Perustietoa etsitään hävittäjien omasuojasta?

Hävittäjälentäjät nakkelee sivuikkunasta palavia tuohenkäppyröitä aina kun näkevät että ohjus seuraa tai pelkkä epäilykin riittää, hävittäjän hytissä on riittävästi tuohenkäppyröitä, molemmin puolin heittoistuinta on yleensä siwa muovikassit jotka täynnä tuohia, keväisin ja nimenomaan ennen juhannusta hyvää tienestiä jos omistaa koivumetsää, voi repiä ilmavoimille tuohilevyjä koivuista, ne täytyy niputtaa siisteihin nippuihin, tuohilevyjen koko oltava 25cmx10cm ja yhteen nippuun saa laittaa 50 tuohilevyä ja ne täytyy sitoa kiinni narulla ja pakata 100cmx100cm pahvilaatikoihin ja postittaa ilmavoimille, mukaan nimi ja tilinumero ja mielellään keruu paikka.

Tietääkseni hävittäjiin on Suomessa modifioitu jalalla painettava sytytin molemmille puolille pilottia eli voi kummalla kädellä tahansa sytyttää tuohen painamalla kummalla jalalla tahansa jalkatilassa olevaa poljinta joka sytyttää liekin, liekki käyttää samaa polttoainetta kuin mitä hävittäjän moottorikin, joissakin hävittäjissä tämä sytytin on oikean hävittäjän moottorin malli pienoiskoossa ja ujeltaa aina kun liekki syttyy.

Mitä materiaalia nämä soihdut ovat?

>> Sotilaskoneiden harhautussoihtuja voidaan rakentaa erilaisista ainesosista, mutta pohjimmiltaan ne toimivat samalla periaatteella kuin merkinanto- tai valaistussoihdut. Yleisimmät soihtutyypit ovat noin 20 senttimetriä pitkiä alumiiniputkia, joiden sisällä on palavaa ainetta, yleensä folioon käärittynä patruunana.
Sisältö ammutaan putkesta ilmaan, missä se palaa synnyttäen lämpöä ohjusten etsimien harhauttamiseksi.
1950-luvulta asti paloaineena on käytetty magnesiumin, teflonin ja vitonin yhdistelmää, joka palaa hitaasti ja synnyttää voimakkaan kuumuuden. Myöhemmin on käytetty mm. punafosforia, savuttomia ruuteja sekä kaliumbentsoaatin ja -perkloraatin sekoituksia.
Erilaisilla aineyhdistelmillä ja -määrillä voidaan säädellä soihdun lämpötilaa ja savun eritystä. Tämä on tarpeen, jotta soihdun lämpöjälki muistuttaisi mahdollisimman paljon lentokoneen moottorin säteilemää lämpöjälkeä. Varhaisimmat soihdut paloivat huomattavasti kuumempina kuin suihkumoottorin liekki ja pakokaasut, mikä riitti usein harhauttamaan suurimpaan lämmönlähteeseen hakeutuvan ohjuksen etsimen. Kehittyneemmät ohjukset kuitenkin keskittyvät suihkumoottorin lämpöjäljen taajuuksiin ja jättävät liian kuumat kohteet huomiotta. Soihtuja pyritään vastaavasti räätälöimään niin, että ne säteilisivät lämpöä vain näillä taajuuksilla. Usein myös erityyppisiä soihtuja voidaan laukaista yhtä aikaa erilaisten ohjusten harhauttamiseksi.
Soihdut laukaistaan erillisistä soihtusäiliöistä. Eräissä koneissa soihtusäiliöt ovat ilmatiivitä lokeroita koneen rungon sisässä. Hornetin kaltaisissa hävittäjissä käytetään kuitenkin runkoon kiinnitettyjä avoimia säiliöitä. Suomen ilmavoimien Horneteissa säiliöt sijaitsevat moottorien ilmanottoaukkojen alapuolella. Säiliöt on jaettu pieniksi kennoiksi, joista jokaiseen ladataan yksi soihtu. Säiliöiden ohjausyksiköt ovat erillisissä moduleissa. Järjestelmä voidaan ohjelmoida laukaisemaan soihtuja yksitellen, ryppäinä tai eri pituisina sarjoina.
Laukaisussa soihdun pohjassa oleva pieni ajopanos räjäytetään sähköisesti. Räjähdyskaasut työntävät soihtuputken sisällä olevaa mäntää eteenpäin. Mäntä taas työntää edellään paloainepatruunaa kohti putken kärkeä. Kärjen sulkeva korkki irtoaa, ja paloainepatruuna sinkoutuu ulos putkesta. Samalla soihtu sytytetään. Tämä tapahtuu esimerkiksi niin, että ajopanoksen liekki pääsee männän kautta kosketuksiin paloaineeseen tai että korkissa on raapaisupinta, joka antaa kipinän paloaineelle. Eräiden soihtutyyppien paloaine syttyy pelkästä kosketuksesta ilmaan. Tämän jälkeen soihtu putoaa vapaasti pois päin lentokoneesta ja toivon mukaan vetää ohjukset puoleensa. <<

Kuinka se onnistuu "hämäämään" ohjuksen vai räjähtääkö ohjus osuessaan soihtuihin?
http://www.netti.fi/halle/planes/aseet.htm#Häirintälaitteet

>> Lentokoneesta pudotettavat soihdut lähettävät voimakasta lämpösäteilyä, jolla pyritään hämäämään konetta kohti ammuttujen lämpöhakuisten ohjusten hakupäätä. Ohjus saattaa hukata kuumaan suihkuputkeen ottamansa lukituksen. Soihtu ei kuitenkaan aina yksin riitä. 'Älykäs' ohjus voi valita kahdesta kohteesta sen, jonka lentorata muistuttaa enemmän lentokoneen lentorataa. Takaa kohti lentokonetta ammuttu ohjus saattaa lukittua hetkeksi soihtuun, mutta koska ohjuksen sytytin ei soihdun saavuttaessaan toimintaperiaatteestaan riippuen välttämättä laukea, saattaa ohjus lukittua uudelleen alkuperäiseen kohteeseensa. <<

-Ohjus ei räjähdä tyypillisesti vaikka ohjus lähtisi seuraamaan soihtua.


"Onko tämä keksintö kuinka vanha ja missä maassa se otettiin ensimmäisenä käyttöön?"

-Tietääkseni Vietnamin sodan aikana ensi kerran käytettiin soihtuja (valopistoolin ammuksia) häiritsemään Jenkeille yllätyksenä taistelukentälle ilmestyneitä SA-7 Strela olkapääohjuksia jotka olivat ja ovat lämpöhakuisia. Ennen varsinaisia soihtuheittimiä häirintä hoidettiin esimerkiksi helikopterin ampuma-aukosta siten että tavallisia valopistoolin ammuksia lauottiin muutaman sekunnin välein eli mitä nyt ampuja ehti lataamaan uusia. Jopa niin alkeellinen suojaustapa oli tehokas sillä SA-7 Strelassa ei ollut menetelmiä erotella häirintäsoihtua oikeasta kohteesta.
-Tuo toinen lähde kylläkin puhuu 1950-luvusta jota epäilen.

Suur kiitos asiallisesta ja asiantuntevasta tietopaketista aiheeseen.