Tiedän että kaikilla ihmisillä on surunsa ja murheensa ainakin vähintään jossain elämän vaiheessa ja joillakin taas on sitä alvariinsa ei sitä voi määrittää koska jokaisella on oma uniikki elämä johon synnytään. Olen sitä mieltä että sitten kun synnytään niin silloin on jo määrätty kohtalo joka on jokaisella omanlaisensa ja se miten elämä kulkee kuolemaan saakka ja tottakai on myös asioita joihin voi itsekkin ainakin yrittää vaikuttaa.
Mietin usein (olen aika ajatteleva ihminen ja pidän haastavasta ajattelusta) omaa tämän hetkistä elämääni,mietin sitä kuinka saan lisää energiaa tulevaisuuteen ja tuleviin päiviin koska elämäni on ollut tähän asti aikamoisen energiaa vievää nuoresta iästä huolimatta. Vaikkei pitäisi juuttua ajattelemaan liikaa ja pitäisi keskittyä juuri siihen päivään missä elää,päivä kerrallaan, silti siihen en nyt vain pysty elämässä olevien hyvin vaikeiden asioiden takia joskus ne voi työntää syrjään mutta palaavat kyllä pian takaisin mieleen.
Useimmat eivät liity minuun itseeni mutta vaikuttavat silti sisimpääni koska kannan huolta monestakin asiasta. Jos elämässäni olisi edes yksi tai kaksi konkreettista asiaa jotka tuottaisivat iloa ja onnea, saisin varmasti lisää energiaa ja enemmän vahvuutta käsitellä näitä asioita.
Yritän joka päivä pysyä mahdollisemman vahvana ja tasapainoilla, en halua näyttää kellekkään sitä, kuinka sisältäni on mennyt valo ja jaksaminen yleensäkin. Kuuntelen kyllä mielelläni toisten murheita ja pyrin olemaan korvana niille jotka ovat myös tärkeitä elämässäni. Näytän ulospäin niin että kaikki olisi hyvin koska en koe tarvitsevani puhua kellekkään näistä asioista,minun on itse selvitettävä asiat sisälläni itseni kanssa ja prosessoida asiat niin että olen sujut asioiden kanssa ja kohtaamaan ne itsekseni.
Erijuttu on se jos olisi sellainen ihminen joka ymmärtäisi ja olisi kokenut samaa/samoja asioita,olisin tietenkin onnellinen jos joku todella ymmärtäisi. Vastavuoroista ymmärrystä. Elämääni on tällä hetkellä kasaantunut kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä joihin en voi itse vaikuttaa tai ainakin suurimpaan osaan ja ne ovat olleet hyvin pitkäaikaisia siksikin ne ovat syöneet energiaani.
Mutta lopuksi kuitenkin totean että elämä on silti ihanaa vaikka se kolhiikin ja todella. Mitä se sellainen elämä olisi missä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista ja ylitsepursuavaa iloa päivästä toiseen? Aika tylsää, mutta jos voisin heittää edes pienen kultaisen lantin toivon lähteeseen, niin laittaisin sen mukana viestin johon kirjoittaisin pehmein toiveikkain kirjaimin että, "vähempikin riittäisi".
Mietin usein (olen aika ajatteleva ihminen ja pidän haastavasta ajattelusta) omaa tämän hetkistä elämääni,mietin sitä kuinka saan lisää energiaa tulevaisuuteen ja tuleviin päiviin koska elämäni on ollut tähän asti aikamoisen energiaa vievää nuoresta iästä huolimatta. Vaikkei pitäisi juuttua ajattelemaan liikaa ja pitäisi keskittyä juuri siihen päivään missä elää,päivä kerrallaan, silti siihen en nyt vain pysty elämässä olevien hyvin vaikeiden asioiden takia joskus ne voi työntää syrjään mutta palaavat kyllä pian takaisin mieleen.
Useimmat eivät liity minuun itseeni mutta vaikuttavat silti sisimpääni koska kannan huolta monestakin asiasta. Jos elämässäni olisi edes yksi tai kaksi konkreettista asiaa jotka tuottaisivat iloa ja onnea, saisin varmasti lisää energiaa ja enemmän vahvuutta käsitellä näitä asioita.
Yritän joka päivä pysyä mahdollisemman vahvana ja tasapainoilla, en halua näyttää kellekkään sitä, kuinka sisältäni on mennyt valo ja jaksaminen yleensäkin. Kuuntelen kyllä mielelläni toisten murheita ja pyrin olemaan korvana niille jotka ovat myös tärkeitä elämässäni. Näytän ulospäin niin että kaikki olisi hyvin koska en koe tarvitsevani puhua kellekkään näistä asioista,minun on itse selvitettävä asiat sisälläni itseni kanssa ja prosessoida asiat niin että olen sujut asioiden kanssa ja kohtaamaan ne itsekseni.
Erijuttu on se jos olisi sellainen ihminen joka ymmärtäisi ja olisi kokenut samaa/samoja asioita,olisin tietenkin onnellinen jos joku todella ymmärtäisi. Vastavuoroista ymmärrystä. Elämääni on tällä hetkellä kasaantunut kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä joihin en voi itse vaikuttaa tai ainakin suurimpaan osaan ja ne ovat olleet hyvin pitkäaikaisia siksikin ne ovat syöneet energiaani.
Mutta lopuksi kuitenkin totean että elämä on silti ihanaa vaikka se kolhiikin ja todella. Mitä se sellainen elämä olisi missä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista ja ylitsepursuavaa iloa päivästä toiseen? Aika tylsää, mutta jos voisin heittää edes pienen kultaisen lantin toivon lähteeseen, niin laittaisin sen mukana viestin johon kirjoittaisin pehmein toiveikkain kirjaimin että, "vähempikin riittäisi".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun pitäisi käydä keskustelemassa asioista joihin et voi vaikuttaa,mutta jotka haittaavat elämääsi. Ulkopuolinen näkemys voisi avata asioita sinulle eri tavoin.
Jos löydät jonkun joka välittää ja haluaa tukea ja ymmärtää, pidä siitä ihmisestä kiinni. Tämä ei ole häneltä, keneltä toivoisin. Tiedän, että hänellä on vaikeaa, mutta hän työnsi minut jo pois elämästään. Sinulle voimia, kuka oletkaan.
tutun kuuloista
asunto, työ ja läheiset tuottavat aika ajoin sellaisia ongelmia, että on pakko vain kääntää selkää ja kieltäytyä vastaanottamasta.
Ihmiset ovat hädässä ja tietyt ahneet vedättävät toisilta entistä enemmän.
Tiedän esim. vuokraisännän joka vuokraa asuinkelvotonta asuntoa yhä uudelleen ja joka kerran kun edellinen vuokralainen lähtee kesken sopimuskauden pois, ukko vedättää siltä "sakkoja" ja sitten vain uutta määräaikaista kehiin.
Yksi esimerkki: erään asunnon naapurissa asuu narkkeja, juoppoja ja todennäköiseti joku lääkekannabista vetävä tyyppi. Se talo on päältäpäin hyvällä paikalla ja kohtuunäköinen, mutta siinä ei voi asua, eikä varsinkaan nukkua mihinkään aikaan päivästä. Naapureiden pilvi ym. savut tulee siihen asuntoon kuin tuutista painamalla, koko asunnon irtaimisto menee kaatopaikkakuntoon kun asuu siellä pari kuukautta.
Paikallinen poliisi on pellekerho ja täysin hyödytön selvittämään kuka siellä polttaa. Talon asukkaat (omistavat osakkaat) ovat 80v joten kukaan siellä ei nosta äläkkää, paitsi se joka on siellä vuokralla ja kärsii melusta ja naapurin narkeista.
Siitä samasta asunnosta on lähtenyt jo 4 edellistä asukasta samasta syystä ja vuokraisäntä sanoo seuraavalle "....en ole kuullutkaan mistään melu ongelmasta, tulen kiistämään kaikki tuollaiset väitteet...."
Kyllä se toiminta täyttää petoksen merkit, mutta kukaan ei tule auttamaan.
Suomi on vajonnut eu:n myötä slobojen tasolle.
AP: sinulta pyydetään paljon. Voimia sinne...ihmettelen täällä samaa, miksi toisille annetaan enemmän ongelmia, ja miksi ongelmia tuottavia yksilöitä on koko ajan enemmän. Samasta syystä neuvon varomaan asuntoasioissa: aso-koteja ja kaikkea siihen liittyvää. Ihmisellä pitää olla edes koti jossa voi turvallisesti levätä.
Hyvä kun kirjotat kuitenkin, pura paskaa pois niin kauan kun sitä on. Tosiaan kohtuuttomia nää asumiseen liittyvät ongelmat, monenlaisia sellasia voi olla. Ihmisellä pitäisi olla perusoikeus saada levätä kotonaan. Muistan sinua ja muitakin rukouksissani. Voimia ja jaksamista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Elämä on juuri tässä, sen kun oivaltaa, niin menee hyvin. Menneisyyttä ei kannata liika penkoa. Olen siihen itsekin syyllistynyt ja on toki hyvä oppia asioista, mutta eteenpäin mennään peukku pystyssä.