Vaikka sitä haluaisin. En ole ollenkaan tasapainoinen tai sinut itseni kanssa, en tiedä tulenko koskaan olemaankaan. Tuskin koskaan pääsen edes naimisiin. Kaikki ympärillä alkavat saada lapsia, minä vain kierrän kehää... Ehkä elämäni kuuluu olla tällaista.
En ole kykenevä parisuhteeseen
Rikkinäinen
17593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä tiedän nelivitosia miehiä jolla ei oo koskaan ollu naista vain puhe tasolla kun valehtee duunikavereille. Että on sitä kaikenlaista säälittävää ihmistä olemassa.
Olen joskus epäillyt tällaista eräästä naisesta
Elämä voi olla ihan hyvää ilman parisuhdettakin. En minäkään halua ketään ja sitä jota rakastan ei kykene parisuhteeseen.
Entäs suhde omiin lapsiin? Olisitko valmis poistumaan mukavuusalueelta jos suhde lapsiin vaatisi sitä?
Ei mulla ole niitä. Ja tuskin niitäkään kannattaa ajatella, vaikka haluaisin...
Et kestä aatella omia lapsia?
Miten olet tasapainoton ja epävarma?
Jospa menisit jonkun ammatti-ihmisen puheille, niin voisit oppia tuntemaan ja ymmärtämään itseäsi paremmin ja silloin sun olisi helpompi rakentaa sitä parisuhdettakin. Ei se ole mikään häpeä käydä keskustelemassa omaa itseä askarruttavista asioista, niin saat selvyyden. Niinhän ne parisuhteessa elävätkin käyvät terapiassa, jotta saisivat suhteensa solmut auki. Itsellä on taas muutama pidempiaikainen parisuhde takana, on asuttu yhdessä ja erilläänkin, ja olen elämässäni törmännyt hieman eri tavoin tasapainottomiin ihmisiin. Ensimmäisessä suhteessa meinasin menettää sen oman mielenterveydenkin toisen käytöksen vuoksi, mutta sain voiman lähteä suhteesta. Suhteissaan kuitenkin kasvaa myös itse ihmisenä ja olen ollut liian kiltti, liian joustava, mukautunut kynnysmaton rooliin ja yrittänyt vaan ymmärtää ja ymmärtää loputtomiin toisen käytöstä. Joten itselläni on ollut kuitenkin se suurin kasvunpaikka opetella rakastamaan itseään ja laittamaan ne rajat etten antaisi kohdella itseäni väärin.
En haaveile mistään naimisiinmenosta, koska suhteeseen sitoudun ilman häitäkin. Tässä nykypäivän hektisessä maailmassa on niin paljon on niitä yksineläjiäkin, joilla ei edes riitä aikaa mihinkään perinteiseen parisuhteeseen, kun elämässä on niin paljon muuta, että ap ihan turhaan surkuttelet kohtaloasi. Ota kohtalosi omiin käsiisi ja tutustu itseesi ja ala kasvaa ihmisenä, niin voit saadakin sen mistä haaveilet.
En minäkään usko kykeneväni. Ensinnäkin varmaan pettäisin tilaisuuden tullen (ainakin henkisellä tasolla pettäisin) ettei se olisi siksi reilua toista kohtaan ja toiseksi yksinolo on vaan liian hyvää ja helppoa ettei ole edes tarvetta vaihtaa tätä olotilaa mihinkään. Ehkä joskus tulevaisuudessa on toisin. Tai jos ei, niin olen jo senkin hyväksynyt.
Miksi pettäisit? Miten ajattelet jo etukäteen, että pettäisit vaikka et ole edes vielä kohdannut ehkä ketään? Seksiaddiktio?
Kyllästyn vaan niin helposti ihmisiin. Tylsistyneenä sitten helposti hakee jännitystä elämään. Ja jossei muualta sitä saa, niin ainakin toisesta ihmisestä.
Minä taas en voisi koskaan pettää ketään. Ehkä se johtuu siitä, että en harrasta mitään yhden illan juttuja enkä myöskään ole ehkä niin seksuaalinen kuin moni muu. Viihdyn yksin loistavasti, mutta haluan parisuhteen. Vain sellaiseen pitkäkestoiseen voisin ryhtyä. Ja tottakai sen kumppanin kanssa seksiä haluaisin harrastaa.
Miksi tarvitsisi tuntea olevansa kykenevä parisuhteeseen, jos ei kuitenkaan sitä edes halua? Mun mielestä voi ihan täysin olla vaan, niin kuin on. Eihän siinä ole mitään vikaa. Tehköön toiset niin kuin haluaa. Ei parisuhde ole mikään välttämättömyys. Ei kai parisuhdetta ylipäätään haluta vain parisuhteen vuoksi, vaan mielellään ajattelin niinpäin, että jos tulee eteen ihminen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä, niin silloin aletaan miettimään josko parisuhteeseen.
Sinä ihminen siellä, elä ihan rauhassa niin kuin parhaaksi näet. Toisaalta, jos kohtaat ihmisen, jonka kanssa tekisi mieli nähdä tiiviisti ja ehkäpä tulee ajatuksia elämän jakamisesta, niin olisiko mahdoton ajatus voida olla siinä suhteessakin sellainen, kuin on. Rehellinen ja suora kun on tuntemuksistaan ja ajatuksistaan (toista tahallisesti loukkaamatta), niin ei tule toisellekaan ylläreitä ja toinen voi valita, mitä tekee.
Ongelma on siinä että miehet haluaa seksiä ja nainen voi elää onnellisena ilman sitä silloin kun ikää on enemmän.
Sepä se hankaluus sitten onkin, jos ihminen on tasapainoton sen rehellisyytensä kanssa puhuu yhtä, tekee toista, ei pysy sanojensa takana eli on epävarma, ristiriidassa itsensä kanssa ja antaa itsestään epäluotettavan kuvan. Aika vaikea on sellaisen ihmisen kanssa seurustella ja itsekin joutuu siihen samaan aallokkoon mukaan ja alkaa elää epävarmuudessa.
Mutta minäpä haluaisin, olla parisuhteessa ja olla onnellinen. Liian paljon lukkoja, mitkä estää sen kaiken...
Ei ole enää lukkoja, kun selvittelet niitä auki yhdessä ammatti-ihmisen kanssa. Jokainen meistä on varmasti ollut jollain lailla rikki suhteidensa jälkeen itsekin, mutta myös itsensä kanssa pitää tehdä töitä tunnetasolla, että tulisi eheäksi jälleen. Joillekuille on saattanut jäädä traumoja edellisistä suhteista, jotka kummittelevat vielä siellä seuraavissakin suhteissa, itsellekin on käynyt näin, kun on huomannut iskevänsä jälleen päätään seinään, mutta onneksi silloin viimeistään alkaa tajuta, oppia ja kasvaa henkisellä tasolla.