että haluut nähdä mua edes kerran kuussa. Mulle kyllä kävis useimminkin. :(
No onhan sekin jotain
ainakunsullevaansopii
41844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kyllä kerran kuussa on jo liikaa hei!!! :))
Pelimiehet haluaa nähdä vain kerran kuussa. Pyörittää muina aikoina muita naisia. Eivät ehdi soittelemaan tai viesteilemään, koska pitää jatkuvasti pyörittää muita.
Onnenpekka/pirkko olet, mä olen viimeksi nähnyt mun ihastuksen joskus 2 kuukautta sitten enkä tiedä koska seuraavan kerran. Kerran kuussa näkyily olisi aika luxusta :) tai jos tietäisi että näkee ainakin kerran kuussa.
Kyllä mulle kävis, mutta sulle ei. Tekosyytä pukkaa...
Jos se pelkää, että otat hänet väkisi ja siksi ei uskalla nähdä.
NO MUTTA VÄKISIN TIETENKIN!!
haluaa nähdä tuntemattoman nettikirjoittajan, noin toimien ei kannata syyllistellä muita.
Onko tuo sitten tervettä että tyydyt kakkoseksi?
Hei kuule, mene sinäkin jo mäkättämästä täältä sen ykkösesi luokse ja lopeta se kakkosesi kiusaaminen täällä. Itse vaan kerjäät täältä vielä nostatusta heikkoon itstuntoosi, kun se " kakkonen" ymmärsi jo rakastaa itseään ja eikä otakaan sinuun enää yhteyttä.
No oli korkea aikakin!
Kantsii siellä normielämässä ne suhteensa lopettaa ei tällä palstalla anonyymina.
Kassit täynnä.
Jos toisella osapuolella on elämässään paljon muuta harrastusta, kavereita ja menoa sekä jo ennestään jälkikasvua niin niidenkin yhteensovittelu vaatii työtä sekä häneltä itseltään että sulta. Jospa itsekin ehdottaisit hänelle jotain etkä joustaisi ja taipuisi vain hänen ehtoihinsa, koska eihän sellainen ole suakaan kohtaan oikein. Jos hän välittää susta aidosti ja merkitset hänelle paljon, niin varmasti järjestää sitä aikaa, kun vain sanot. Mutta jos ei ja kaikki muu menee edelle, niin silloin kannattaa suhde lopettaa oman itsesi vuoksi eikä roikkua turhissa lupauksissa ja tottahan tuo, että hän haluaa vain tyydyttää omat tarpeensa eikä välitä muuten sinusta pätkääkään.
Haluaisin nähdä erästä miestä päivittäin ja oikeastaan viettää hänen kanssaan loppu elämän.. Mutta koska niin ei tule tapahtumaan niin mitä sitä turhaan itseään kiusaamaan näkemällä miestä.. Miehen näkeminen saa lähes euforiseen tilaan, mutta vastaavasti pudotus todellisuuteen on kova. Miestä näin viimeksi noin kuukausi sitten ja sekin taisi olla virhe sillä kuluneen kuukauden aikana olen ollut entistä pahemmin sekaisin tapauksen johdosta.. :(
Sinulla on riippuvainen persoonallisuushäiriö. Terapiaan mars.
Tapaus on kyllä saanut pakkomielteisiä piirteitä.. En kyllä ole luonnostani takertuvaa sorttia, päinvastoin en juurikaan päästä ketään lähelleni ja suurimman osan ajastani viihdyn yksin. Ehkä se pakkomielteisyys johtuukin osin siitä että tapaus jäi niin ikään auki, vaikka kummallakin vaikutti olevan voimakkaita tunteita toisiamme kohtaan. Yksinkertaista se ei ainakaan ole.
Kyllä sun on itsesi kanssa tehtävä se ratkaisu, jos toinen ei halua samaa kuin sinä. Normaalia elämäähän tuo, ei mitenkään riippuvaista, jos ei vaan haluamiset käy yksiin.
Unohda, se pyörittää jo uutta. Pelimies jättää aina kaiken auki.
En ihastu pelimiehiin ja omaan kyvyn lukea ihmisiä kuin avointa kirjaa.. Mies oli aito ja sydän kultaa. Harmi kun pelkureita kummatkin. Ei voi mitään. Suunta on jo eteenpäin, tunteet ne vain jumittavat.. :(
Sanoit pudotuksen todellisuuteen olevan kova. Mitä se todellisuus sitten on? Mikä tekee tilanteesta monimutkaisen? Eiköhän jokainen ihastuminen tunnu monimutkaiselta. Varsinkaan jos toista ei nää pitkään aikaan. Sitä vaan ajautuu pohdiskelemaan liikaa ja värittää mielikuvia tapahtuneesta yhä uudella tavalla. Mitä jos, mitä jos... Utelen vaan. Voit udella myös multa jos haluat.
Tilanteesta tekee monimutkaisen useampikin seikka. Sanotaanko että tiettyjen eroavaisuuksien tähden lähtökohdat suhteelle eivät ole kovinkaan hyvät. Se on on totta että jos asioita ylianalysoi liikaa niin johtopäätökset eivät välttämättä enää vastaakaan todellisuutta..
Todellisuus kuitenkin taitaa olla se että tunteet ja järki repivät eri suuntiin, enkä aidosti tiedä mikä on oikein tai miten toimia tilanteessa. En tiedä onko myöskään loppupeleissä järkevää toimia täysin tunteitaan vastaan vaikka ne olisivatkin "järjen vastaisia"..
Miehellä on tuota elettyä elämää kuitenkin takana ja olen häneen verrattuna vain tyttönen. Typerä en ole mutta varmasti hänen rinnallansa tuntisin itseni typeräksi ja se olisi minulle varmasti liikaa..Yritän vain tiedoistaa realiteetit ja pelkään että sotkisin vain miehen elämän. Tietenkään en voi toisen puolesta määrätä mikä on tälle parasta ja voi olla että keksin (taas) vain tekosyitä..
Voisin udella sinulta miksi itse kaipailet palstalla? Itse puhtaasti epätoivosta tänne ajauduin.
En voi sanoa kaipaavani palstalla häntä. En hae häntä täältä. Lähinnä vain jaan ajatuksiani ja etsin muiden kirjoittamia mielenkiintoisia tekstejä. Ehkä piilossa toivon/ajattelen joidenkin viestien kohdistuvan minuun. Sinunkin viestissä oli yhtäläisyyksiä meidän tilanteesta. Ei olla nähty n. kuukauteen sekä eteneminen on ainakin tietyllä tapaa monimutkaista, johtuen paikasta, jossa näemme. Et ole kuitenkaan hän. Oma kaivattunikin on luultavasti vanhempi kuin minä, mikä on pistänyt mietityttämään. Ps. Kirjoitat hyvin. Tavastasi kirjoittaa paistaa mielestäni kypsyys. Luota siihen. Minäkin luotan omaan kypsyyteeni ja aionkin tehdä aloitteen seuraavalla kerralla kun näemme. Toivottavasti auttoi ainakin jollain tapaa. Ihmisten auttaminen ja toisten ymmärtäminen on mielestäni tärkeimpiä asioita elämässä. Nekin asiat pitää minut palstalla
Viestisi toivat valoa ja aidosti laittoivat minut myös kyseenalaistamaan omat kyyniset pohdintani. Hienoa että kaltaisiasi vahvoja ihmisiä löytyy. Ihmisiä, jotka nostavat muita ylös rakkaudessa, kuitenkaan antamatta ihmisten jäädä rypemään itsesäälissä. Pyrin elämälläni samaan. Lähiaikoina olen ollut hieman siipi maassa, enkä oikein ole edes jaksanut itseäni kannatella.. Suunta vain ylöspäin, luulisin.
Pidän peukut pystyssä Sinun tapauksellesi! Pisteet myös rohkeudesta. Ehkä itsestänikin löydän vielä jotkut rohkeuden rippeet. :)
Hankalaa tämä on ja se että kohta alkaa vaimokin epäillä jotain. Pitää vähentää käymisiä luonasi. Ymmärrät varmaan tämän. Se on kuullut jo huhuja ja olen saanut ne todistettua paskanpuheiksi ja kateellisten jauhamaksi. On se uskomatonta kuinka luottaa minuun vieläkin meinaa omatunto hieman kolkuttaa. Toisaalta en halua luopua tästä kuviosta millään. Nyt sanon suoraan että kakkonen saa jäädä jos tullaan tilanteeseen että pitää valita. Uskon että vaimo rakastaa kuitenkin niin paljon ettei halua erota. Onhan sillä edelleen upea ulkomuoto ja seksi luistaa. Se miksi pidän kakkosta on se että vaihtelu virkistää. Yksinkertaista mutta totta!
Annapa sitten vaimollesikin vapaus pitää kakkosta, niin vaihtelu virkistää molempia:) Ja parempi niin, helpottaa suakin ja omaatuntoasi kummasti, kun kerrot totuuden.
No nyt joku puhui suullani! :-)
Se on kumma, että kaikki pitää tehdä salassa kumppanilta, kun sen saman vaihtelun ilon voi suoda sille vaimolleenkin. Ei hän hänkään varmasti jaksa sua päivästä päivään katsella.
Haluaisinpa tietää tuonkin jos olisin tuo kakkonen... En meinaan olisi enää kauaa! Yököttävää miten alhainen moraali jollain voi olla.
Ai nyt puhutaan moraalista? Hmm. Enhän tätä yksin tee enhän? Joten suu supulle ja me hommataan mitä halutaan me ei välitetä toisten sanomisista!
Siinäpähän nussitte toisenne puhki. Evvk.
Oon riippuvainen susta oot ihana♥
Rakastatko mua?
En, mut panna voisin
Paskaa jauhat. Mehän näemme paljon harvemmin kuin kerran kuussa! Mitä jos pitkitettäis sitä näkemistä vaikka kertaan kymmeneen vuoteen, olisitko happy?
Tuo kerta kymmeneen vuoteen ei ole leikinasia. Varo van ettei niin käy :(
Tunge tuo mutruhymiö pyllyysi ja mene sinne terapiaan! Mä en haluu nähdä enää
En mäkään mitään akkoja halua nähdä.
Harmittaako kun sulle ei terapiatkaan auta.
Kannattaa kohdata se todellisuus itsekin ja laittaa sille kelle tarkoittaa, tää on väärä paikka.
Aloittajalle: oletko koskaan sanonut hänelle, että haluaisit nähdä useammin? Ehkä hän luulee ettet sinäkään halua nähdä, niin ei itsekään halua ehdottaa ja tyrkyttää.
Kuka siulle semmosta on mennyt lupaamaan?
No johan on aihetta joka läheltä sivuaa. Voisin olla itsekin lähes samalla tyylillä kirjoittamassa kuin tossa ylempänä esim tuo toivoton.
Järkytyksen ja epäuskon tunne vaelsi lävitseni, kun mietin että luulekohan joku sitä mun kirjoittamaksi.
No, kyllä se niin on että mä olen ainakin oivaltanut että liian erilaiset ovat sitä, vaikka kuinka olisi jotakin ihastumista tms voimakasta tunnetta ollutkin. Ihanaa on tuntea jotakin positiivista, en kiellä, mutta kyllä mä mieluummin valitsen kesken jääneen jutun, kuin märehtiä mahdollisen suhteen kaatumista. koska näin olisi jokatapauksessa tullut käymään. Sellaista en tässä vaiheessa pysyisi ehkä ottamaan vastaan. Kieltämättä, tunnen itseni aivan urpoksi :),mutta en vain ole valmis mihinkään suhteeseen.
Se on helpottavaakin tajuta. Että olisi toiveikkaana avannut sielunsa jollekin sellaiselle, josta ei lopulta ollut kuin toiveikas tunne ja hän olisi kuitenkin kadonnut maailmalle. Se olisi tuhoisaa. En kestäisi sitä. uskon, että hän oli vilpitön asioissaan, mutta odotti kuitenkin jotakin muuta ja jäi vaille sitä. Siitä kyllä kannan syyllisyyttä pitkään.
Pelottava kokemus tuntea, että voisikin olla vailla jotakin sellaista ihmissuhdetta ja jos näin on, se tekee niin hauraan olon itselle, että pakko vahvistua vielä :)