Että mä oikeestaan tajusin, että olen potenut ikävää jo kauan, vaikka mulla on ollut mukaviakin suhteita. Nyt vasta, kun elämä toi rakkaan, joka loksahti kerralla. Hänen kanssaan on kaikki aivan ihanaa. Mulla on ollut ikävä häntä, vaikka en tiennyt vielä kuka hän on ja missä. Aina on puuttunut jotain, nyt ei mitään, kun olen hänen kanssaan. Tosin kun hän on pitkään poissa, niin on julmettu ikävä, mutta sekin on toisaalta täyttävää ikävää. Ei sellaista lohdutonta.
Hassua, eikös? :D
Hassua, eikös? :D
Vastaukset 15
Vanhimmat
kuunnelkaa vaikka tää jos menee yli hilseen... https://youtu.be/-GxQp1UGXRA
https://m.youtube.com/watch?v=jb9vUQWhMKY ...
Ei yhtään hassua. Oikeastaan oon ton tiennyt aika pitkään.. ja mun mielestä erittäin monet tänpäivän suhteista mitä ihmisillä on on vaan niitä "mukavia suhteita" ja jotkut jää siihen hautaan saakka.
Niin, ehkä rakkauden pitää olla helppoa ei vaikeaa. Ehkä se, joka aiheuttaa surimmat tunnemyrskyt ei ole se oikea, koska elämä oli liian rankkaa. Ehkä kannattaa valita sellainen, joka aiheuttaa pelkkää positiivista väristystä, sellaista tasaista hyvää oloa. Vaikka pidän eräästä enemmän kuin koskaan kenestäkään olen pitänyt, ehkä meitä ei ole silti tarkoitettu yhteen. Liian vaikeaa kaikki. Tämä on vain sattunut molempiin ja ei etene.
kirjoitusvirheitä, pitäisi olla että elämä olisi liian rankkaa
No mä mietin, että pitää oppia itsestään, että mitkä piirteet ihmisessä on ne tärkeet, mitkä aiheuttaa oikeat ja tärkeät positiiviset väristykset. Olen minäkin ihastunut toki johonkin tulisemmin, mutta tämä oli kokonaisvaltainen ja nopeammin edennyt. Joku on sanonut, että kyllä sen oikean tunnistaa, ja haluan yhtyä tähän. :)
Asioita pitää punnita rauhassa,ennen suuria päätöksiä.Voi olla,että hän on mietintävaiheessa.
Joo, eihän mitään suuria päätöksiä tarvitsekkaan tehdä, vaikka täysin heittäätyykin mukaan. Minusta monet sekoittavat ihan suotta tässä vaikkapa sen, että yhteistä tulevaisuutta aletaan miettiä liian tarkkaan. Haaveillahan voi, mutta tärkeintä on kertoa tunteensa ja haaveensa. Ei sitä tarvitse vielä mitään lukkoon lyödä.
Älä selvitä! sä mitään ole tajunnut...
:D
Niin ja mietipäs sitä kun menetät sen jota rakastit joka tasolla. Mieti sitä ikävän määrää ja itsensä puolikkaaksi tuntemista.
No oikeastaan ajattelen, että jo kokemuksena tähän asti sellaista, että olen jo saanut mitä haluan. Jos ollaan vuosi yhdessä hyvä, jos kymmenen loistavaa, loppuelämä, niin ei haittaa. :D
Heh! Ja minä kun olin varma, että saisin rauhan nobelin tästä keksinnöstä!
Mutta hiukka kyllä jo aloin pitää itseäni kahelina. Ja olen kyllä ihan tohkeissaan, että tuli nainen ja vei polvista sokat. Ja toisaalta vein häneltä. Tää on ihan uskomatonta. Jopa niin helppoa ja hauskaa, että välillä naurattaa. Mitä enemmän olen oma itseni, sitä enemmän hän minusta pitää. Jaan kaikki tunteni hälle ja hän on kuin peili.
Ja se heijastuu ihan kaikkeen... :)
Onnea elämään teille molemmille :)
Loistava lausunto! Ja elän elämää just niin kuin sen kirjoitit. Olisi voinut olla minun kirjoittamani :). Elämä on niin hyvää kun sen oikein oivaltaa.
Molemminpuoliset tunteet ovat varmasti juuri ne, mitkä johtavat pidemmällekin. On hyvä tulla pidetyksi juuri omana itsenään. Tutustukaa toisiinne ihan rauhassa. Tuskin ihastuminen sitä rajoittaisi mitenkään :)