Kun ajattelet miten se pystyi sanomaan tai tekemään noin. Eikä henkilö huomaa sanomisissaan ja teoissaan mitään erikoista. Ja sitä tapahtuu useasti.
Esimerkiksi, "sä et oo yhtään mitään."
Kun kysyt, miten sä noin sanoit vastaus on -" koska se on totta."
Oikea persoonallisuushäiriöinen ei muutu koskaan.
Esimerkiksi, "sä et oo yhtään mitään."
Kun kysyt, miten sä noin sanoit vastaus on -" koska se on totta."
Oikea persoonallisuushäiriöinen ei muutu koskaan.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Häirikkö pyysi -" älä kuuntele mun juttuja."
Kun hänen häiriköintiä oli jatkunut jo pitkään ja oli pahimmillaan.
Häiriön tuottaminen ei ollut hänen itsensä estettävissä. Siksi hän pyysi etten häntä kuuntelisi. Hän ei hallinnut omia puheitaan ja käytöstään.
Hän on oikea persoonallisuushäiriöinen.
No joo. Minun vanhempi on myöntänyt minulle käytöksensä olevan minua kohtaan epäoikeudenukaista, mutta sanonut minulle, ettei sille voi mitään, ja tavallaan neuvonut minua yrittämään pelastautua häneltä.
Useimpien muiden mielestä hänen käytöksensä ei tietenkään ole mitenkään epäoikeudenmukaista minua kohtaan, vaan jotenkin aivan ymmärrettävää.
Nämä tyypit todallakin voivat sanoa mitä tahansa päin naamaa. He ovat tästä kyvystään vieläpä ylpeitä. Vastaavasti he ovat erittäin herkkiä loukkaantumaan täysin asiallisista kommenteista.
Ihmiselämässä ei tietääkseni ole sellaista koettelemusta tai kokemusta, jonka seurauksena narsistin ajattelu ja toiminta muuttuisivat. Sairaus, joka vie toimintakyvyn on ainoa, joka tuo muutoksen.
Minä olen huomannut pientä muutosta siinä persoonallisuushäiriöisessä, jonka minä tunnen. Ainakin itseäni kohtaan, muista en tiedä. Hän on nimittäin lopullisesti jättänyt minut rauhaan. Katselee vain kaukaa, eikä enää edes inhottavalla ilmeellä, vaan jokseenkin alistuneen oloisena.
Kuvailit täydellisesti yhden vanhan työkaverini. Miespuolinen 30-v reppana, joka tietääkseni toimii vieläkin yrityksen huonoimmalla palkalla jossain alaosastolla . Ei tämä taida ihan täysverinen naristi olla, pikemminkin joku rajatilatapaus. Kädet tärisi ja änkytystä oli myös.
Nasse voi sairastumisesta ottaa kaiken irti. Nythän hänellä on oikea syy diivailuun, hän saattaa jopa puhjeta kukkaan jos häntä viimeinkin palvellaan.
Esim lapsiaan aina laiminlyöneet vanhemmat voivat aidosti odottaa, että lapset palavat halusta tulla heitä vielä auttamaan, ja että LAPSILLE on sattunut joku väärinkäsitys kun niin ei käykään.
Narsistin käytös muuttuu pikapikaa milloin mitenkin, mutta se persoona siellä sisällä on jäykistynyt paikoilleen. On kuin kuiva korppu, kun toisten elää.
Tuollainen ihminen ei todellakaan ole narsisti.
Tarkoitin sellaista sairastumista, ettei suuta enää voi soittaa, eikä peukaloa heilutella saati sormella tökkiä.
Persoonallisuushäiriöstä voi parantua.
Huomautan vielä että niitä on hyvin erillaista sorttia ja kaikissa niissä ei ole narsismia.
Nimenomaan. Narsistinen persoonallisuushäiriö on aivan oma juttunsa, ja keskustelemmekin juuri siitä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei parane (NPH).
Yleinen kanta psykiatriassa on kuitenkin se, että siitäkin voi parantua.
Kukapa arvonsa tunteva psykiatri myöntäisi, että ei pystyisi hoitamaan potilaitaan. Ennemminkin olen kuullut että narsisteja voi hoitaa... mikä tietenkin tarkoittaa melkein mitä tahansa nuhakuumeen ja masennuksen väliltä.
Teoria on kuitenkin eri kuin käytäntö.
En usko, että bulkkinarsistilla paljon toivoa parantumisesta on, varsinkin kun narsisteissa ei ole koskaan mitään vikaa edes ollut.
Kysynpä vielä, että mitä ajattelet omasta nimimerkistäsi... Minusta vähän kulmikas... asian huomioon ottaen.
Ei lainkaan mielestäni. Mutta palatakseni aiheeseen: faktat ovat faktoja vaikka se tuntuukin tuskalliselta.
Tuntuu todellakin vähän inhottavalta ajatus, että heidän korjaamisensa täysin kelvollisiksi kansalaisiksi, tunteviksi, osaaviksi, toiset huomioonottaviksi ja terveen pelisilmän omaaviksi, joilla ominaisuuksilla pärjää yleensä onnistuukin helposti keneltä tahansa terapeutilta.
Ai miksikö tuntuu inhottavalta? Tuntuisi, että kaikkein älykkäimmät ja fiksummatkaan maallikot eivät ymmärrä menetelmistä joilla heitä ohjataan täydelliseen muutokseen yhtään mitään.
Aniharva alkoholisti, joka aloittaa muutoksen, tietää ja myöntää, että raitistuessaan hän alkaa elää elämäänsä aivan alusta. He viettävät ehkä biologisessa 50vuoden iässä 5-vuotispäiviään jne.
Mutta narsistit siis vain näpsäyttävät sormiaan ja se on siinä. Kuinka muuten, niinhän he ovat toimineet aina.
Sinun täytyy olla pelle, korjaaja-pieni.
Olet käsittänyt täysin väärin.
Eihän narsisti olisi narsisti jos siitä tuntuisi, että siinä on jotain vikaa niin, että menisi korjaamolle itse. Voi tosin mennä jos on myös joku muu mielenterveysongelma, jota tietenkin pitää jotenkin ulkopuolisten aiheuttamana. Mutta eiköhän osaa vedättää narsismin osalta terapeutteja siinä missä muitakin kaiken osalta. Alkoholistillahan on selkeä ongelma ; holistinen käytös jonka tiedostettuaan ja omattuaan itse halun muuttua paranee.
Olen alan ammattilainen ja lähestyn aihetta niillä silmin. Ihmettelen ylilyöntejänne ja kuinka väännätte sanomaani ikäänkuin eduksenne, teidän pahaa oloa tukevaksi. Faktat ovat kuitenkin faktoja.
Tämä aihe on ollut täällä ennenkin.
Olisiko esimerkkejä parantuneista psykopaateista
tai narsisteista (niistä ihan varsinaisista) ?
Miksei kyseistä tietoa missään ole saatavilla ?
En ole löytänyt edes englanninkielellä netistä.
Kai nyt joku olisi aiheesta kirjankin kirjoittanut
kuinka narsismista parannutaan tai kuinka se parannetaan. Se olisi jo varmaan ihan hyvä bisneskin kirjoittaa.
Missä on niitä faktoja ?
Mutta tietysti vielä parempi bisnes voisi olla korjata ja korjata jotakin mikä ei ikinä korjaannu.
Hienoa, että ammattilainen kirjoittaa tänne. Toivottavasti otat kantaa useammin!
"väännätte sanomaani ikäänkuin eduksenne, teidän pahaa oloa tukevaksi."
:D Kumpi? Väännämme eduksemme vai tuemme omaa pahaa oloamme?
Ei voi olla molemmat! Aika ammattilainen taidatkin olla...
Nämä on näitä kun oma tila koetaan niin ainutlaatuiseksi ja loukkaannutaan herkästi. Pyritään sitten hyökkäämään jne. Eräänlaista narsismiahan tuo on selkeästi. Ei millään pahalla. Ehkä sinun kannattaisi syventyä aiheeseen kunnolla.
Oikeastaan minusta ammattilaisten olisi hyvä nähdä jokaisen ihmisen tila ainutlaatuisena, kuten se varmasti on. Luin neurologiaa käsittelevästä kirjasta että ihmisaivoilla on mahdollisuus kutakuinkin loputtomaan määrään erilaisia tiloja ja sitten vielä kun jokaisella on erilaiset aivot, niin tulisin johtopäätökseen että ainutlaatuisia tiloja todella on kutakuinkin loputtomasti. Olisi mielestäni loukkaavaa väittää valetta, että ne kaikki tilat ovat samanlaisia. Se ei voi olla totta, ja siksi on nähdäkseni luonnollista, että se loukkaa, kun tilaa väitetään muuksi kuin mitä se on. Eikä se tee mitään hyvää. Kokemusta on.
Ja mitä narsismin korjaamiseen tulee, odotan faktaa: Kirjaa, tutkimusta, tilastoa, eläviä esimerkkejä tms.
Me emme esim.täällä kotomaassa tee mitään tilastoja asiakkaista, ainakaan niillä työpaikoilla joissa itse olen ollut ja olen. Psykiatria ei hylkää narsisteja todeten heidät kroonisiksi ja parantumattomiksi. Se olisi epähumaania. Monet terapeutit kyllä ovat voimattomia narsisteja kohdatessaan mutta ovatpa he voimattomia myöskin muitakin asiakkaita kohtaan ja sehän on myöskin täysin inhimillistä.
Löytyy lukuisia kirjoituksia aiheesta kunhan etsit netistä. Hyvin usein narsistin tulee kohdata syvä depressio jotta kelkka kääntyy ja näkee käytöksensä aiheuttamat haitat niin läheisille kuin itselleen.
On huomioitavaa että narsismia on eri tasoa, jopa silloinkin kun puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä(nph). Ihminen oireilee monasti eri tavoin, mikä suuresti sidoksissa sosiaaliseen ympäristöönsä.
Tuolla aiemmin kun mainitsin "omasta tilasta" niin tarkoitin sillä sitä, että täällä vaikuttaisi olevan kilpailu kuka on suurin uhri. Uhri ei näin siedä jos kyseenalaistetaan hänen uhriuttaan(vaikka siitä ei olisi kyse). Jokaisella on toki oikeus olla mitä on mutta ehdottaisin kuitenkin jonkinasteista ratkaisuhenkisyyttä asiaan. Uhrina pysyttely ja kärvistely, siitä paradoksaalisesti jopa nauttien, ei palvele ketään pidemmän päälle(joissain tapauksissa kyllä sitä narsistia).
Vähän epäilen nauttiiko kukaan oikeasti uhrina olemisesta.
En ole löytänyt netistä mitään narsismista parantavasta hoidosta.
Voisiko tänne laittaa edes yhden linkin esimerkiksi ?
Mielestäni ei ole epähumaania todeta jostakin vaivasta parantumattomia parantumattomiksi, koska mielestäni on mielekkäämpää viettää loppuelämänsä kutakuinkin realistisesti niillä eväillä mitä on kuin odottaen parannusta, jota ei koskaan tule, niin että läheisetkin pettyvät yhä uudelleen ja uudelleen kun narsistinen käytös palaa. Se on sitten aina uusi turha kipu kaikille, jos on odottanut muuta. Mitä jos niin kuluukin koko loppuelämä, eikä sitten kukaan ehdi elää ?
Mutta ratkaisuhenkisyydestä.
Voisitko vaikka yksilöidä niitä ratkaisumahdollisuuksia mitä narsistin kanssa on ?
Siis sillä tavoin, ettei vain vihajata että on jotain ratkaisumahdollisuuksia, muttei kerrota mitä ne on.
Minä olen sitä mieltä, että faktat ovat sellaisia asioita, jotka pystyy myös sanomaan.
Mutta mitä jos narsisti on sellainen, joka ei masennu ?
Voiko masentumattomia narsisteja korjata ?
Voiko+psykopaatteja+korjata+?+Heitähän+on+noin+1%+väestöstä.
" Pyritään sitten hyökkäämään jne. Eräänlaista narsismiahan tuo on selkeästi. "
Ei saisi ottaa kantaa?
Annat toiselle nettikirjoittajalle narsismidiagnoosin.
"Psykiatria ei hylkää narsisteja todeten heidät kroonisiksi ja parantumattomiksi. Se olisi epähumaania."
Sanoohan vanha sananlasku ettei hohtimia kannata heittää kaivoon. Tuohon voisi lisätä, ettei ainakaan ammattilaisen, joka sahaisikin omaa oksaansa heittäessään hohtimet kaivoon. Tietenkään ei voi nostaa käsiä pystyyn.
"Hyvin usein narsistin tulee kohdata syvä depressio jotta kelkka kääntyy ja näkee käytöksensä aiheuttamat haitat niin läheisille kuin itselleen. "
Olen asiasta lukenut, mutten sanoja "hyvin usein", vaan ennemminkin "joskus harvoin".
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Narsisti voi "parantua" jotenkin siksi ajaksi, kun hänelle sopii, mutta en luottaisi hekäläisiin koskaan. Narsisti voi olla myös psykopaatti, joista psykopaateista tiedetään, että voivat viettää pitkiä aikoja täysin yhteskuntakelpoista elämää.
Uskon, että narsisti voi vaikuttaa parantuneelta, jos lopulta jää johonkin kuin pussiin, että peli on tavallaan pelattu, eikä jostain syystä kykene enää jatkamaan. Voi tehdä jopa laulun parantumisestaan, kuten jotkut alkoholistitkin.
Laulu voi olla yritys aloittaa uusi vahvempi peli.
Siksi toiseksi, narsisteista tiedetään, että tietävät miten aiheuttavat toisille tuskaa. On erehdys kuvitella, että eivät tiedä. On urhille vain liian raskas ajatus usein, että tietävät kyllä.
Masennuksesta vielä, että siitähän masennus narsistille juuri tuleekin, kun menettää lähteensä, hän ikäänkuin hajoaa, menettää elämänvetensä... Eli kun narsistille tulee seinä vastaan, hänen on kyettävä muuttumaan. Uskon hänen muuttuvan tasan tarkkaan niin paljon, kuin hänen on aivan pakko.
Jatkaisinko vielä kansanviisauksin:
~Vanha kettu ei syö samaa myrkkyä kahta kertaa.~
**Kauheakin totuus on parempi kuin vapaasti vellova mielikuvitus, kun on tapahtunut jotain hirveää.**
Maailma ei ole pelkäästään hyvä paikka, jossa tapahtuisi pelkästään hyviä ja kauniita asioita, eikä ihmisiä kohtaisi epäonni ja onnettomuudet.
"Tuolla aiemmin kun mainitsin "omasta tilasta" niin tarkoitin sillä sitä, että täällä vaikuttaisi olevan kilpailu kuka on suurin uhri. Uhri ei näin siedä jos kyseenalaistetaan hänen uhriuttaan(vaikka siitä ei olisi kyse). "
Vain ehkä n. yksi tai kaksi kirjoittjaa, ja joku satunnainen joskus. Yksi kirjoittaa todella paljon.
Ei ole kuitenkaan kovin yleistä.
Kuuluu myös "palstaslangiin" sanoa itseään uhriksi. On vain kirjoittajien käyttämä termi, ja kukin kirjoittaja tarkoittaa sillä himpun verran eri asioita.
"Olen alan ammattilainen ja lähestyn aihetta niillä silmin."
En kehtaisi mainita :-(
Miksi ahdistut ja hyökkäät noin?
Narsisti ja väkivaltarikollinen kadulla:
Kumpi on ärsyttäjä ja kumpi lyöjä?
Kaikki eivät halua tänne palstalle sinunlaistasi skeidansuoltajaa.
Monen häiriökäytöksen takaa paljastuu trauma. Työstämättömänä käytös saa piirteitä mitkä pahimmillaan juurtuvat ihmisen persoonaan. Siinä miettimisen aihetta. Hyvät yöt.
No nytkö kerjäät itsellesi sääliä? Ensin kerjäsit verta nenästäsi.
Ihmeellistä riitaa, mutta MINÄ olen pettynyt ja kyllästynyt kun en saa mitään linkkiä mihinkään faktoihin,
Huh, eihän tänne voi kirjoittaa mitään kun heti ollaan kimpussa aivan älyttömin argumentein. Kyllä jotain on pielessä jos vastareaktiot ovat tämän tasoisia kuin mitä esimerkiksi nm.tuuliviirikö kirjoitti. Joskus totuus satuttaa ja ihminen kokee ne hyökkäyksinä ihan henkilökohtaisella tasolle. Tämä ei ole tarkoitukseni vaan halusin kirjoittaa yleisesti tästä ilmiöstä, korjata muutamaa virhekäsitystä. Kyllä tämä melko tuskainen palsta on ja uskallanpa väittää että osalla on kaikkea muuta kuin uhrin asema. Sellaisen kuvan ainakin saan joistakin kirjoituksista. Ymmärrän toki ja empatiseeraan mutta kyllä kannattaisi pysähtyä miettimään välillä mitä kirjoittaa. Tämä on varmasti tärkeä väylä monille uhreille kuitenkin.
Nimimerkki vainiinettäniinn: yksi fakta on se, että psykiatria ei koe narsismia parantumattomana sairautena. Pahimmillaan on kyse vakavasta persoonallisuushäiriöstä, mikä on vaikeasti hoidettavissa.
Täällä moni kirjoittaa että he eivät parane koskaan. Näin ei ole asia. Näin ei voida todeta ja psykiatria ei todellakaan lähde siitä ajattelusta liikkeelle. Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä että osa voi parantua, osa ei. Se on hyvin yksinkertaista.
Hoito on vaativaa ja tarvitsee hoitoon sitoutumisen, motivaation ja kaikinpuolin hoitomyönteistä asennetta. Kuten monissa muissakin persoonallisuushäiriöissä, ongelmainen ei tunnista itsessään vikaa. Konkreettisten tekojen kautta ja reaktiomallien tutkiskelusta on aina hyötyä. Usein vastareaktiona on voimakas hyökkäys mikä tekee hoidosta haastavan, kuin myös asian hiljaisuudessa kieltäminen vaikka sanoisikin esim.terapeutilleen päinvastaista.
Hoito vaatii tuekseen hyvän terapeutin ja se voi kestää häiriön asteisuudesta riippuen hyvinkin kauan. Mutta toivoa on, se täytyy muistaa.
No yhden kerran vielä tätä kommentoin.
Sitten en taida enää jaksaa seurata nettikirjoittelua.
Korjataan kirjoitti:
"yksi fakta on se, että psykiatria ei koe narsismia parantumattomana sairautena. Pahimmillaan on kyse vakavasta persoonallisuushäiriöstä, mikä on vaikeasti hoidettavissa.
Täällä moni kirjoittaa että he eivät parane koskaan. Näin ei ole asia. Näin ei voida todeta ja psykiatria ei todellakaan lähde siitä ajattelusta liikkeelle. Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä että osa voi parantua, osa ei. Se on hyvin yksinkertaista.
Hoito on vaativaa ja tarvitsee hoitoon sitoutumisen, motivaation ja kaikinpuolin hoitomyönteistä asennetta."
Se on tullut selväksi, että psykiatria ei koe narsismia parantumattomana sairautena, eikä lähde siitä ajattelusta liikkeelle.
Mutta kysymykseni on kuinka realistinen sellainen näkökulma on tavallisten ihmisten käytännön elämän kannalta ? Onko tavallisten ihmisten kannattavaa lähteä sellaisesta psykiatrian näkökulmasta liikkeelle omassa käytännön elämässään ?
Eikö ole vähän niin, että nuo narsismin hoidon edellytykset ovat ristiriidassa itse narsismin kanssa, eli on aika epätodennäköistä, että narsisti käytännössä täyttäisi hoidon edellytykset ?
Tarkoitan, että mikä on tässä tämän psykiatrisen teorian suhde käytännön toteutukseen ja siinä onnistumiseen käytännön todellisuudessa?
Tarkoitan, että jos nyt vaikka psykiatri hoitaa narsistia, joka sitten ei parantunutkaan, niin kyllä psykiatri varmasti siitä selviää, mutta läheiselle, joka sitä parantumista on odottanut, se voi olla aika rankkaa, ja meni sitten sekin kymmenen vuotta elämästä odotellessa.
" Joskus totuus satuttaa ja ihminen kokee ne hyökkäyksinä ihan henkilökohtaisella tasolle. "
Niin näkyy tekevän.
Ei kannata jankuttaa samaa asiaa. Kyllä sinut on ymmärretty. Emme vain kaipaa psykiatrian periaatteellista näkökantaa, niinkuin edellisestä kommentistakin voi lukea.
Aivan, ei kannata kysellä tuollaiselta ilkeältä jankuttajalta, kuin käsitystemme korjaaja on.
Eihän tämä hyväksy edes että uhri on toipunut... ;
Eikä tämä palsta näe mitään "ammattilaisia". Joku päihderenttu työtön putkimies tyylistä päätellen. (Anteeksi todelliset osaavat putkimiehet.)
Antakaa ny rauha kaikille. On tosi hyvä jos tänne kirjoittaa joku asioista perillä oleva. Pitääkö karkottaa kaikki täältä?
Pahoitteluni. On se päivä kuukaudesta enkä häpeä myöntää sitä.
Narsistisen ihmisen tunnistaa siitä että hänen suustaan tulee vain valheita, vihaa, negatiivisuutta ja vääristyneitä uskomuksia sekä itsestä että muista.. Kaikista pahinta on jos alat uskomaan näitä valheita. Siinä vaiheessa kun alat kyseenalaistamaan narsistin sanomiset ja tajuat että ne ovat vain pelkkiä virheellisiä väittämiä niin olet päässyt irti narsistin "lumoista" ja toipuminen alkaa. Etsikää siis totuutta, älkää kuunnelko älkääkä uskoko narsisteja.
Näin on. Minun elämästä tuli ihan hullua kun aloin kuunnella heitä enemmän.
Testattu on.
Hyvin kuvasit narsistisen persoonallisuushäiriöisen. Ne oireet ovat heillä koko eliniän ajan pysyviä. Ne eivät ole tilapäisiä häiriöitä. Oikean narsistin persoonallisuus on juuri tuota.
Minusta yleensäkin persoonallsuusäiriöt johtuvat tunteiden vajaatoiminnasta. Sen takia narsistin elämän sisältö on muiden ihmisten hyväksikäyttöä.
Häiriöiden syntyyn myötävaikuttaa kasvuympäristö.
"Esim lapsiaan aina laiminlyöneet vanhemmat voivat aidosti odottaa, että lapset palavat halusta tulla heitä vielä auttamaan, ja että LAPSILLE on sattunut joku väärinkäsitys, kun niin ei käykään."
Tässä joku tuolla ylempänä kirjoitti tosi sarkastisesti, mutta niin osuvasti narsistivanhemman käytöksestä. Noinhan se menee. Ei narsisti koskaan tunne syyllisyyttä mistään tekemästään, tai sanomastaan.
Uskon jopa, että hän pikemminkin kuvittelee, että tässä maailmassa ei kukaan muukaan, tunne yhtään mitään. Ollaan *tunnekuollutta* porukkaa, koko sakki.
Yleensä loukatulle sanotaan vain, että "-olet niin uskomattoman herkkähipiäinen". Ja sinun olisi syytä kasvaa jo viimeinkin aikuiseksi. Sekä kovettaa nahkasi. Ethän tuollaisena voi pärjätä tässä maailmassa".
Siis, narsisti luokittelee itsensä ainoastaan *kasvattajaksi*, joka pahuudella kuvittelee tekevänsä hyviä tekoja. Näin sen on oltava :D
Minä taas olen ajatellut, että narsisti vetää kasvattajan roolin päälleen peitoksi, peittää sillä oman valtavan lapsellisuutensa. Väittää että kasvun kuuluu toteutua siihen suuntaan missä hän on.
Mikä häiriö ihmisellä on jos on pakonomaisen kiinnostunut naapurin tai jonkun ei perheeseen kuuluvan elämästä? Useinhan nämä keskittyvät vain omaan perheeseen.
Onko kiinnostus joku perversio jos kohde eri sukupuolta?
Mutta mikä ihmeen mielisairaus se saa ihmisen noin puuta rakastamaan?
Jos toinen sanoo "älä kuuntele mun juttuja" ei se mielestäni ole persoonallisuushäiriön oire vaan terve toteamus pilke varmaan silmäkulmassa, mistä sen tiedät.
Miksi kaikki leimataan heti narsisteiksi, se on väärin, oikea narsisti on meinaan jotain ihan muuta
Älä oo niin tiukka, jos se tajuu oman tyhmyytensä eikö se oo hyvä