Sukuni naiset ovat kaikki mieleltään hyvin nuorekkaita. Viisissäkymmenissä ja jo toiset lähempänä kuuttakymppiä mutta nuorekkaasti 2016 vuodessa kiinni. Käytös nuorekasta ja sulautuu hyvin kaksikymppisten porukoihin. Tupakointi on heidän kasvonsa vanhentanut nopeasti ehkä ikäisiään vanhemmankin näköiseksi, mutta nuorekas käytös ja ajanhermolla pysyttely on heissä näkyvästi.
Entä sitten minä? Minä olen savuton, kasvoiltanikin ikäistäni nuoremman näköinen, sulaudun helposti 17-19 vuotiaidenkin sekaan koska olen sukuni naisten tavoin nuorekas ja ajanhermolla kulkeva. Tänään viimeksi eräs 17-vuotias tyttö ilmaisi minulle että pitää mua hyvä tyyppinä johon haluaa pitää yhteyttä myös vapaa-ajalla. Ei yleensä teinit ole kovin kiinnostuneita kolmekymppisten vanhusten seurasta, kun meitä pidetään jo tylsän vakavina tosikkoina jotka vaan suorittaa elämää vakavana tiukkiksina eikä tajua mitään nuoretn maailmasta ja on unohtaneet täysin huumorinkin.
Miksi aikuiset muuttuu iän karttuessa selaisiksi? Miksi klisee kolmekymppisistä on kaljuuntuvia, iskelmää kuuntelevia, kotona murjottavia tosikkoja jotka tiukkapipoinan vaan tekee töitä ja valittaa kaikesta?
Aikuisuuteen kuuluu vastuita ja velvollisuuksia sekä järkevyyttä ja käytöksen & tunteiden kontrollointitaitoja, mutta tarkoittaako se että pitää kadottaa huumori, leikkimielisyys ukkoutua ja akkautua?
Pitääkö meidän alkaa pukeutua tässä iässä tuulipukoihin ja kirjaviin leveisiin kukkamekkoihin ja villapaitoihin? Kuunnella Jari Sillanpäätä ja Katri Helenaa?
Alkaa katsomaan paheksuvasti teinejä kulmat kurtussa ja stalkata säleverhojen välistä Ulla Taalasmaana naapureita ja juoruta niistä?
Entä sitten minä? Minä olen savuton, kasvoiltanikin ikäistäni nuoremman näköinen, sulaudun helposti 17-19 vuotiaidenkin sekaan koska olen sukuni naisten tavoin nuorekas ja ajanhermolla kulkeva. Tänään viimeksi eräs 17-vuotias tyttö ilmaisi minulle että pitää mua hyvä tyyppinä johon haluaa pitää yhteyttä myös vapaa-ajalla. Ei yleensä teinit ole kovin kiinnostuneita kolmekymppisten vanhusten seurasta, kun meitä pidetään jo tylsän vakavina tosikkoina jotka vaan suorittaa elämää vakavana tiukkiksina eikä tajua mitään nuoretn maailmasta ja on unohtaneet täysin huumorinkin.
Miksi aikuiset muuttuu iän karttuessa selaisiksi? Miksi klisee kolmekymppisistä on kaljuuntuvia, iskelmää kuuntelevia, kotona murjottavia tosikkoja jotka tiukkapipoinan vaan tekee töitä ja valittaa kaikesta?
Aikuisuuteen kuuluu vastuita ja velvollisuuksia sekä järkevyyttä ja käytöksen & tunteiden kontrollointitaitoja, mutta tarkoittaako se että pitää kadottaa huumori, leikkimielisyys ukkoutua ja akkautua?
Pitääkö meidän alkaa pukeutua tässä iässä tuulipukoihin ja kirjaviin leveisiin kukkamekkoihin ja villapaitoihin? Kuunnella Jari Sillanpäätä ja Katri Helenaa?
Alkaa katsomaan paheksuvasti teinejä kulmat kurtussa ja stalkata säleverhojen välistä Ulla Taalasmaana naapureita ja juoruta niistä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
30 vuotiaat eivät todellakaan ole vanhuksia! Eivät edes keski-ikäisiä!
Mutta teinien näkökulmasta kolmekymppiset on vanhuksia. Tämäkin tyttö mulle tokas että onko muka tuossa iässäkin vielä ihmissuhde draamaa,kun vaikeroin ääneen jotain ykistyiselämäni pientä sotkua selventämättä tarkemmin. hän selitti että luuli se on vaan heidän ikäisten juttu. Minähän repesin nauraan ja sanoin: Voi kuule tietäsitpä vain! Ei ole teinien yksinoikeus. :D
En osaa sanoa oikein...no, minun tutuissani, ystävissäni, sukulaisissani on huumoria ja leiikimielisyyttä iästä huolimatta. En voi aloittaja yhtyä kokemukseesi. Minun kokemukseni on täysin erilainen.
Ikä ihmisillä usein on aivan loistava huumori, siis tarkoitan nyt vanhuksia. Voi kuule, työpaikallakin sai nauraa monet naurut ja viettää ihania hetkiä leppoisien 80 vuotiaiden kanssa :)
Kuten alotuksessa kertoilin oman suvun naisista että viisissä ja kuusissakymmenissä olevat sukulaiseni ovat hyvin nuorekkaita eli siis osa ihmisistä pystyy säilyttämään sellaisen nuorekkuuden ja leikkisyyden ja pysyä myös mukana vuosikymmenien muuttuessa musiikki ja vaatetus muodissakin.
Sitten on se toinen ryhmä josta tulee tiukkapipoisia ihmisiä.
En tunne yhtään täysin tiukkapipoista. Vaatetuksesta en välitä, enkä muodista, niistä en osaa sanoa, en seuraa.
Nuoret, teinit myös mukavia. Heillä vielä usein vain erilainen maailmankatsomus yms, joten voivat olla hieman eri aaltopituudella. Yleensä ihmiaet ivat mukavia ja huumorintajuisia iästä huolimatta. Pienemmät lapsetkin, heilläkin huumori kukkii, etenkin kun vähän höystää ;D
Minusta teineillä on aika älykkäitä ajatuksia. Monesti hyvinkin syvällisiä, vaikkakin vielä vähän naiiveja ja ehdottomia sekä kapinallisiakin ajatuksia välillä esiintyy. Silti hyvin raikkaita. Minusta aikuisten pitäisi kuunnella ja ottaa todesta eikä vähätellä heitä " liian nuorina tietämään mistään mitään. "
Sieltä tulee uusi sukupolvi jolla on raikkaita ajatuksia ja paljon potentiaalia muuttaa kalkkiintunut yhteiskunta parempaan suuntaan. :) Nuorilta saa arvostusta ja ne tottelee jos niille osoittaa että niitä kuunellaan ja arvostetaan ja se mitä he haluaa sanoa kuullaan ja otetaan todesta vähättelemättä.
Joo on kyllä älykkäitä ajatuksia ja syvällisiä, kyllä. Aikoinaan useamman teinin äitinä ja heidän ystäviensä kanssa keskustellesani huomannut tuon ja olemmehan itsekin olleet teinejä joskus. Nuorten kanssa edelleenkin olen tekemisissä ja myös lapsien ja tykkään kyllä.
Toisen ikäluokan Aliarvointi missä tahansa ikäluokassa ei ole rakentavaa. Usein teinit pitävät vanhempia hieman tylsinä ja niin se minusta kuuluukin olla. Mielestäni teinien kuuluukin kyseenalaistaa asioita ja vanhempien toimintaa ja käytöstä. On vaim hyvä, ettei ihminen niele kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä.
Sitäpaitsi, mitä vikaa tuulipuvussa on? Se on käytännöllinen ja Jari Sillanpääkin on musikaalinen je kaapista tullut homo. Eikö se ole muotia ja edistyksellistä kaapista ulos tulo?
Nuoret varmaan arvostavat eniten ihmistä, joka on oma itsensä..ja sellaista, joka seisoo sanojensa takana ja on luotettava.
Tärkeintä että on laiha. Saa kaiken.
Ei kai nyt ihan kaikkea ?
Meitä ei kiinnosta sun pohdinnat.
Kiinnostipas, koska avasit ketjun, luit siitä ainakin osan ja vastasit siihen. Minä en avaa enkä tod. lue tai kaikkein vähiten jaksan kiinnostua kommentoimaan jotain ketjua joka ei kiinnosta minua millään muotoa. ;) Nyt ei apinaa kyllä aleta koijaamaan :D
En lukenu. Ihan turhaa palstan täytettä, eikä kuulu tälle palstalle. Sen huomaa jo lukemattakin tai lukemalla ekan lauseen. Suvun naiset ja nuorekkuus, voi vittu.
Hah hah haaaa :D Kyllä te ootte mainioita ja osaatte sanoa niin osuvasti!
Arvaas muuten miten teen viesteille, jossa mua kyllästyttävää lässytystä? (yleensä joku turhanpäiväinen avautuminen ) jos tulee puhelimeeni. Luen otsikon, En avaa koko viestiä vaan poistan suoraa lujematta. Tapaani vihataan, koska jossain vaiheessa toiselle paljastuu että kirjoitti pitkän raivari viestin ihan turhaa kun mua ei kiinnostanut sitä edes avata.
Näin toimii ihminen jota jokin teksti ei kiinnosta. Toisekseen tämä kuuluu yhtä paljon tänne kuin 10 000 muuta viestiä täälä palstalla jotka koskee kusta, paskaa ja spermaa, "kun poistat nimestä yhden kirjaimen ja lisaat siihen aakkosten kolmannen saat..." aloitukset sekä "mulla on varmaan syöpä" ketjut ;D
Huumori jalostuu ja saa uusia muotoja ihmisen kokemusten kautta. Vedenpitäviä tuulipukuja alkaa arvostaa, silloin kun niitä tarvitsee. Iskelmistä olen usein löytänyt itselleni sopivia elämäntilanteita, niin kuin moni muukin. Kaikki ollaan samanlaisia lopulta, toiset vain yrittää enemmän.
Tällainen syvällinen pohdinta on merkki ikääntymisestä.
Hyvä aloittaja: susta on ilmiselvästi tulossa tiukkapipo :).
Olen ollut syvällisesti pohtiva ihminen ihan lapsesta asti. Teininä se alkoi oleen todella syvällistä, mutta lapsenakin minulta tuli hyvin syvällisiä kysymyksiä ja oivalluksia vanhemmilleni. Lapsena ei ollut tilannetajua joten pamauttelin niitä tekemiäni johtopäätöksiä suoraan juhlaväen edessä kahvipöydässäkin aiheuttaen aikuisille lievästi sanoen noloja tilanteita.
Se siis enemmän luonnekysymys :)
En jaksanut kokonaan lukea, mutta näin ikääntyneenä kummastelen miten nuorta ihmistä pohdituttaa ylipäätään ikääntyminen. Ehkä se kuuluu ajattelutapaan. Nuorena en koskaan pohtinut sitä, enkä nykyäänkään pohdi. Enemmän pohdin mitä kaikkea mä viel haluaisin tehdä ja kokea. Mulle on yksi lysti, mitä muut tekee.
Ei ikä vaan luonnekysymys. Pohdin 13 vuotiaana mitä on kuoleman jälkeen edessä?
Lapsena noin 3-4 vuotiaana muistan pohtineeni tv-n syvintä olemusta. Katselin siinä jotain maija mehiläistä, Tao Taoa tai peukaloisen retkiä kunnes aloin siinä miettimään että mistä se kuva tulee ja että pääsisinköhän mukaan tuohon maailmaan jos rikkoisin tuon kuvaputkitelkkarimme näytön.
Siinä sitten piirrettyä katsellessa aloin samalla miettimään meidän vasaraa ja sen sijaintia. Olin kuitenkin aika laiska laps ja piirretty niin kiva etten sitten raaskinut siitä lähteä etsimään vasaraa hajottaakseni telkkarimme lasinäytön. :D
Tuossa 4-vuotiaana aloin miettiin mihin isi katoaa aina kun joulupukki tulee paikalle ja aloin siinä sitten epäileen että isi on valepukuinen joulupukki.
5-vuotiaana mietin miksi naisilla ja miehillä on erilaiset pissaus vehkeet.
6-vuotiaana oivaltelin paljon syitä ja seurauksia aikuisten tilanteisiin ja niitä sitten pamauttelin aika häpeilemättömästi esille.
7-vuotiaana aloin oivaltaan että ihmiset kuolee joskus ja alkoi kuoleman jälkeisen elämän pohtiminen ja vanhempien kuolemisen pelkääminen.