Tää bändi on kyllä

Voisi metsä kutsua aika äkkiä:) Miettien omaa ajotyyliäni:D

SinnMentäisiinjaLujaa kirjoitti:

Voisi metsä kutsua aika äkkiä:) Miettien omaa ajotyyliäni:D

Niin voishan tuo kaasujalka tosiaan painua siinä samalla pohjaankin. ;)

On se vaikka en niin hempeilybiiseistä tykkääkään. :)

Mistä tuo biisi sun mielestä kertoo?

Hempeilyäkö kirjoitti:

Mistä tuo biisi sun mielestä kertoo?

Sillä mitään väliä kun tempo on tuollainen ja fiiliksellä ajattelin lähinnä tuota.

Hempeilyäkö kirjoitti:

Mistä tuo biisi sun mielestä kertoo?

Oisko jotain tuollaista äkkiä kopsasin sen..Hathaldiriltä
"Pimeys, vanha ystäväin,
sun kanssas juttelemaan jäin
sillä hetki sitten unessain
jotain hämmentävää nähdä sain
sillä näky, jota käsitä en lain
säilyy vain
äänessä hiljaisuuden.

Unessa yksin kävelin
läpi kivikaupungin.
Alla katulampun säteiden
suojaks nostin takin kauluksen.
Kunnes välkähti neonvalo punainen
yön jakaen
vain ääniin hiljaisuuden.

Niin valossansa nähdä sain
ihmisiä tuhansittain.
He täysin vailla ääntä puhuivat,
äänetönnä puheen kuulivat,
eivät runojaan esittäneet laulaen,
peläten
ääniä hiljaisuuden.

Sanoin: "Typerykset, tää
ei aitoa oo elämää!
Kerron teille kuinka äänen saa,
kuinka ihmistä voi koskettaa."
Pisaroina puhe kaikui vain
ja haipui
kaivoon hiljaisuuden.

Väkijoukko luotti vaan
luomaansa neonjumalaan.
Viesti varoittava välkkyen
kertoi karmaisevan totuuden.
Luki viestissä: "viisaiden sanat
ne on maalattu betoniin,
metrotunneliin,
ne kuiskii ääntä hiljaisuuden."

Ja alkuperäinen:

Hello darkness, my old friend,
Ive come to talk with you again,
Because a vision softly creeping,
Left its seeds while I was sleeping,
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Within the sound of silence.

In restless dreams I walked alone
Narrow streets of cobblestone,
neath the halo of a street lamp,
I turned my collar to the cold and damp
When my eyes were stabbed by the flash of
A neon light
That split the night
And touched the sound of silence.

And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more.
People talking without speaking,
People hearing without listening,
People writing songs that voices never share
And no one deared
Disturb the sound of silence.

Fools, said I, you do not know
Silence like a cancer grows.
Hear my words that I might teach you,
Take my arms that I might reach you.
But my words like silent raindrops fell,
And echoed
In the wells of silence

And the people bowed and prayed
To the neon God they made.
And the sign flashed out its warning,
In the words that it was forming.
And the signs said, the words of the prophets
Are written on the subway walls
And tenement halls.
And whisper'd in the sounds of silence.

näinminävainsenajattelin kirjoitti:

Sillä mitään väliä kun tempo on tuollainen ja fiiliksellä ajattelin lähinnä tuota.

Kaikella on väliä joillekin. Kappale kuin kappale on vähän kun kerroshamppari. Mä ite tykkään syödä ja maistella kaikki, en vois närkkiä pelkkää sämpylää tai vain jotain siitä, mitä väliin on ahdettu. Kiitti, kopiokone. Siin on teksti. Mistä se sun mielestä kertoo?

"Ihmiset kuuntelevat kuulematta, puhuvat sanomatta yhtään mitään".