Millaista on olla nainen?

Ei naiset muuta mieltään yhtäkkiä tolleen.
Ne ei ehkä vaan ensin osaa ilmasta asiaa, tai tarvii jotain lisätietoa tai aikaa jotta tietää.

Ei ole kiva olla nainen kun ei saa olla rauhassa. Nuoremmat miehet kuvittelee, että oisin joku puuma. Ei kiitos koskaan. Ja tuntemattomiin ei ole mitään kiinnostusta tutustua. Yksi olisi joka kiinnostaa, mutta alkaa usko mennä.

Uskallan väittää, että miehillä on paljon helpompaa aika moni asia. Ei naisilla ole helppoa. Monet ukot kuvittelee, että naiset vain lakkailee kynsiä ja tupsuttaa puuteria niin kaikki järjestyy... Ei se niin mene.

Tähän asti ei ole ollut ulkonäköpaineita, mutta nyt iän myötä, kun huomaa vanhenemisen väistämättömiä merkkejä alkaa miettimään, että voi jerra jee, kun sitä tulee rumaksi vanhetessaan :D
Ennen se peruspositiivinen ilmekkin on vaihtumassa väsähtäneeksi naaman kimmoisuuden ja kannatuskyvyn vähetessä. Näyttää kyyniseltä se entinen kiltin ja suupielet aina ylöspäin kulkeva tyttönen...
Vaikka mieli olisi iloinen, naaman perus ilmeestä voisi kuvitella olevan ankaran masennuksen kourissa unettomien öiden jälkeen.
Hiuksista varmaan melkein puolet on lähteneet. Rnnen paksu tukka on muisto vain. Mihin lie sekin vaivihkaa huventunut.
Rintojen kimmoisuus on nykyään sana, joka lähinnä herättää nostalgisia muistoja vuosista ennen imetyksiä..
Varpaani näyttävät vielä kohtuu hyviltä, hoikilta ja siroilta, sekä suorilta,jos ei oteta huomioon toisessa pottuvarpaan kynnessä olevaa sitkeää kynsisientä.
Kaulan iho on alkanut muistuttamann kilpikonnan kaulapoimuja, vaikken ole eläissäni käynyt lähelläkään Galapagos saaria. Kotimaassakin matkustellut hyvin vähän.
Yleensäkin kaikenkaikkiaan tästä lähtien on vain pää kylmänä luotettavaa omiin kykyihinsä ihmisenä, ei niinkään naisena ja pyrkiä elämään mahdollisiman nautinnollista elämää muun, kuin ulkonäkö asioiden ympärillä.

No toihan on ollu miesten etuoikeus iät ajat. ;)