Olen huomannut, että kun altistun elämässäni tavallista enemmän stressille tai vaikkapa vain tylsistymiselle, tulee raadolliset scorpionipiirteeni esille. Olen niin kamala, että ikään kuin katselen ja kuuntelen itseni ulkopuolelta omaa toimintani. Puhun ilkeästi tietäen mikä kuulostaa erityisen rumalta, saan toisen puheen voimalla puhuttua "pussiin" pelkästään tekemällä typeriä päätelmiä ja johtopäätöksiä sanoipa toinen osapuoli mitä tahansa. Aggressiivisuuttakin esiintyy välillä ja kun käsi käy se ei jää pelkästään yhden lasin lentämiseen...
Aina ei käytökselleni tarvita edes syytä. Innostun vain purkamaan myrkkyäni uhrilleni, joka on se kaikkein tärkein ja rakkain ihminen minulle.
Onko muita scorpioneja, jotka ovat näitä piirteitä itsessään nähneet ja kyenneet tekemään töitä itsensä kanssa?
Haluaisin olla hyvä. Haluaisin osata tehdä toisen onnelliseksi. Miksi se on niin vaikeaa?
Kertokaa tarinanne.
Aina ei käytökselleni tarvita edes syytä. Innostun vain purkamaan myrkkyäni uhrilleni, joka on se kaikkein tärkein ja rakkain ihminen minulle.
Onko muita scorpioneja, jotka ovat näitä piirteitä itsessään nähneet ja kyenneet tekemään töitä itsensä kanssa?
Haluaisin olla hyvä. Haluaisin osata tehdä toisen onnelliseksi. Miksi se on niin vaikeaa?
Kertokaa tarinanne.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tähän löytyy tehokkaat mutta aika kovat lääkkeet: jossain vaiheessa opit tietämään, miltä tuntuu kuin oikein sattuu, kun sattuu niin että se läpäisee koko sielun ja sydämen ja kehon viimeistä sopukkaa myöden -- opit tietämään sen niin hyvin, ettet sitä kipua toivoisi yhdellekään elävälle olennolle.
Siinäpä se. Koita kestää :-)
Minullakin ilmenee skorpionin oireita, niitä pahempia. Jos pääsen tylsistymään, etsin tapaamistani ihmisistä huonot puolet esiin... En käy kimppuun, enkä välttämättä haukukaan päin naamaa, mutta teen heidän elämänsä niin hankalaksi kuin suinkin pystyn. Auon päätä ja vihjailen sekä naljailen niin kauan, että toisella varmasti menee hermot. Sitten olen kuin en olisi tietoisesti sitä tehnyt. Kokemusta on, että sellainen rassaa hermoja ja ihmiset menevät ansaan ennen kuin tajuavat mitä olen tekemässä.
Kun stressaannun, vihaan päättämättömyyttä ystävissäni. Haluan ottaa kaikkien mielipiteet huomioon, esim. kun suunnitellaan, mitä tehdään. Sitten kun muut sanovatkin pelkästään "ihan sama", " en tiedä", minulta menee hermot. Alan helposti matkia heitä "iihaan saamaa....." jne ja tiuskia, että "oot se sinäki sitte aina tuommonen ettet koskaan osaa päättää mitään". Ystäväpiirissäni on yksi neitsyt, josta olen saanut sieluntoverin siinä mielessä, että hän on ainoa, joka osaa minun ohellani Päättää asioista. Meitä onkin moitittu "päättäjiksi", mikä ainakin minua sangen suuresti huvittaa.Ü
Käsiksi käyn vain, kun minua on kohdeltu todella epäoikeudenmukaisesti, tai jos en saa omasta mielestäni ansaitsemaani kunnioitusta ja jos koskemattomuuttani loukataan (=jos joku kielloista huolimatta koskee/tökkii/kutittaa yms härnäämismielessä).
Että tämmöistä tällä skorpionilla...
Itse mys skorppari ja mulla on ihmissuhteissa jopa rasittava ongelma se, että ellei koko ajan tapahdu jotain draamaa ja seikkailuja ja pääsen tylsistyy/toinen on itsestäänselvyys, alan etsimään KAIKKI pikkuviat toisesta ja mua alkaa ärsyttää jopa toisen tapa kävellä yms.
Jeps.
Tiedän itsekkin että tyhmää, kamalaa, inhottavaa, muth silti tuo toistuu niin kauan että kumpikin osapuoli on lopulta onnettomia ja yleensä välit menee/jätän seurustelukumppanin...
sama toistuu myös monesti silloin, kun olen saanut toisen tunnustamaan esim.rakkautensa mulle ja tiedän varmasti, että toinen on "mun oma"...
Sen jälkeen yleensä kiinnostun pikkuhiljaa toisesta ja taas sama juttu..
että tämmöistä tänne näin...
Mulla käy niin, että kun saan toisen tunnustamaan rakkautensa niin mun on pakko ikään kuin testata kuinka todellista se rakkaus on koettelemalla miehen rajoja loputtomiin...
Yritän kyllä parantaa tapani ja ainakin koetan korvata suusta sylkemäni vääryydet osoittamalla hurjasti hellyyttä ja rakkautta kun sillä päällä olen;-)
Juu, sama homma minulaa... Pienetkin asiat alkaa vituttaa, puhetyyli, syömistyyli, aivan kaikki...
Sitten alkaa älytön testaaminen... kuinka kauan hermot kestää ja tappelu rakastamisesta...
No onpa todella kypsää käytöstä muutamilta ihmi-
siltä. Eli teet tahallasi toisen elämän helvetiksi, kun itselläsi ei ole niin sanotusti
elämää. Voi hyvää päivää. Ja sitten tietysti olet
kuin ei mitään, kun olet ensin piikitellyt ja
loukannut jotakuta koko päivän ja tietysti vinoillut hänelle hänen arimmista asioistaan. Anna kun arvaan, itse et tietenkään ottaisi tuol-
laista p*skaa vastaan minuuttiakaan, teitä skorpionejahan pitää kohdella kunnioittavasti ja asiallisesti joka hetki. Luultavasti ikäsi on
todennäköisesti 15 vee, vai olenko kovin väärässä? Itse näytät jääneen pysyvästi jälkipuberteetin kouriin, jos olet yli 18 vuotta. Sääliksi käy tuota "rakasta ihmistäsi".
15 vuotiaana en olisi nähnyt käytöksessäni mitään väärää. Nyt, reilut kymmenen vuotta myöhemmin, näen. Koska kyseisistä piirteistä on puhuttu näillä "skorpparisivuilla" enemmänkin, otin asian puheeksi juuri täällä. Horoskooppimerkin taakse en halua kuitenkaan piiloutua, eikä se ole minkäänlainen peruste käytökselleni. Asian prosessointi on alkanut: otin aiheen puheeksi täällä ja olen analysoinut käytöstäni rakkaalleni. Keskustelua psykologin kanssa olen myös miettinyt.
On totta, että tällaista käytöstä en hyväksyisi itse. Ymmärrän myös, että kenenkään muunkaan ei tarvitse sitä sietää. Joskus olen lähtenyt suhteesta pois suojellakseni toista itseltäni. Nyt haluan tehdä töitä itseni kanssa, toivottavasti onnistun.
Kerron mielelläni edistymisestäni sinulle "ei onneksi skorppari".
Ja muuten: en minä vittuile koko päivää -kohtaukseni menevät ja tulevat nopeasti ;-)
Kylläpä tuli viisasta tekstiä. Olen myös skorpioni, tunnistin muutaman luonteenpiirteen, tosin en heittele tavaroita mutta skitsoilen läheisilleni sillon tällön, turhasta. Mutta SINÄ "ei onneksi skorppari" sanoja kannattaa valita vähän tarkemmin. Ja olis kiva jos selittäisit vähän tarkemmin lausetta: "teitä skorpionejahan pitää kohdella kunnioittavasti ja asiallisesti joka hetki". Luuletko että me ollaan jotain hienohelmoja jotka ei siedä minkäänlaista kritiikkiä? Kerro vielä mikä itse olet horoskooppimerkiltäsi.
minkä merkkinen on rakkaasi, jota niin kovin kiusaat? :) eikö juuri markiisi de sade ollut skorpioni (ei ole varmaa tietoa, muistan vaan kuulleeni näin).
Hän on kaksonen:-)Täytyy tässä vielä todeta, että purkaukseni oli kirjoitettu morkkiksen kourissa ja skorppionille tyypilliseen mustaan sävyyn. Kolikon toinenkin puoli on olemassa.
se sinun Kaksosesi.. :) siis, jos oikein tosissani uskoisin horoskooppeihin, uskoisin, että Kaksosella on rankkaa sinun kanssasi, laura.
itse olen seurustellut jopa 4 Kaksosen kanssa, joten hieman on kokemustakin. Kaksonen on älykäs ja ovelakin. mutta kuitenkin hän on vähän sellainen helposti suuttuva ja "paapottava". mököttää vaikka pari päivää odottaen, että tulet paijaamaan päätä ja anelemaan anteeksi vaikka hän itse oli se riidan aiheuttaja :) pakko hymyillä aina tässä välillä.. mulla on kokemusta kolmesta etäisestä ja yhdestä ripustautuvasta Kaksosesta. ne etäiset jäivät ikuisesti etäisiksi ja ripustautuva oli riippakivi, jota säälistä vedin perässä (silloin en vielä tajunnut, että olin vain säälistä jatkanut kuollutta suhdetta, myöhemmin analysoin tapahtunutta). Kaksonen ei ole tylsä vaan itseasiassa aika mielenkiintoista seuraa on tarjolla. mutta mun mielestä Kaksoset ovat hieman heikkoja. siis mun mielestä.
mun kokemukseni tuossa ylhäällä. sun Kaksonen voi olla ihan erilainen. ja itsekin olet varmasti erilainen kuin minä. toivotaan, että opit hillitsemään itseäsi :)
Varsinkin jos satun masentumaan todella pahasti,
niin puran suruni vihalla.
Mutta en toki ihmisiin joista pidän vaan ihmisille joista en juurikaan välitä.
Ja se vasta onkin häiritsevintä siinä kun ei pysty tehdä tunnetilalleen mitään.
En juurikaan osaa sanoa mitään lääkettä tuohon,
olen itsekkin vasta ratkomassa sitä, mutta pahasti näyttää että ainoastaan suora sisäänpäinkääntyminen ja kova työnteko autaa..
(Puran itseni työnteolla, kuullostaapa lupaavalta näinkin laiskalta ihmiseltä!)
Minä en halua olla hyvä enkä halua tehdä ketään muuta onnellieksi kuin itseni.. ja siihenkään en pysty.
Ja en muuten ole mikään Heikko tukka silmillä kulkeva murrosikäinen hyypiö. Ihan vaan tiedoksenne.
-9-
"En juurikaan osaa sanoa mitään lääkettä tuohon,
olen itsekkin vasta ratkomassa sitä, mutta pahasti näyttää että ainoastaan suora sisäänpäinkääntyminen ja kova työnteko autaa..
(Puran itseni työnteolla, kuullostaapa lupaavalta näinkin laiskalta ihmiseltä!)"
Siis siihen auttaa itsensä unohtaminen, niinkuin vaikka nukkuminen tai lukeminen..
Ja se työnteko.
mä en edes tajua olevani ilkeä. saan kuulla siitä jatkuvasti muilta. omasta mielestäni olen vain suorapuheinen. loukkaan jatkuvasti ihmisiä, varsinkin niitä joita rakastan eniten. koska en näe itsessäni mitään vikaa (puheissani ja käytöksesäni) en tunne siitä syyllisyyttä vaikka kai pitäisi kun saa muut ihmiset onnettomiksi. tätä on tapahtunut aina, ihan pienestä lähtien. itkuraivareita ja hirveää kiukuttelua. mua ahdistaa muiden ihmisten seura, viihdyn yksin helvetin hyvin ja annan sen vapauden myös muille. seurustelusuhteeni on kaatunut juuri siihen kun toinen tahtoo kokoajan olla vieressä. itse en kestä sitä. rakastin hyvin paljon näitä ihmisiä, mutten kestä ollenkaan jos mulle asetetaan rajoja. asetan itse omat rajani ja ylitän nekin.
yleensä kuittaan kaiken sanomalla et elämä on kovaa ja olen tehnyt sitä niin kauan että asennoidun siihen itse niin.
Ihan kuin olisin kirjoittanut edellisen tekstin.
MInakin olen saannut kuulla, miten olen loukannut sita ihmista, tata ihmista, tuota, heita, niita jne .. Ja yleensa tietenkin eniten rakkaimpia laheisia ihmisia :( Valilla masennun, jos minulle sanotaan suoraan, etta et osaa muuta kuin loukata, olet itsekas, itserakas, itsekeskeinen jne .. Viihdyn myos yksinani " paremmin " kuin hyvin, mutta olen myos mustasukkainen miehestani eli haluan, etta han on kanssani koko ajan, en halua, etta han on muiden seurassa. Mutta, jos olemme erossa niin pystyn myos olemaan hyvin yksikseni.
Oma mies ymmartaa ja on aina sanonnut, etta et ole ilkea vaan suorapuheinen ja rehellinen. Valilla kuitenkin itsekkin mietin, miten voi sanoa kaikkea sellaista mika loukkaa, JOS EI OLE ILKEA. Tavallaan nautin " valilla " kun saan loukata, jos olen oikein suutunut tai loukkantunut.
Itse loukkaannun jopa vaarasta katseesta, tai yhdesta sanasta. Minun kanssani pitaakin olla todellinen ihmissuhteiden asiantuntija, etta suhde/ystavyys onnistuu.
Mutta huvittavaa on, etta olen kaikesta huolimatta pidetty, ja minulla on muutamia sydanystavia, joita rakastan ja kunnioitan todella paljon. Tyossani ole pidetty jne ..Mutta annas olla, jos vaikka esimies alkaa hyppimaan nenille niin meikalainen sanoo suorat sanat myos esimiestaholle eli kenellekkaan en makeile tai nuole kenenkaan takapuolta.
Minusta joko pidetaan tai ei pideta !
Hoitoa tarvitsette kaikki!
Saman ongelman kanssa painiskelen itsekkin ja vastausta en ole vielä löytänyt mutta tunnen olevani oikealla tiellä.
Aivan ihana miesystäväni antoi tapaninpäivänä minulle kenkää, vain ja ainoastaan raivareitteni takia ja nyt sitä täällä nyyhkin, että mitä tulikaan tehtyä. Mies sanoo, että minun tulisi oppia rakastamaan itseäni ensiksi, sitten tilannetta voisi katsoa toisin... Ehkä. Liekö asia näin? Mielestäni, rakastan itseäni ihan riittävästi.
Olen itse skorpioni , joskus saan ne agresiiviset tunteet valalle. Suutuin niin todella ystävälle, kun hän ei muistanut lähettää minulle syntärionnittelua ja jopa jätin häntä.Ja vaikka koko asia jo kaduttaa, en voi pyytää enää anteeksi, en anna periksi, olen niin itsepäinen. Ja en voi sille mitään.
En kyllä missään nimessä täällä anna kellekään sitä iloa, että saisi Skorpparin kiikkiin typeryydestä! Muutkin nimittäin lukevat tätä kuin Skorpionit.
No, kyllä on maitopurkki lentänyt nuorempana. Ja kumppania nauratti jälkikäteen. Raivareita saan vieläkin, ja naapurit kuulevat miksi.
Kysyt, että voitko itseäsi hillitä? Hyvä keino on se, että käy lenkillä tarpeeksi usein purkamassa sitä energiaa, jota meillä on muille annettavaksi. Pitäisi olla myös tarpeeksi älyllistä seuraa eli haasteita. Ehkäpä kielikurssi? Itse olen notkunut netissä vieraskielisissä chateissa. Opiskelu kaiken kaikkiaan auttaa, mutta vain jonkin aikaa. Typerältähän se kuulostaa, mutta harrastus on avainsana. Tai ehkäpä olet itseltäsi kieltänyt sen, mitä oikeasti haluat?
Mene itseesi. Ei! Voi ei! Mutta kyllä se peiliin katsominen kannattaa. Sanoo Skorppari. Sitähän sitä on harrastettu pienestä pitäen, ja sitä on vain jatkettava. Laske kymmeneen, kun raivari on tulossa. Huomenna kuitenkin olet tyytyväinen siitä, että et raivonnutkaan.
Okei okei. Ymmärrän. Mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Sinun on tehtävä se mitä haluat, eivät muut voi sinua auttaa. Tosiasia on tämä.
Energian siirto oli ihan hyvä vinkki. Joku tekee töitä, joku urheilee. Tämä talvi ja pimeys on kai tehnyt sen, ettei ole saanut mitään aikaiseksi ja ahdistavat tunteet ovat kärjistyneet myrskyiksi. Aloitusviestistäni on yli kuukausi ja olen selvinnyt yhdellä (tai ehkä kahdella) kunnon raivarilla.
Toisaalta rakkaus ja luottamus kumppaniini kasvaa kokoajan ja voihan olla, että sen myötä rauhoitun... Helpottaa myös nähdä, ettei hän mene minusta rikki, että en ole onnistunut hajoittamaan häntä, että hän osaa nauraa minulle ja ennenkaikkea haluaa olla kanssani ja rakastaa minua.
Tuntuu myös hyvältä, että minä kuitenkin tiedostan virheeni ja haluan todella hänelle
hyvää. Siksi en mielestäni ole toivoton tapaus:-)
Minä ihmettelen teitä muutamia skorppioneja, jotka ette muka ymmärrä loukkaavanne toista... Minusta se ei sovi skorpparin luonteeseen, jonka piikittely on aina selkeä oire jostakin! TUTKISKELKAA SIIS ITSEÄNNE sen sijaan, että tyytyisitte vain toteamaan: Olen tällainen.
Aikomukseni on käydä myös psykologilla kerran pari keskustelemassa asioista, jotka ovat jättäneet minuun jälkensä, jotta en ottaisi miehestäni sijaiskärsijää muiden aiheuttamille kolhuille.
Terveisin luonteen hillinnän opettelija "laura"
Yksi "ilkeä" skorppari ilmoittautuu. Tunnistin itseni erityisesti tuosta toisen pussiin puhumisesta. Olen varsinainen haka siinä! Kumma kyllä, poikaystäväni on myös skorppari, mutta ei tässä suhteessa ollenkaan samanlainen, vaan lauhkea kuin lammas. Hän usein sanookin, ettei minulle voi sanoa mitään, koska aina jotenkin käännän asian ja minulla on aina valmis vastaus mielessäni. Näin ei taida useimmiten olla, vaan se vastaus muodostuu ihan siinä vaahdotessani... Taidan saada lähes kenet tahansa hiljaiseksi, valitettavasti.
Lisäksi minulla on paha tapa tehdä pitkälle vietyjä ja nopeita johtopäätöksiä muista ihmisistä ja puhua niistä juuri esim. poikaystävälleni. Itse en koe edes mitenkään ilkeä olevani tässä suhteessa, mutta ilmeisesti se kuitenkin kuullostaa siltä. Kuvittelen vieläpä osuneeni lähestulkoon aina oikeaan, koska niin usein saan todeta: "mitäs minä sanoin jo silloin..."...help!
Olipa pakko kommentoida, kun tosiaan toivoisin skorpparin joskus hillitsevän luonnettaan....
Kaveriporukassa on yksi tällainen tapaus, saattaa raivostua yht'äkkiä, täysin varoittamatta ja ennen kaikkea _täysin ilman syytä_!!!
Syytää suustaan mitä tahansa tekstiä ja käyttäytyy miten sattuu :-S En kovin hyvin tätä henkilöä tunne, mutta jo nyt tiedän etten kauheasti halua samassa seurueessa olla, ikävä kyllä yhteisiä kavereita löytyy...
Rauhaa rakastavana vaakana en tosiaan ymmärrä tuntemattomille (ja tutuillekin) vittuilua ja valehtelua. Eripura vaivaa mua tosi paljon ja yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta nyt on myönnettävä että on löytynyt henkilö jonka kanssa en todellakaan viihdy/ tule toimeen.