Olin 11-vuotias kun sairastuin masennukseen ja eri ahdistuneisuushäiriöt alkoivat oireilla. Olen seitsemän vuoden ajan kamppaillut mielialavaihteluiden kanssa; esimerkiksi kuukauden ajan olen onnellinen ja sitten taas mieliala putoaa ihan pohjalukemiin. Nyt minulla oli pidempään parempi vaihe, olen kokenut olevani onnellisempi kuin koskaan. Nyt taas viime aikoina olen tuntenut oloni masentuneeksi. En jaksa tehdä mitään, itken koko ajan, en saa unta öisin ja nukun päivisin, koska olen niin väsynyt, enkä poistu huoneestani lähes lainkaan. Tiedostan, että asiat ovat hyvin; minulla on kavereita sekä poikaystävä, minulla on hyvä koti sekä perhe, olen perusterve ja minulla on varaa tarpeellisiin menoihin. En siltikään voi näille mielialan laskuille mitään. Tälläinen mielialojen vaihtelu on todella raskasta, ja haluaisin löytää keinon, jolla masennus pysyisi poissa. Käyn terapiassa ja minulla on hyvä hoitosuhde terapeuttiini. Minulla oli mielialalääke sekä unilääke käytössä, mutta maksa-arvoni kohosivat niiden takia, joten jouduin ne lopettamaan. Nyt minulla on käytössä vain lääke paniikkikohtauksiin. Hävettää puhua tästö kenellekään, koska minulla on nyt pidempään mennyt todella hyvin, enkä haluaisi myöntää ottaneeni ns. takapakkia. Jos jollain on edes pienintäkään neuvoa tähän tilanteeseen, olisin erittäin kiitollinen.
Masennus tuli takaisin
Taas.pohjalla
163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän miltä tuntuu olla poikaystävä masentuneelle. Se ei ole mukavaa. Mutta kaikkein kamalin tunne on se, kun rakas ihminen ei halua kertoa kun menee huonosti. Toivon, ettet ainakaan salaisi poikaystävältäsi mitään. Hän välittää sinusta, vaikka sinulla menisi kuinka huonosti tahansa. Vaikka saattaa tuntua, että vierität tiedon antamisen myötä omia ongelmiasi hänelle, on se vielä kamalampaa jos poikaystävä joutuu kokemaan avuttomuuden ja tietämättömyyden tunnetta. Älä pelkää kertomista läheisille.
On hienoa, että olet lähtenenyt hoitamaan masennustasi aktiivisesti. Pidä tämä. Ei kannata antaa pahan olon lisääntyä ilman, että sitä kontrolloidaan yhdessä ammattilaisten kanssa. Terapeutti on tärkeä tuki ja apu. Takapakissa ei ole hävettävää. Ei kukaan voi tehdä enempää kuin parhaansa. :)
Niin kuin varmaan tiedät, lääkkeet ovat usein alun apu siihen, että voit oppia elämään arkea myöhemmin ilman lääkkeitä. En tiedä kuinka paljon olette terapeutin kanssa pohtineet miten voit arjessasi ehkäistä masennuksen tunnetta. Jatkoa ajatellen sulla on hyvä olla keinoja pitää masennus poissa, vaikka hyvä jakso olisikin päällä. Eli ihan arkisia tapoja joilla pidät yllä hyvää filistä ja huomaat tunteesi ja osaat käsitellä niitä.
Voisit kysyä terapeutiltasi mitä mieltä hän on siitä, että voisit kokeilla vaikka mindfullnesia osana masennuksen hoitoa ja ennen kaikkea sen uusiutumisen ehkäisemistä. Tärkeäähän on lisätä sun hallinnan tunnetta ja saada sut huomaamaan ja tiedostamaan omat ajatukset jotta niitä voidaan työstää. Tietenkin tärkeintä on se, että terapeuttisi kuulee uudet uutiset jos ei ole vielä kuullut. Siten hän voi reagoida tarvittavalla tavalla.
En tiedä kuinka paljon tää autto, mutta toivon että ees vähän. Tietty jotkut jotka on paininu ite masennuksen kanssa varmasti tietäis hekin jotain. Sen takia muuten monilla kunnilla on vertaistukiryhmiä masentuneille.
Tsemppiä!
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-häiriöt/masennus/miten-hoidat-masennusta