Monesti tullut mietittyä miesten sanomaa; "Ei sitten tunteita." Miksi tämä tulee poikeuksetta miesten suusta? Miksi ensimmäisenä oletetaan, että naisille tulisi helposti tunteet esille, vaikka hyvin se voi olla mies jolle ne tulee esille?
Vai onko suurinosa naisista tunnekipeitä etteivät osaa pitää hauskaa ilman kiintymystä? Entäs miehet, jotka tulevat riippuvaiseksi naisesta, mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen? Mikä näissä on niin vaikeaa?
Vai onko suurinosa naisista tunnekipeitä etteivät osaa pitää hauskaa ilman kiintymystä? Entäs miehet, jotka tulevat riippuvaiseksi naisesta, mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen? Mikä näissä on niin vaikeaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No jos esimerkiksi olet ujo nainen ja välttelet ihastusta, niin se vaan huomaa ettei voi saada sinua. On sitten vaikeaa kertoa tunteista vaikka rakastuu, ei ole järkevää myös.
Taas se on kummallekin valehtelemista ja itsensä pettämistä jos ei voi puhua suoraan.
Tilanne yleensä kääntyy niin, että naiselta väkisin lypsetään tietoa jos epäillään naisen edes hieman ihastuneen. Kielteistä vastausta ei taas naiselta hyväksytä, mutta mies voi niin sanoa, vaikka olisi tunteita.
Miksi naisen pitäisi olla aina se, joka tunteilla menee eteenpäin?
Jos toinen ei halua kuunnella niin on järjetöntä puhua suoraan. Se on ehkä ainoa syy jättää kertomatta tunteistaan. Tunteista valehtelu on toinen asia. Mielestäni se on ehdottomasti väärin.
Vaikea ymmärtää kun itse olen täysin erilainen mies.
Meitä on moneksi. Ihmisiähän vain ollaan.
Erilaisuus on erinomaista, ehkä.
Osa jää asemalle, osa etsii uudelleen kohteensa.
Pidetään oletuksena nyt sitä, että naiset ja miehet kuuntelisivat. Nainen sanoo ettei tunne mitään toista kohtaan ja mies vähättelee eikä usko naisen puheita.
Mieheltä kysyttäessä sama kysymystä vastaus olisi myös kieltävä, mutta sitä ei saisi kyseenalaistaa.
Mietin monesti kuinka usein miehet valehtelevat omat tunteensa naisille etteivät vaan paljastaisi vahingossakaan mitään? Ennemmin häviävät kuin tuhka tuuleen tai sanovat naisen pilanneen kaiken tunteilla, ilman että naisen saisi sanoa omaa sanaansa ollenkaan.
Naiset osaavat samalla tavalla olla sekoittamatta tunteita mukaan kuin miehet, mutta naiset myös osaavat sanoa asiat niin kuin ne ovat. Miksi se tuntuu olevan miehille niin vaikeaa?
On tietenkin naisia, jotka tekevät samoin kuin miehet.
Suomessa ainakaan ei nainen eikä mies voi kyseenalaistaa sitä että toinen sanoo ettei tunne mitään toista kohtaa, oliko se totta vai ei. Yleensä se on kuitenkin miehen tehtävä tehdä aloitteen jos se uskaltaa ja toivoa että nainen osaa sanoa asiat niin kuin ne ovat. Naisilla on enemmän otettava huomioon. Miehet taas menevät tunteiden mukaan, ei siis ole paljon valinnanvaraa olla epäselvä.
Voitko selventää tuon.
Kyllä naiset ja miehet kyseenalaistavat toisensa tunteet ja lauseet. Suomessa vielä erittäin yleistä.
Enkä yhdy tohon, että naisilla olisi enemmän otettava huomioon. Se on miesten käsitys mielestäni.
Ehkä kyse on siitä ettei nykyään olla avoimia, ilman seuraamuksia.
Ei voi siinä mielessä että vaikka totuuden hyväksyminen ei välttämättä onnistu heti, ei sellaista toisen perässä roikkumista hyväksytetä sukupuolesta riippumatta. Niin, vaikka tämä "ei tunnu mitään" onkin vastaansanomaton lopullinen lause, sekään ei aina mene perille. Aivan liian inhimillistä.
Ehkä vain vanhanaikainen ja sovinistinen käsitys :) Hyvä jos niin on.
Joo, eivät ainakaan ne ole tarpeeksi avoimia, jotka käy täällä, siis me.