansa. Se perustui sähkökentän mittaukseen. Sähkökenttä värähteli hoitajan tullessa lähelle.
Osaa ne, olen nähnyt vastaavia tapauksia myös.
Minun mielestäni linnuilla on tunteet kuten muillakin eläimillä. Esimerkkinä olkoon undulaattiakkani joka oli ilkeä kuin palstatrolli. Se nokki kiukuspäissän ukkonsa kuoliaaksi ja olisi myös poikasensa nokkinut niiden tultua ulos pesästään jollen olisi hätiin ehtinyt. Kun ukko oli nokittu niin siitä tuli yhtä höperökin kuin pastatrolli. Se muni munimista päästyään. En mitenkään saanut sitä lopettamaan. Munia pullahteli tiheään kuin kiusaamistekstejä palstalle. Olin huojentunut kun se nokki ruokaluukusta tiensä vapauteen. En kertakaikkiaan ymmärätänyt sitä ilkeyden määrää.