Olen 30v nainen ja kärsinyt n.10 vuotta masennuksesta. Tuntuu ettei mikää enää auta ja varsinki viime aikoina itsemurha on pyöriny jatkuvasti mielessä. Asun tukiasunnossa ja hoitaja käy päivittäin käymässä. Tuntuu jotenkin vaan ettei hänkään lopulta välitä yhtään...oon puhunu itsemurha-ajatuksista ja mm. Kerroin miten teki mieli ottaa 100 opamoxii ja 100 voxraa äsken...jotenkin sain itseni kuitenki "pidettyy koossa".. Myt vaa hävettää iha hitosti että mainitsin tuosta hoitajalle...ku hän ei kommentoinu siihe mitää...ei siis todellakaa mitää. Piti mua varmaa vaa jonain huomiohuorana joka vaa uhkailee...en tiiä mut tuli iha hiton paska olo.....tuntuu että ihan Sama mitä teen ku kukaa ei kuitekaa ota vakavasti. Vihaan itteeni ku menin puhumaa noistavajatuksista!
en vain jaksa enää...
idioottiuu
292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin viestisi. Kyllä hoitsu varmasti KUULI, etkä tiedä mitä ajatteli, mitä koki. Hyvä että puhuit. Hoitsun strategia ehkä oli, ettei siinä ns. tartu tilanteeseen siinä? Odota vaan, hänenkin jatkokäynnit...
Jos olet jo 10 vuotta asiasta kärsinyt, olet varmaankin jo tehnyt havainnon että opamaksit ja sökömaksit ei tuota tilaa korjaa.
Jokin elimistössäsi on pielessä joka aiheuttaa tuon pahan olon eli "masennuksen".
Kun menet valittamaan masennuksesta lääkärille, sinut ohjataan mielenterveyspuolen hoitoon, sen seurauksena jää tuon olon alkuperäinen aiheuttaja selvittämättä.
Syynä voi aivan hyvin olla vaikkapa:
-D-vitamiinin puutos
-seleenin puutos
-kilpirauhasen vajaatoiminta
-jokin sairaus
-monta monta muuta asiaa
Kun kukaan ei näitä asioita tunnu terveydenhoitopuolella ymmärtävän, se jää potilaan vastuulle. Riittääkö sitten kuinka monella voimia noita kokeilla...