esimerkin ruotsista, kuinka ennen varakkaasta Malmösta tuli ruotsin köyhin kunta.
Malmö on ajautunut vielä 70- luvulla kukoistaneesta työläiskaupungista Ruotsin yhdeksi köyhimmistä kunnista, jossa on tolkuttoman suuri työttömyys, tolkuttoman suuri määrä sosiaalituilla eläviä ihmisiä ja tolkuttoman suuri maahanmuuttajien määrä. Kaupungin väestöstä noin 55% on ulkomaalaistaustaisia (joita tässä tarkoitetaan kolmansista maista tulleilla turvapaikanhakijoilla). Isoissa lähiöissä kuten Rosengård ja Seved maahanmuuttajien osuus on 85- 95%.
Muuan Malmön korkeakoulun sosiaalisen alan professori Tapio Salonen kertoo, että Malmö on kuin painekattila, joka kuvaa koko Ruotsin tilannetta. Malmössä tilanne on vain moniverroin pahempi. Tilanne saattaa räjähtää minä hetkenä hyvänsä.
– Malmö on ajautunut surkeaan tilanteeseen. Kaupunki ei pysty tarjoamaan maahan tuleville [turvapaikanhakijoille] mielekästä työtä ja he ajatuvat sosiaalituille ja erilaisiin sosiaaliaputöihin.
Malmön työttömyys on ihan omaa luokkaansa verrattuna muuhun maahan: Kun valtakunnan keskitaso on noin 7,6% työttömiä niin Malmössa työttömyysprosentti on liki 20%. Luku on ns. ”öppet arbetslöshet” eli henkilöitä, jotka eivät ole mukana edes missään puuhasteluohjelmissa.
Malmölaisista ylästenuorista 22 % ei saa koulutodistusta, Rosengårdin maahanmuuttajakaupunginosassa tilanne on vielä pahempi. 61,6 % lapsista ei saa minkäänlaista koulutodistusta. Eli reippaasti yli puolet Rosengårdin nuorista ei saa minkäänlaisia valmiuksia ammattikoulutuksiin.
– Yhteiskuntaan on tullut varjoyhteiskuntia, joissa juuri kukaan ei käy töissä ja rikollisuus on korkea. Työttömyys periytyy. Lapset kasvavat työttömissä perheissä ja heistä itsestäänkin tulee työttömiä, sanoo Tapio Salonen.
Tämä sama trendi on kaikissa Euroopan suurkaupunkien maahanmuuttajaghetoissa. Yksikään kolmansista maista tulleiden lähiöksi leimautunut lähiö ei poikkea Malmösta. Ikävä tosiasia on se, että kolmansista maista tulleilla turvapaikanhakijoilla ei ole mitään tulevaisuutta länsimaisessa systeemissä kuin vain siten, että heitä autetaan erilaisilla hyväntekeväisyysprojekteilla eteenpäin.
http://www.sydsvenskan.se/2016-06-26/sa-blev-malmo-fattigast-i-sverige
Malmö on ajautunut vielä 70- luvulla kukoistaneesta työläiskaupungista Ruotsin yhdeksi köyhimmistä kunnista, jossa on tolkuttoman suuri työttömyys, tolkuttoman suuri määrä sosiaalituilla eläviä ihmisiä ja tolkuttoman suuri maahanmuuttajien määrä. Kaupungin väestöstä noin 55% on ulkomaalaistaustaisia (joita tässä tarkoitetaan kolmansista maista tulleilla turvapaikanhakijoilla). Isoissa lähiöissä kuten Rosengård ja Seved maahanmuuttajien osuus on 85- 95%.
Muuan Malmön korkeakoulun sosiaalisen alan professori Tapio Salonen kertoo, että Malmö on kuin painekattila, joka kuvaa koko Ruotsin tilannetta. Malmössä tilanne on vain moniverroin pahempi. Tilanne saattaa räjähtää minä hetkenä hyvänsä.
– Malmö on ajautunut surkeaan tilanteeseen. Kaupunki ei pysty tarjoamaan maahan tuleville [turvapaikanhakijoille] mielekästä työtä ja he ajatuvat sosiaalituille ja erilaisiin sosiaaliaputöihin.
Malmön työttömyys on ihan omaa luokkaansa verrattuna muuhun maahan: Kun valtakunnan keskitaso on noin 7,6% työttömiä niin Malmössa työttömyysprosentti on liki 20%. Luku on ns. ”öppet arbetslöshet” eli henkilöitä, jotka eivät ole mukana edes missään puuhasteluohjelmissa.
Malmölaisista ylästenuorista 22 % ei saa koulutodistusta, Rosengårdin maahanmuuttajakaupunginosassa tilanne on vielä pahempi. 61,6 % lapsista ei saa minkäänlaista koulutodistusta. Eli reippaasti yli puolet Rosengårdin nuorista ei saa minkäänlaisia valmiuksia ammattikoulutuksiin.
– Yhteiskuntaan on tullut varjoyhteiskuntia, joissa juuri kukaan ei käy töissä ja rikollisuus on korkea. Työttömyys periytyy. Lapset kasvavat työttömissä perheissä ja heistä itsestäänkin tulee työttömiä, sanoo Tapio Salonen.
Tämä sama trendi on kaikissa Euroopan suurkaupunkien maahanmuuttajaghetoissa. Yksikään kolmansista maista tulleiden lähiöksi leimautunut lähiö ei poikkea Malmösta. Ikävä tosiasia on se, että kolmansista maista tulleilla turvapaikanhakijoilla ei ole mitään tulevaisuutta länsimaisessa systeemissä kuin vain siten, että heitä autetaan erilaisilla hyväntekeväisyysprojekteilla eteenpäin.
http://www.sydsvenskan.se/2016-06-26/sa-blev-malmo-fattigast-i-sverige
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vääksyn vastaanottokeskuksen eroava johtaja Marko Lehto kirjoitti keväänkorvalla Facebookpäivityksessä kiitoksensa:
”…Valtakunnallisesti kotouttaminen on kuitenkin vielä täysin lapsen kengissä. Perimmäisenä ongelmana on, että kotouttaminen nähdään kuluna eikä investointina. Pienellä panoksella vastaanottokeskusten asiakkaista saataisiin ammattitaitoista työvoimaa, joka omalta osaltaan osallistuisi yhteiskunnan rakentamiseen. Nyt suuresta osasta heistä tulee huonon kotouttamisen johdosta pitkäaikainen kuluerä, jonka yhteiskuntaa sopeutuminen on hidasta. Tämä on huonoa politiikkaa, eikä se ole kenenkään etu.”
Monikulttuurisuus ei siis ole rikkaus.
No eipä näytä olevan ei.
Aloitus on asiaa ja perustuu ilmeisesti faktoihin. Suomessa tilanne koko maahanmuuttokeskustelussa on toivotonta. On kuin olisi asemasota, jossa osapuolet ( maahanmuuton kannattajat ja vastustajat ) ovat bunkkeroituneet asemiinsa ja vain tarkka-ampujat toimivat. Tavalliset ihmiset ( kuten minä) ovat tympääntyneet näiden tarkka-ampujien sivaltamiin, usein täysin asiattomiin iskuihin. Tämänkin ketjun aloitus herätti ensin vastemielisyyden tunteen, mutta tunne lieveni, kun luki pidemmälle ja huomasi, että kirjoitus on asiallinen.
Ihan hyvä juttu on, ja hyvä olisi lieksankin johtoportaan siihen perehtyä.
Ja ylipäätään kaikkien poliitikoiden.
Lieksassa demarit syynä alamäkeen.