Oletteko narsistin kanssa parisuhteessa olevat/olleet tai muuten tekemisiin joutuneet keskustelleet asiasta avoimesti narsistin tai narsistiksi epäilemänne henkilön kanssa? Jos niin, onko se johtanut mihinkään ja mitä siitä on seurannut? Minä olen melko suorapuheinen ja kertonut epäilykseni kyseiselle henkilölle. Ei liiemmin reagoinut, voi tosin olla ettei edes ymmärtänyt mitä kaikkea tarkoitin. Myöskään minkäänlaiset kasvatusyritykset eivät ole tuottaneet tulosta, kun olet kiltti poika hyödyt, vaan mitä suurempi hyöty sitä törkeämpi käytös ja muutenkin hyöty liikuttaa vain silloin kun se on itse päättänyt hyötyä.
oletko keskustellut
olet_psykopaatti
20267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lisäys vielä. Kasvatus on tietenkin liian myöhäistä, se olisi vanhempien kuulunut tehdä, mutta voiko oppia syy ja seuraussuhteita vähän niinkuin koira?
Narsisti ei koe tarvitsevansa muuta kuin positiivivista palautetta käytöksestään. Hän uskoo vakaasti olevansa aina oikeassa ja vähintäänkin oikealla asialla, mikä oikeuttaa kaikenlaiset toimet. Tuntemaani narsistia ei voi huomauttaa niin hienovaraisesti, ettei hän ottaisi sitä solvauksena. Hänen silmissään huomauttelija on vain röyhkeä idiootti. Seurauksena on siis narsistin raivostuminen ja kostoretki. En uskalla edes ajatella, mitä seuraisi, jos sanoisin tuntemalleni ongelmakimpulle, että epäilen hänellä olevan vakavia ongelmia, joiden vuoksi ihmiset eivät voi toimia hänen lähettyvillään ahdistumatta.
Minun psykopaattini tuntuu tykkäävän kauhun tunteiden herättämisestä vähintään yhtä paljon kuin positiivisesta palautteesta, tai oikeastaan paljon enemmän.
Siis hänelle kyllä voi sanoa, että hän on aivan karmaiseva ja hän on aivan tyytyväinen palautteeseen.
Siis jos häntä sanoo vaikka rakkaaksi, niin hän alkaa raivoamaan tai kiroamaan, mutta jos häntä sanoo piruksi, hän ottaa aivan rauhallisesti puolihymyilevänä.
Otin puheeksi ja seurauksena oli kynsien upotus reiteeni. Verta tuli ja sattui hirvittävästi.
Kun exä raiskasi, kysyin jälkeenpäin miksi? Hän sanoi että mitä miksi, pyöritteli silmiään ja sanoi että "mulla oli tosi hauskaa, mitä sä tarkoitat" ja oli vilpittömän ihmeissään.
Henkilöllä jonka naama oli aina katkerassa irvistyksessä, olikin hauskaa vain kun teki pahaa.
Nyt vuosia jälkeenpäin on todella vaikea antaa itselle anteeksi että oli niin sairas, että oli sellaisen kanssa missään tekemisissä.
Sanotaan että jos ei tykkää itsestään tarpeeksi niin sitten on tasapainottomissa suhteissa, kuin saisi toisen tykkäyksellä itsensä kohennettua.
Ei se niin mene. Jokainen voi itse vahvistaa tervettä itsetuntoaan.
Esim hakeutumalla itseään terveempään seuraan, lukemalla aiheesta ym.
Ei ole tervettä narsismia, mutta voi olla terve itsetunto.
Silloin ei tarvi vahingoittaa muita.
Ei narsistisen persoonan kanssa voi keskustella hänen ongelmastaan, koska sellaista ei ole :-)! Tapahtuu vain lukkiutuminen ja kaikki kääntyy itseä vastaan. Ei hän ole ongelmainen, ja traumatisoitunut, vaan juuri Sinähän sitä olet. Jos on voimia ja järkeä ja rakastaa itseä ja ymmärtää, kaikista paras keino on säilyttää järkensä ja itsekunnioituksensa ja lähteä heti pois narsistisesta suhteesta. Tosin se on helpompi sanoa neuvoksi kuin käytännössä tehdä. Itse lähdin liian myöhään, tai en edes itse tajunnut lähteä ennen kuin oli ihan pakko ja nyt parantelen itseäni koko loppuelämäni.
Olen keskustellut. (Tai enemmänkin puhunut monologia)
Hän suurinpiirtein myönsi kaiken(että näin on tullut elämä elettyä) ja teki selväksi, että mitään muutosta ei sitten koskaan tule tulemaan.
Hyvä ketju ja hyvin vastattu jokainen kommentti. Justiinsa kun lukisi omaa suhdettaan. Narsisti miehen kanssa,kun liikumme kylillä,niin eilen illallakin olimme. Jostakin nurkan takaa käveli vieras nainen läheiseen pupiin. Hänellä oli yllään lyhyt musta rimpsuhelmainen mekko päällä. Tämä narsisti mies huomasi sen ja älähti että mikä tuolta nyt tulee. Mulle tulee aina tallaisissa tilanteissa tunne että olen kun narsistin mies tuttava ja ollaan lähetetty naisia kylille kahteleen. Näihin kommenteihin ei osaa sanoa mitään takaisin.
Siis älähti, mikä tuolta nyt tulee? Siihen nyt voi jatkaa mitä tahansa, mutta jos on niin heikkoitsetuntoinen, että kaikki oman sukupuolen edustajat on uhkia, niin sitten ei voi auttaa kukaan. Olisit vaikka sanonut, että ompa hyvännäköinen mekko, jotainhan hän vastaukseksi siihen älähtää, johon voi taas jotain kommentoida.
Ei narsistivanhemman kanssa voi keskustella *ongelmasta*. Todellakin, hän kääntä heti nämä *ongelmat*, uhrinsa ominaisuuksiksi. Hänessä ei ole koskaan mitään vikaa.
Jos keskustelijoita sattuu olemaan useampi paikalla, narsistivanhempi heittääntyy heti täysin muistamattomaksi, tai keksii uusia entistä ihmeellisempiä valheita, uhrin päänmenoksi. Hän ei koskaan kanna vastuuta aiheuttamastaan pahasta.
Mutta jatkossa, kun on uhrinsa kanssa kaksistaan tekemisissä, narsistivanhempi purkaa vihaa ja raivoa uhriinsa ja kostonkierre alkaa jälleen.
Niin, narsistivanhempi on ihan erilainen kaksistaan.
Ihmisistäkö se on aivan uskomatonta, että joku ihminen on erilainen "kaksistaan" kuin muualla ?
Kyllä minäkin voin olla erilainen "kaksistaan" joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa, vaikken mitenkään narsistin tavalla.
"jos on niin heikkoitsetuntoinen, että kaikki oman sukupuolen edustajat on uhkia, niin sitten ei voi auttaa kukaan. "
Narsistilla voi olla äärettömän huono maku. Voin kuvitella juurikin kaikkien rimpsrampsujen heiluttavan hedän "rauhaansa". Sellaiset rimpsrampsujen kantajat ovat uhka heidän asemalleen heidän elinpiirillään, koska ne kilpailevat huomiosta heidän kanssaan. Ja siihen taas ei auta yhtään mikään sanominen. Narsisti kyylää silmät kiiluen kaikkea mikä kiiltää, kirkkaana loistaa tai heluu viekoittelevasti, se on siinä.
Käytös on niin ikävää kaikkine muine oireine ja tekoineen, että en ymmärrä, miksi kukaan liikkuu sellaisen niljakkeen kanssa, kun on tämän narsistiksi huomannut kerran.
Sellainen kyylääminen on erittäin sairasta, eikä normaali kumppani voi sellaista sietää. Eikä sillä ole mitään tekemistä mustasukkaisuuden kanssa.
Minunkin narsistissani oli sellaisia piirteitä, ja kun sen kyyläämisen ensimmäisen kerran näin, tiesin sisimmässäni, että mies jonka kanssa olin, oli äärimmäisen sairas.
Eli narsisti näkee rimpsramsujen kantajissa kilpailijan, ja älähtää siksi... Sukupuolella ei ole väliä, koska narsisti kadehtii aina.
Kyllä hyvin osasit selvittää tuon kiilusilmäisen kyttääjän. Uhri kun on väsynyt kommentoimaan,on kerta kaikkijaan nii tarpeekseen nähnyt tämän kiilusilmän kyttäämisiä. Kylillä ei tahdo pyörällä ajostakaan tulla mitään kun pää pyörii rimpsuhelmoihin,saa varottaa millon autoista ja milloin ojista.Ja tässä ei todellakaan ole kyse mustasukkaisuudesta.
Kuule, anna sen ajaa ojaan ja jätä sinne.
Olen keskustellut, lukemattomia tunteja. Keskustelut tuntuivat aluksi sujuvan huomattavan hyvin. Tuntui että asiat oli ymmärretty.
Mutta loppujen lopuksi. Hän myönsi asioita ja oli valmis kaikkeen mitä minä pyysin. Mutta mutta. Koska minäkin olen järkevä ja pyysin toteuttamiskelpoisia asioita, hänelle oli mahdollista niitä luvata. Loppujen lopuksi saimme suhteemme jatkumaan, mutta hupisista, minä olinkin ensisijanen lähde ja hän eli omaa elämäänsä juuri niinkuin hän halusi. Hyvästä sävystä huolimatta hän poimi keskusteluista ne asiat, jotka hyödyttivät häntä hänen narsistinelämässään.
Mitä olen muualta kuullut keskuteluista narsistien kanssa, niin ne kaikki tuntuvat olevan sellaisia, joissa uhri luulee että asioissa päästään eteenpäin, narsisti lupaa mahdottomia vedättääkseen, mutta toteutusta ei koskaan seuraa.
-Keskustelut eivät kanna hedelmää-
Eli keskusteluissa keskustellaan asiat niin, että uhri tulee itse ajatelleeksi toteuttamiskelpoisia tapoja jatkaa mahdottoman narsistin kanssa, ja narsisti tulee mahdottoman tyytyväiseksi...
Joo minun psykopaattivanhempani aina sanoi että "no hyvä kun tämäkin tuli nyt esille", kun juurta jaksain selitin miten minun loukkaamiseni syvältä sisimmästäni käsin tapahtuu. Aina kysyin: " Ihanko totta, onko sinustakin hyvä ymmärtää tämä ?" Ja hän oikein että: "Kyllä, kyllä, oikein hyvä, kiitos että kerroit. "
Mutta ei se tarkoittanutkaan sitä, että sitä loukkaamista yritettäisiin lopettaa tai vähentää.
Minulla on anoppi, jolle on tärkeäää korostaa omaa erinomaisuuttaan. Hän on julma ja katkera ihminen, itsensä ylentäjä, aina oikeassa. Hänen miehensä on ollut pitkän avioliiton ajan se kuoriämpäri, jota on viety vauhdilla. Nyt vanhana appi ei enää uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska pelkää elämän muuttuvan vielä hiostavammaksi. Pakko itse ottaa etäisyyttä, etteivät heidän asiansa käänny minun perheeni ongelmiksi. Olisin aikoinaan halunnut jotenkin auttaa asiassa, mutta vaimoni on estänyt minua "puuttumasta heidän perheen sisäisiin asioihin". Näin ollen kun vaimoni on ottanut vuosien saatossa etäisyyttä sisaruksiinsa ja vanhempiinsa, on lopputulos ollut se, että minua syytetään tavallaan heidän ongelmistaan, kun en olekaan ollut se "viisastenkiveä" kantava vävy. Lokaa on tullut niskaan oikein urakalla, ja se on ollut henkisesti kova paikka. Ja tässä sitä nyt ollaan ei niin toivotussa "sukuyhteisössä". Omat aikuiset lapseni eivät enää pidä yhteyttä isovanhempiinsa, eivätkä serkkuihinsa. Vaimolle ei ole kehittynyt sisaruksien lapsiin täti-suhdetta. Syntymäpäivä- ja joulukortit eivät enää kulje. Itse yritän tasapainoilla roolissani lähettämällä kausitervehdyksiä tekstiviestillä, ja tasaisien vuosien kohdalla kortilla, ja vain omissa nimissäni, koska en halua enää teeskennellä "väärentämällä" sinne muiden nimiä. Jos vanhuuteni on tullakseen, niin kaipa se on hiljainen ja yksinäinen, ainakin siihen on varauduttava.