2010-luvun aikana Yleisradio on tehnyt Helsinki Pride -viikosta koko maan virallisen homotapahtuman, jota juhlitaan erityisesti Teema-kavavalla päivittäin. Suuren yleisön reaktoiden pelossa Yle ei ole tietenkään rohjennut antaa virallista tunnustusta tapahtuman LGBT-ideologialle, vaan mediajätin sisällä toimiva homomafia on edennyt asiassa hitain askelin.
Tosin nälkä on kasvanut syödessä, joka näkyy homorummutuksen (ilman ironiaa) kiihtymisenä vuosi vuodelta. Jopa epäilevät kansalaiset ovat alkaneet pitää tuota monotonista propagandaa normaalina asiantilana, sillä onhan kyse sentään virallisen insitituution veromaksajia palvelevasta "tiedonvälityksestä". Siksi homokulttuurin sisään olennaisesti kuuluvat negatiiviset ilmiöt kuten alkoholismi, itsemurhat, pedofilia ja sukupuolitaudit on siivottu julkisuudesta pois. Vastaavasti ulospäin näkyvät häiritsevät piirteet kuten aktit puistoissa ja jopa paraatissa lasten silmien edessä pyritään kääntäämään niin, että vika on vain ahdasmielisissä, jotka eivät tällaisesta avoimesta käytöksestä iloitse.
On irvokasta, että homoyhteisö kutsuu tapahtumiaan Ylpeydeksi (Pride), vaikka perversiot eivät muutu kenenkään silmissä ylpeydenaiheeksi sillä, että niitä julistetaan avoimesti koko skenen voimalla. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka viimeisen vuosikymmen aikana mukaan on saatu haalittua kulttuurimaxilaisia heteroita lisäämään tapahtuman sosiaalista hyväksyntää. Saattaa tietenkin olla, että pridemarssit kohottavat osallistujien itsetuntoa, mutta se on osallistujille yhtä valheellista kuin jos raiskaajat alkaisivat pitää halujaan ylpeilemisen aiheena. Lisäksi avoimesti pervoseksuaalisuuttaan esittelevät marssijat yrittävät väkinäisellä elämänilollaan peittää sen tosiasian, että homokulttuuri ja koko LGBT-liike ylipäätään ovat kuoleman kultti, geneettinen umpikuja. Elämää nähneet ihmiset ovat aina tietäneet kertoa, että he eivät ole tavanneet ensimmäistäkään homoa, joka on lähestynyt kuolemaa hyvällä omallatuntolla. Homot ja liberaalit homoemot tietenkin tuomitsevat tällaiset näkemykset suoralta kädeltä ja haluaisivat jopa kriminalisoida ne, mutta mitkään sananvapauden loukkaukset eivät tee tyhjiksi homoyhteisön ongelmia, joista Yle kiillotetun julkisivun takaa haluaa vaieta.
Tänään esitettävät homo-ohjelmat ovat sitä tuttua ideologisesti oikeappista tarinaa, jossa LGBT-väki nähdään joko pelkkinä uhreina tai sitten ylimaallisen upeina ihmisinä, joita muiden pitää katsoa ylöspäin:
Tosin nälkä on kasvanut syödessä, joka näkyy homorummutuksen (ilman ironiaa) kiihtymisenä vuosi vuodelta. Jopa epäilevät kansalaiset ovat alkaneet pitää tuota monotonista propagandaa normaalina asiantilana, sillä onhan kyse sentään virallisen insitituution veromaksajia palvelevasta "tiedonvälityksestä". Siksi homokulttuurin sisään olennaisesti kuuluvat negatiiviset ilmiöt kuten alkoholismi, itsemurhat, pedofilia ja sukupuolitaudit on siivottu julkisuudesta pois. Vastaavasti ulospäin näkyvät häiritsevät piirteet kuten aktit puistoissa ja jopa paraatissa lasten silmien edessä pyritään kääntäämään niin, että vika on vain ahdasmielisissä, jotka eivät tällaisesta avoimesta käytöksestä iloitse.
On irvokasta, että homoyhteisö kutsuu tapahtumiaan Ylpeydeksi (Pride), vaikka perversiot eivät muutu kenenkään silmissä ylpeydenaiheeksi sillä, että niitä julistetaan avoimesti koko skenen voimalla. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka viimeisen vuosikymmen aikana mukaan on saatu haalittua kulttuurimaxilaisia heteroita lisäämään tapahtuman sosiaalista hyväksyntää. Saattaa tietenkin olla, että pridemarssit kohottavat osallistujien itsetuntoa, mutta se on osallistujille yhtä valheellista kuin jos raiskaajat alkaisivat pitää halujaan ylpeilemisen aiheena. Lisäksi avoimesti pervoseksuaalisuuttaan esittelevät marssijat yrittävät väkinäisellä elämänilollaan peittää sen tosiasian, että homokulttuuri ja koko LGBT-liike ylipäätään ovat kuoleman kultti, geneettinen umpikuja. Elämää nähneet ihmiset ovat aina tietäneet kertoa, että he eivät ole tavanneet ensimmäistäkään homoa, joka on lähestynyt kuolemaa hyvällä omallatuntolla. Homot ja liberaalit homoemot tietenkin tuomitsevat tällaiset näkemykset suoralta kädeltä ja haluaisivat jopa kriminalisoida ne, mutta mitkään sananvapauden loukkaukset eivät tee tyhjiksi homoyhteisön ongelmia, joista Yle kiillotetun julkisivun takaa haluaa vaieta.
Tänään esitettävät homo-ohjelmat ovat sitä tuttua ideologisesti oikeappista tarinaa, jossa LGBT-väki nähdään joko pelkkinä uhreina tai sitten ylimaallisen upeina ihmisinä, joita muiden pitää katsoa ylöspäin:
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli sun mielestä LGBT-väellä ei saa olla samanlaista oikeutta ja arvoa sen takia kun pidät sitä "irvokkaana" ja ylipäätään jonain vääryytenä? Niinkö? No jos näin on niin kerropa vielä vähän tarkemmin mikä sinun mielestä tekee siitä väärän? Olen itse bi-seksuaali enkä voi sille mitään. Voitko itse tuosta vain päättää oletko hetero tai vaikuttaa siihen kehen ihastut? Enkä ole kertaakaan nähnyt LGBT-väen vaativan korkeampia arvoja kuin mitä muilla on vaan ollaan pyritty saamaan tasa-arvoisempaa asemaa yhteiskunnassa ja vaikuttaakin siltä että ne toteutuu ainakin euroopassa ja ihmiset uskaltaa olla enemmän ja enemmän avoimempia omista seksuaalisuuksistaan. Harvempi uskaltaa olla häpeämättä LGBT-tasa-arvoja vastaan, mutta näköjään päätit olla yksi niistä kusipäistä.
Turku on Suomen homopääkaupunki ja täällä tulisi tuo valtakunnallinen kulkue järjestää.
Turussa homot kätkevät himonsa toiseen mieheen väkivaltaan. että pääsevät toista miestä koskettamaan.
Sama on naisila. uskallus rehelliseen hellimiseen puuttuu
Perse Eero eli neiti Perälä on piilohinuri.
Mietin nuorena et jos homoksi olisin syntynyt nii olisin tappanut itseni. Olin nuori 80luvulla.