Mistä sä semmosta sait päähäsi

Jos siitä on pari vuotta aikaa, niin vastaan sulle niinkuin hänelle vastaisin.
Näytit sen niin monta kertaa että sitä ei voinut muuksi tulkita.

Olen käyttäytynyt kuin typerä teini. Tehnyt kaiken väärin. Hävettää niin itseänikin miksei siis sinua? Varsinkaan kun ei olla enää teinejä. En itsekkään olisi ystävä tällaiselle jota saa hävetä.

Oletko lojaali omille lapsille ja puolustat heitä? Uskallatko puolustaa omia näkemyksiäsi rohkeasti ja olet ylpeä puolisostasi. Jos vastaus on ei, niin häpeät minua. Jos vastaus on kyllä niin minä häpeän itseni ja olin väärässä.

Tämä illan palstanlukuhetki löysi tällä aloituksella just mun tämän päivän teeman. Häpeä. Mä häpeän tällä hetkellä itteeni tosin. En tiedä häpeääkö se yksi mies mua, lähinnä varmaan ihmettelee et mikä ihme nolo nainen mä oon.

Sen ikävän asian takia jonka koin ja joka kestää loppuelämän.

Koska haisen sillille.

Tapasin ihmisiä jotka eivät häpeä minua. He tulevat kertomaan kuulumisiaan, näyttävät valokuvia, pyytävät kahville, kävelylle jne. Pyyteetöntä halua olla toisten kanssa. Joukossa on ihminen joka viihtyy kanssani hyvin. Hän ei häpeä minua vaan esittelee minua työkavereilleen, ystävilleen, lapsilleen jne. Mokaan tämän jos tunnen etten ole riittävän hyvä. Sitäkö sinä haluat minulle? Miksi et itsekin voisi kulkea oikeaa polkua valoon?