se tunne kun hänkään ei rakastanut tarpeeksi
se tunne kun itse rakastuit eikä sua haluttu
se tunne kun itse rakastuit eikä sua haluttu
Se tunne kun luulit löytäneesi kotiin
juhannusmarttyyrinoita
14614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hirveältähän tämä tuntuu. Sattuu helvetisti.
Jatkan vielä, että tuota marttyyriutta en ymmärrä. Asiat on vain hyväksyttävä ja kipuilun kanssa elettävä.
Juhannuksen kunniaksi hieman marttyyriutta. Eihän tälle muutoin mitään voi. :(
Tiedän. Monen monituista kertaa...kuinka kauan minä tyhmä hakkaan päätäni seinään. Olen aivan hajalla.
mulle :|
Rakkautta ei voi käskeä, se on kuin tuuli.
Ja sitten vielä, että se pitää ensin löytää itsestään....
No niin. Itkut on nyt itketty, juhannus oli tässä ja kohta voi painua yöpuulle. Huomenna on päivä uusi ja toivottavasti kirkkaimmin mielin. Itsestähän se pitkälti kiinni.
Itkua riitää, tänään on vaikea päivä.
Mä rakastan aidosti sitä miestä ,joka kihlasi mut ja on sairas ikävä.
Miksi kadotit kihlattusi pois?
Kuka on sanonut, että ihminen voi elä ilman todellista rakkautta ( rakkautta ensisilmäyksellä ) - niin mäkin luulin, mutta kun kerran olet tavannut hänet niin...Hän on aina mukaanasi vaikka ei vierelläsi olisikaan, hän on mun: sydämessäsi, ajatuksissasi, ihollasi! Miksi joku voi tuntua alusta lähtien niin oikelta juuri sopivalta? Mutta hän ei ole minun , minä en ole hänen! Olen hyväksynyt sen, että en pysty unohtamaan sua, vaikka halusinkin! Olen hyväksynyt sen, et en koskaan saa sinua. Toivottavasti olet onnellinen siellä missä oletkin!
Missä minä sit olen ja missä päin sinä?
Noita enkä marttyyri ole koskaan ollut.
Rakastunut en ole ollut kehenkään kymmeneen vuoteen.
Vähäiset tunteeni, kuolivat pois... muutamien henkilöiden tyrmäävään huonoon ulkoiseen olemukseen, käyttäytymiseen.
Niin paljon mä häpesin heitä, että en olisi kehdannut esitellä suvulleni.
Elämä on kokemus ja vallaton vapaus josta olen kiitollinen....