Niin siis terapeutti ehdotti osastoa...
Laitoin viime yönä terapeutille viestiä että "en oo syöny mitään ja oon ihan lopussa enkä jaksa tätä." Se on totuus. Se soitti aamupäivällä ja kysy että ootko enää ees kotikuntoinen? Sanoin etten tiedä. Sit se sano että pitäskö lähtee käymään lääkärin luona? Ehdotti niiden paikkaa. Piti monta kertaa sanoo etten mä sinne paikkaan tule, ennenku tajus. Sit se ehdotti että sen paikan joku lääkäri tulisi senkaa käymään kotikäynnillä mun kotona. Mut epäili ettei voi tulla koska ne lääkärit ei tunne mua, paitsi se hoitava lääkäri mut se tulee vasta monen viikon päästä takas töihin. (Viime kesänä ed.terapeutinkaa outo lääkäri tuli kotikäynnille kovan ahdistuksen takii, tarkoituksena tyrkyttää lääkkeitä. No määräsihän se lopulta ketipinoria, vaikka sanoin sillekii etten mä mitään lääkkeitä ala syömään. Ton jälkeen tiedoissa luki että lääkeyliannosriski. Selitykseksi se lääkäri sano että "joillakin voi joskus tulla mieleen vetää yliannos lääkkeitä." Lopulta se sen "lääkeyliannosriski"-jutun poisti mun tiedoista kun otin ylempään tahoon yhteyttä.)
Sitten se terapeutti puhui osastosta. Että lääkäri varmaan ehdottais lääkitystä tai osastoo. Sanoin vaan siihen että ai ekako se ehdottais niitä ja jos kieltäytyisin ni rupeis uhkailee M1-lähetteellä? Se sano että "Juuri niin. Että eikös se olis hyvä?" Ai pakkohoito-tarkkailulähete olis hyvä? Sanoin sille ettei todellakaaan sen tarkkailulähetteen kriteerit täyty, ni se väitti että eikös ne ala täyttymään jos sä et kerta syö? Se ei tunnu tietävän mikä se M1-p*ska edes on!
Kun ei se suljetulle osastolle meno auttais siihen asiaan joka tän ahdistuksen ym aiheuttaa. Turha olis ruveta vetämään jotain masennusnappia naamaan kun se ei ratkaisis sitä syytä.
Joskus 13-15-vuotiaana jouduin 3 kertaa osastolle, 2 kertaa niistä oli täysin aiheettomia, mut niistä jäi todella pahat traumat ks.paikasta. Se, että terapeutti otti ees ton paikan puheeks, riitti siihen että näin hirveetä painajaista siitä paikasta. Kävin siellä paikassa vajaa 2-vuotta sitten viemässä kaverille vaatteita, kävin vaan siinä nuorten akuuttiosaston ovella, olin siinä 10min max, ni sen jälkeen tuli autossa hengenahdistuskohtaus, sellasta ei oo koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen tullut.
Mut voisko oikeesti joku lääkäri tehä M1-lähetteen näillä perusteilla? :o Joka paikassa lukee että kaikkien 3 kohdan on täytyttävä samanaikaisesti. Ja helpommin lääkäri vois kirjottaa M1-lähetteen jos olisin alaikäinen, vaan enpä onneks ole. Tai no eihän ton paikan lääkäri voi tehdä mitään M1-lähetettä jos mä en suostu niitä tapaamaan? Vai voiko sen tehdä tapaamatta sitä ihmistä josta sen tekee?
Miten vois mennä paikkaan joka aiheuttaa hengenahdistusta koska on maailman ahdistavin paikka? Ja sen paikan aiheuttamien traumojen takia en voi käyä tuolla terapiapaikassa pitkien käytävien takia... Sairaalassa tai tk:ssa ei sellasta reaktioo tule vaikka pitkiä käytäviä oliskii.
Laitoin viime yönä terapeutille viestiä että "en oo syöny mitään ja oon ihan lopussa enkä jaksa tätä." Se on totuus. Se soitti aamupäivällä ja kysy että ootko enää ees kotikuntoinen? Sanoin etten tiedä. Sit se sano että pitäskö lähtee käymään lääkärin luona? Ehdotti niiden paikkaa. Piti monta kertaa sanoo etten mä sinne paikkaan tule, ennenku tajus. Sit se ehdotti että sen paikan joku lääkäri tulisi senkaa käymään kotikäynnillä mun kotona. Mut epäili ettei voi tulla koska ne lääkärit ei tunne mua, paitsi se hoitava lääkäri mut se tulee vasta monen viikon päästä takas töihin. (Viime kesänä ed.terapeutinkaa outo lääkäri tuli kotikäynnille kovan ahdistuksen takii, tarkoituksena tyrkyttää lääkkeitä. No määräsihän se lopulta ketipinoria, vaikka sanoin sillekii etten mä mitään lääkkeitä ala syömään. Ton jälkeen tiedoissa luki että lääkeyliannosriski. Selitykseksi se lääkäri sano että "joillakin voi joskus tulla mieleen vetää yliannos lääkkeitä." Lopulta se sen "lääkeyliannosriski"-jutun poisti mun tiedoista kun otin ylempään tahoon yhteyttä.)
Sitten se terapeutti puhui osastosta. Että lääkäri varmaan ehdottais lääkitystä tai osastoo. Sanoin vaan siihen että ai ekako se ehdottais niitä ja jos kieltäytyisin ni rupeis uhkailee M1-lähetteellä? Se sano että "Juuri niin. Että eikös se olis hyvä?" Ai pakkohoito-tarkkailulähete olis hyvä? Sanoin sille ettei todellakaaan sen tarkkailulähetteen kriteerit täyty, ni se väitti että eikös ne ala täyttymään jos sä et kerta syö? Se ei tunnu tietävän mikä se M1-p*ska edes on!
Kun ei se suljetulle osastolle meno auttais siihen asiaan joka tän ahdistuksen ym aiheuttaa. Turha olis ruveta vetämään jotain masennusnappia naamaan kun se ei ratkaisis sitä syytä.
Joskus 13-15-vuotiaana jouduin 3 kertaa osastolle, 2 kertaa niistä oli täysin aiheettomia, mut niistä jäi todella pahat traumat ks.paikasta. Se, että terapeutti otti ees ton paikan puheeks, riitti siihen että näin hirveetä painajaista siitä paikasta. Kävin siellä paikassa vajaa 2-vuotta sitten viemässä kaverille vaatteita, kävin vaan siinä nuorten akuuttiosaston ovella, olin siinä 10min max, ni sen jälkeen tuli autossa hengenahdistuskohtaus, sellasta ei oo koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen tullut.
Mut voisko oikeesti joku lääkäri tehä M1-lähetteen näillä perusteilla? :o Joka paikassa lukee että kaikkien 3 kohdan on täytyttävä samanaikaisesti. Ja helpommin lääkäri vois kirjottaa M1-lähetteen jos olisin alaikäinen, vaan enpä onneks ole. Tai no eihän ton paikan lääkäri voi tehdä mitään M1-lähetettä jos mä en suostu niitä tapaamaan? Vai voiko sen tehdä tapaamatta sitä ihmistä josta sen tekee?
Miten vois mennä paikkaan joka aiheuttaa hengenahdistusta koska on maailman ahdistavin paikka? Ja sen paikan aiheuttamien traumojen takia en voi käyä tuolla terapiapaikassa pitkien käytävien takia... Sairaalassa tai tk:ssa ei sellasta reaktioo tule vaikka pitkiä käytäviä oliskii.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ootko jutellut vielä psykoterapeutin kanssa? Psykoterapiassa juuri puututaan niihin syihin. Lääkkeiden avulla ei voida suoraan vaikuttaa ihmisen ajatusten juoksuun ja arkirutiineihin, mutta ne ovat silti hyödyllinen apu.
En oo jutellu psykoterapeutin kanssa.
Hoitava lääkäri ehdotti jossain vaiheessa YSP päiväosastoo että siellä vois kattoo hyödynkö jostain tiiviistä juttelujutusta, mut en tiiä. Samalla se käski varata tk:seen omalääkärille aikaa ja keskustella senkaa kipulääkityksestä. Ja ehdotti myös sellasta että se tulis mukaan tk:seen omalääkärin luo... Kumma kyllä toi lääkäri ei oo koskaan mitään suljettua osastoo ehdotellut, mut enpä mä oo sille koskaan todellista pahaa oloa kertonutkaan. Mut tää olo ei oo pitkään aikaan ollutkaan näin pahana kuin nyt.
Mä vähän väliä mietin että entä jos sinne osastolle menis, mut sit oon kuitenkii sillee että EI missään nimes. Terapeutille sanoin puhelimessa että mieluummin tapan itteni kuin sinne hirveeseen paikkaan astun jalallanikaan, mut en mä sitäkään oo tekemäs. Mut jospa tää hirvee olo ei jatkuis kauaa ni ei tarvii sellasta ruveta vakavammin miettimään...
Älä nyt itseäsi tapa. Itsekin jo myönnyt osaston suuntaan. Mene. Siellä on tänään toiset hoitajat, ja saattaa olla hoitokin muuta. Ja sitten se ikävä kokemus aikaisemmasta himmenee.
En mä ole tappamassakaan itteeni. Ja tottakai siellä olis eri ihmiset ku aikuisten osasto on erikseen kuin nuoriso-osasto.
Pelottais vaan se ettei tiedä millon sieltä pääsee pois. Ja eläinten hoito. Eivät ne voi monta päivää yksin kotona olla. Ja se että määrätäänkö pää täyteen lääkkeitä? Kun ahdistus ei oo se isoin ongelma, se on vaan seurausta kivuista. Mut kipuasiaa ei tällä hetkellä hoida kukaan. Erikoislääkärit vaan totes ettei kivun mahdollista aiheuttajaa uskalla sieltä poistaa ja sano sen joka kertaisen lauseen että "koita pärjätä."
Kun en mä uskaltais todellakaan mennä edes sinne osastolle! :/ Lukitut ovet, pitkät käytävät, siinäpä ahdistusta kerrakseen!
Laitoksessa sinua tullaan myrkyttämään, jotta saavat valituksesi vaimennettua. Sieltä et koskaan tule löytämään ratkaisuja. Terapeutin ehdotus laitoksesta ja aineista on osoitus, että hän on kyvytön auttamaan sinua. Hakeudu muualle.
Se terapeutti taitaa olla ihan idiootti! Kerroin sille eilen etten oo syönyt. Nykyään ku sen kirjottamat tekstit näkyy kanta.fissä ni siellä luki että uhannut syömättömyydellä! Siis mitä h*lvettiä! Opettelis ensinnäkin lukemaan viestit/kuuntelemaan mitä sanon.
Ja siellä luki etten ole suostunut kotikäynteihin ollenkaan. Just tnä senkaa sovittiin puhelimessa että sovitaan kotikäynti sillon vasta ku sen työpari on palannut töihin koska en halua taas sitä että ne vaihtaa työparia joka kerta. Viime vuonna 6kk aikana ed.terapeutilla oli 7-8eri työparia ja hoitavan lääkärinkaa on sovittu että vaan tietyt käy. Sekin siinä on että vuoden aikana ei oo syntyny minkäänlaista luottamusta sen takii ku vaihtaa työparia jatkuvasti ym. Tuntuu että toi terapeutti ei tietäis mitään mitä se lääkäri tietää.
Lisäks se soitti tnä ambulanssin mun kotiin koska haluaa mut suljetulle "lepäämään" -> eli siis varmaan pää täyteen lääkkeitä..? Joo no en todellakaan ihan sen käskystä oo menossa. Vaikka tavallaan suostuinkii siihen et se soitti häkeen. Iski valtava pakokauhu ku ajattelin että jos päivystyksessä olis vastassa sellanen lääkäri joka ei olis kuunnellu mua vaan lukenu ambulanssityyppien tekstin siitä mitä terapeutti on häkeen soittanu ja sen jlk ruvennu uhkailee suljetulla. Lähin vetää kotoo ennenku ambulanssi meni sinne. Ei vaan pysty olemaan kotona sillon jos on pieninkin mahis lähtee pakoon.
Mut kylläpä voi yks ihminen aiheuttaa äärimmäistä vitutusta!!!
Soitteleeko se sieltä tästä lähin joka päivä häkeen jos en vastaa? Tai ku huomenna kuulee että lähin lätkii sielt ennenku ambulanssi tuli? Ajattelin nimittäin lopettaa ks.paikan asiakkuuden syksyyn mennessä kuhan yks juttu tapahtuu ensin. Mut ei vissiin kannata olla vastaamatta ettei poliisit ilmaannu oventaa..?
Mä vielä kuvittelin että toi ihminen on kutakuinkin sellanen jolle voi puhua. Pitää varmaan tilata tuolta paikasta kaikki paperit että näkee miten se on aiempia asioita kirjannu...
Kaivat itsellesi kuoppaa. Katkaise yhteydet heihin sopimalla selkeästi, että haet apusi muualta. Äläkä palaa sinne enää. Tulkitsen toisin toimisisen, että haluat heidän huomiotaan, joten sitä saat mitä tilaat.
Ihminen pärjää syömättäkin aika pitkään. Muista juoda! Varo osastoa. Ne on kaameita lannistuspaikkoja. Osta mäyris ja mieti astiat uuestaa!!!
;>
Sitä paikkaa aion vältelläkin viimeseen asti. Ja ahistus alkaa jo helpottaa.
Mietin vaan että kannattaako sitä terapeuttia ja sen uutta väliaikaista(?) työparia päästää ens viikolla sisälle vai onks ne heti soittamassa uudestaan häkeen... Tosin jos mä sanon että voin hyvin ym ni eihän ne sit voi. Tai en tiiä onks sillä nyt joku pakkopakko saaha mut suljetulle...
Ambulanssityypit olivat luulleet sitä niiden kutsumista mun luo pilasoitoksi. Onhan niillä varmaan ihan oikeitakin töitä eikä minkään terapeutin käskyjen mukaan ajella. :D
Pysy viileenä vaan... Ei ne sua jahtaa kun et o mistää karannu ja et o vaarallinen itelles tai muille. Kun terapeutti soittaa sanot että menee jo vähän paremmin kyl tää tästä. Voit nauttia kesästä ja vapaudesta vaikka puistossa tai biitsillä. Virastojen jälkeen terapeuttia ei sun asiat kiinnosta ja voit olla rauhallisin mielin, osastolla menis kesä vituiks, joten pidä hauskaa ja be happy!!! ;>
Suomessa itsensä tai muille vaarallisuuden lisäksi voi laitta myös pakkohoitoon, mikäli on "hoidon tarpeessa", mikä pykälä on vain keksitty täyttä mielivaltaa varten. Ei psykiatriassa aitoa hoitoa olekaan, ei varsinkaan pakottamalla.
Sitäpaitsi Juha Kurvisen tapaus osoittaa, että mitä vaan voi psykiatriassa tapahtua.
Jännä että eka terapeutti soittelee joka päivä ja sit ku se saa soitettua ambulanssin ni sen jälkeen ei enää soittele tai sit se ei vaan oo töissä.. No ihan hyvä, voinkii paremmin ku ei tarvii senkaa jaaritella mistään. Vaikka eilen oli jo parempi päivä kuin toissa pvnä ni silti se sitä osastoo vaan hoki että kyllä asiat paranee osastolla ja saat lääkkeet sieltä ym.
Vähän sama ku päänsärkyä menis valittaa lääkärille ja se antais masennuslääkkeet kouraan tai uhkailis suljetulla. Tosin näissä kivuissa ei oo päänsärystä kyse mut sama toimintaperiaate.
Jotkut psykiatrisen puolen ihmiset ei vaan kykene käsittämään että fyysiset kivut on fyysisiä kipuja ja niitä pitää sellasina hoitaakin eikä olla heti masis-ahistusnappia määräämässä.
Olet onnekas, kun eivät uhkauksiaan toteuttaneet. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
Olis ne varmaan päivystyksen kautta osastolle vieneet jos olisin ollut kotona, mut onneks tajusin lähteä sieltä.
Tosin enpä ees usko että päiv.lääkäri olis suljetulle laittanu jos se ei olis saanu mitenkään tietää sen terapeytin "huolista." Koska miten se vois niistä kuulla ku päivystyksessä ne eivät näe ks.paikan kirjauksia ellei se sit olis laittanu erikseen jotain kautta päivystykseen viestiä..
Mä en todellakan halua enää koskaan kokea sitä suljetun osaston kauhua mitä koin alaikäisenä. Nöyryyttävää p*skaa!
Jos mä lopetan ton paikan asiakkuuden ni voikohan siitä seurata ongelmia? Toisaalta vois sen lopettaa mut en tiiä... Ku hoitava lääkäri sano että pitäs päästä puhumaan nuoruusajan traumaattisista tapahtumista koska niistä se ahistus ym tulee, mut ei minkään kotikäyntiä tekevän terapeutin ja sen työparinkaa sellasista jutella. Sen lääkärinkaa puhuin kerran niistä asioista, seur.kerralla se ei enää puhunut niistä vaan mietti vaihtoehdoksi esim psykoterapiaa yksityisenä tmv mut sit se totes että se on liian hintavaa mulle.
Tiedoissa lukee eilisen osalta myös että ei suostunut ottamaan lääkäriä kotikäynnille. Se terapeutti ite epäröi ja sano ettei se joku lääkäri voi ees varmaan tulla mun kotiin käymään koska ei tunne mua.
No ens viikolla tod.näk käymään tk:ssa kipujen takia, eiköhän siellä uskalla paremmin sanoo ahistuksesta jos sellasta on vielä ilmassa...
Ei kannata kokeilla onneaan, vaan älä puhu noista psykologisista asioista yhtään. Ei ne voi niile kuitenkaan mitään, ja voivat tehdä pahaa.
Terapeutti soitti eilen. Se kysy että kävikö ambulanssi. Kai se ties että kävi ku ite sen soitti. Sanoin että lähin kotoo pois ennenku se tuli ni se sano että sanoo tästä lähin aina että soittaa mulle ambulanssin jos kuulee että oon ollu monta päivää sisällä ni sit ainakii lähen ulos. Ja hirvee hörönauru perään. Tiesin kyllä että se oli vitsi, mut jotenkii mua ei vaan naurattanu...
Aiemmin tänä vuonna eräs taho oli muhun yhteydessä ja nyt niistä ei oo kuulunut. Sanoin kerran terapeutille että se tietty paikka otti muhun yhteyttä opiskeluiden päättymisen vuoksi. No nyt tää terapeutti oli menny sinne paikkaan soittelemaan ja ihmetteli että miksei niistä ole kuulunut. Eilen vaan puhelimessa kerto että minä soittelin sinne. Ööh, olis hittovie voinut kysyä luvan! No ainakin se vastapuoli osaa pitää vaitiolovelvollisuudestaan huolen jos niille takas soittaa...
Hei, luin tätä ja mietin, että onko tätä terapeuttia mahdollisuus vaihtaa toiseen. Siis julkisen puolen terapeuttipalveluitako käytät? Mielenterveystoimistostako? Eihän tuo nyt kuulosta yhtään ammattimaiselta toiminnalta. Mielestäni voisit jutella jonkun toisen tahon kanssa ja etsiä ratkaisua ongelmiin siten. Itselleni eräs kokenut psykologi sanoi, että osastolle ei mennä muuten vaan, vain äärimmäisissä tilanteissa. Hän ihan suoraan pamautti sen, että siellä tuupataan ihminen täyteen lääkkeitä ja jos tilanne ei ole äärimmäinen, niin sinne ei missään nimessä kannata mennä. Menee huonommaksi. Jotenkin tämä oli helppoa uskoa. Tietysti niitä sairaalapaikkojakin pitää olla. Silloin kun on psykoosissa ja itselle tai toisille vaaraksi niin ymmärrän, mutta tekstisi perusteella näin maallikkona sanoisin, että et tarvitse sitä. Yritä puhua, että saisit sellaisen terapeutin, jonka kanssa synkkaa paremmin. Tsemppiä ja jaksamista sinulle! Pää pystyyn vaan! Selviät kyllä.
Jos hyväksytään että "psykoottiset" laitetaan osastolle, nykypäivän tilanteessa aletaan diagnosoimaan enemmän ihmisiä psykoottiseksi. Kun oikein muotoillaan sairauskertomus, niin kuka tahansa saadan näyttämän psykootiselta. Psykiatria on nykyään liiketoimntaa. Usko pois, oon ollut yhteydesä sisäpiirläisiin.
Julkisen puolen paikka kyseessä. Aluksi toi terapeutti kyllä tuntu sellaselta että pystyy puhumaan mut ei todellakaan enää.
Nykyinen on ollu vuoden alusta lähtien, sitä ennen oli yks toinen joka sit lopulta teki yhen virheen ja sen virheen myötä sain vaihdettua sen. Aiemmin sen vaihto ei onnistunut. Tolla nykyisellä on työpari, jonka haluan vaihtaa mutten todellakaan usko sen onnistuvan... Vaikka onkin mulla siihen oikeus. Sille toiselle mä en edes koskaan puhu ku ne työpareina kotikäynnillä käy. Se toinen aina jaksaa valittaa sitä ettei voi olla kotikäynnillä kauaa koska on allerginen tietyille eläimille. No sitähän tarviikin joka kerta toitottaa. Enkä toisekseen ymmärrä että mikä hiton terapeutti joku sosiaalityöntekijä on?? Laitoin jo lähes 2kk sitten hoitavalle lääkärille viestiä että sen toisen niistä on vaihduttava koska en pysty puhumaan sille. Se otti sen viime tapaamisella puheeks mut sano vaan että psykoterapia tulee sulle liian kalliiks että mietitäänkö vaikka YSP:n päiväosastoo vaihtoehdoksi. Eli siis toisin sanoen niitä ei voi vaihtaa..? En tiiä kuka siitä vaihdosta päättää, hoitava lääkäri ei ainakaan siihen suostu. Ja ed.terapeutin aikaan laitoin koko paikan johtajalle spostia että voiko sitä terapeuttia vaihtaa, ni ei koskaan spostiin vastannu vaikka aiemmin se käski ottaa siihen yhteyttä jos tulee ongelmia.
Joskus parivuotta sitten yks tyyppi ehdotti osastoa koska oli samanlainen ahdistuskausi meneillään, sillonkin olin ton ks.terapiapaikan asiakas ja kysyin sen paikan ihmisen mielipidettä osastolle menosta ni se oli sitä mieltä että "ehdoton ei, että se ei oo sun paikkas." Joten mitenkä ton nyk.terapeutin mielestä se osasto olis mun paikka? Helppo ton alan ihmisen ks.paikkoja ehdotella koska ei niillä oo omakohtasta kokemusta!
Alkaa pikkuhiljaa v*tuttaa ton paikan touhu! V*tutuskäyrä ton paikan ihmisiä kohtaan on noussu siitä niiden keväisestä "pikkumokasta" lähtien ja kokoajan enempi oon sitä mieltä ettei tosta ole hyötyä. Ja ne niiden olettamukset! Jos se soittaa tyyliin vaik klo 9 aamulla, kysyy oonko syöny ja sanon että en, ja sit jos soittaa seur.kerran viikon päästä ja sanon taas etten oo syöny ni se olettaa ton perusteella etten syö ikinä! Sama ku ne kerran kävi kotikäynnillä ja sanoin etten ollu käyny sinä päivänä ulkona. Seur.tapaaminen oli 3-viikkoo myöhemmin, no sit luki jo tiedoissakin että syrjäytynyt kotiin, mitä en kuitenkaan sen lääkärin mielestä ollut. Niillä ei vissiin oo mitään rajaa siinä että mitä kirjottaa tietoihin, mut ilmeisesti sen terapeutinkin kirjotukset näkyy kanta.fissä mullekin...
Jos pyydät apua ja sitä sulle tarjotaan, niin ota se hemmetti soikoon vastaan ja anna auttaa sut terveeksi ja työkykyiseksi veronmaksajaksi. Lapsellista tollanen, en mene, menen, en mene... Mitä helv... Sää haluat?! Jos ihminen on oikeastinsairas se otta avun vastaan, muutoin kyseessä kiukuttelu.
"Jos ihminen on oikeasti sairas, se ottaa avun vastaan, Muutoin kyseessä kiukuttelu."
Ei vaan 'sairaudentunnotomuus'...
Psykiatria on ainoa "lääketieteen" osa-alue, jossa "hoitoon" hakeutumisesta ja "avun" vastaanottamisesta on tilastollisesti suurempi haitta kuin hyöty.
Mä en oo pyytäny päästä osastolle! Toisekseen mikään terapia tmv ei voi auttaa työkykyseks jos ongelma on fyysiset kivut jotka pahimmillaan estää kävelynkin.
Toisekseen tunnen aika monta jotka on olleet osastolla, yksikään ei koe siitä olleen minkäänlaista apua.
Miten sä niiin kaikkitietävältä kuulostava menisit paikkaan johon meneminen aiheuttaa hengenahdistusta? Toisekseen en pysty olemaan missään suljetussa tilassa eli esim nyt vaikka suljetulla osastolla. Avoimia osastoja täällä ei oo paitsi joku YSP päiväosasto mut niih.
Hyvä yhen keskusteluketjun perusteella ruveta päättelemään tollasta.
No eiköhän viikon päästä terapeutin tekemisiinkin saa vähän selkoa ku tulee hoitava lääkäri töihin. En minäkään ihan mitä vaan siltäkään suodata. Esim ny vaikka mitä se on kirjannu tietoihin...
Ja se hoitava lääkäri on tähän asti aina tienny niistä pahimmista ahistusajoista enempi ku terapeutti eikä oo silti tyrkyttämässä mitään osastoo.
Älä puutu tähän Sorrytosay.
Aloittaja odottaa psykoterapeutilta ihan mahdottomia ja kaikkihan siinä tulevat epäonnistumaan: terapeutti vaihtuu koko ajan eikä olo parane (kas kummaa!). Sitten todetaan, että ongelma ovat huonot hoitajat. Viestien laittelu yöllä, avun tarjoamisen tulkitseminen tyrkyttämiseksi ja pakottamiseksi jne.
Parempi, että hoitosuhteessa ovat hoitoon ja itsensä hoitamiseen motivoituneet. Valtavan työllistävä potilas ja ihan turhaan...
Se terapia EI OLE psykoterapiaa!!
Ja mitenkä niin mä odotan mahdottomia? Selitähän vähän. Terapeutilla vaihtuis työpari jatkuvasti, jos vaan päästäisin sen kotikäynnille joka kerta eri ihmisen kanssa, mut mun luo ei enää tule terapeutti jonkun oudon työparinsa kanssa. Ja lääkärinkaa on sovittu, että terapeutti käy tietyn työparin kanssa, just sen takia koska minkäänlaista luottamusta ei ole vuoden aikana tullut.
Mitä väliä sillä on että mihin aikaan viestiä terapeutille laittaa kun päiväsaikaan se niitä viestejä lukee? Jos se asia tulee yöllä mieleen, ni eikö se kannata purkaa viestiä kirjottamalla eikä miettiä sitä kokoajan..?
Ja yhden keskusteluketjun perusteella voikii sanoo etten ota apua vastaan..? :D :D :D Yli vuoden ajan ne on kuitenkii kotikäynneillä käyneet. Eivät ne kävis jos en päästäis sisälle....
Eikä sieltä mistään osastolta olis siihen viime viikon ahdistukseen edes apua ollut. Pahimmassa tapauksessa olis joutunu olemaan siellä pitkäänkin, joten miks mennä sinne jos ahdistusta kestää kerralla max 3päivää kunnes loppuu?
Kun ainoa ongelmasi tuntuu olevan hoitotahon ongelmallisuus ja toimimattomuus, niin hyvä ihminen lopeta hoito ja valitus.
Niin ja miksi valitat, että terapeutti miettii tarvitsetko osastohoitoa, kun selvästi pärjäät ilmankin? Et siis mene osastolle; mikä oli ongelma? Se, ettei sinua ymmärretä telepaattisesti eikä tulevaisuutt aosata ennustaa puolestasi? Siihen ei kukaan pysty, mutta sitä tunnut odottavan. On se kamalaa, kun sinusta huolehditaan.
Keskityt ihan joka kommentissasi valittamaan saamastasi hoidosta etkä yhtään mieti, mitä itse voisit itsesi eteen tekemään. Aikasi ja energiasi menee tähän.
Tee vaikka valitus johdolle, jos on jotain ihan oikeaa valittamista.
Jos et syö olet "itsellesi vaarallinen"joten pakkohoitolähete rapsahtaa niin että paukkuu :)
Se syömättömyys kesti vaan päivän-pari, eikä ole enää ajankohtainen asia. Sitä paitsi ei mikään terapeutti voi päättää millon pakkohoitolähete tulee.
Toisekseen 3 kriteeriä pitää täyttyä samanaikaisesti jos lain mukaan mennään, että eipä tulis M1-lähetettä. Ja parin päivän syömättömyys ei oo kellekään aikuiselle ihmiselle vaarallista.
"Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:
1. Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.
2. Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
3. Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä."
Siis se, että olis itselleen tai muilla vaaraksi ei ole suomen laissa edellytys. Se, että psykiatria ajattelee (harhaisesti) että mieli(kuvitus)sairaus pahenee, riittää. Nuo kaikki kohdat eivät käytännösä tarjoa suoraa värinkäytöksiltä, joita on mielestäni joka kerta, kun pakkohoitoa käytetään.
Aika sanosko nyt "värikäs" likka toi alottaja. Parin päivän syömättömyys on joskus aikoinaan kutsuttu paastoksi. Elimistö siinä puhdistuu. Mietin että mitähän likast viel tulee kun lopettaa ton terapeutti sekoilun ja keskittää ton energian johonkin luovaan toimintaan? Lähe vaikka tanssimaan johonkin murhees pois ja voit nauraa terapeuttis suljettu suunnitelmalle. Tsemiiii!!!
;>
Ne on monesti aika monimutkaisia tunteita ja ongelmavyyhtiä, mitä näissä suhteissa auttaviin tahoihin - huonommin tai paremminkin toimiviin - käydään masennuksen kanssa läpi.
Joten jospa ei suhtauduttaisi toisten palstalle kirjoittamiin, ainutkertaisiin kokemuksiin ihan niin pinnallisesti ja yksioikoisesti, naureskellen ja "helppoja ratkaisuja" ladellen?
Joku hoitosuhteen katkaiseminen ja puistoon dokaamaan lähteminen eivät ole kovin viisaita ratkaisuja paljon mihinkään tilanteeseen. Sori vaan.
No mulle turha ehdottaa mitään puistoon dokaamaan lähtöö, ku en sellasta harrasta. Ja ens viikolla luultavasti pari asiaa selvitetään terapeutin toilailuihin liittyen...
Entä omaan itseesi liittyen? Siitä et taida olla kiinnostunut puhumaan? Se kertookin kaiken.
Kuulostat aika lapselliselta, epävakaalta ja vaativalta. Muissa aina vika ja piiri pieni pyörii. Oletko yhtään miettinyt, mitä sinulle tarjotut palvelut maksavat? Kahden hengen kotikäyntejä..tänä aikana, kun kaikesta supistetaan! Jos asetat kokoajan ehtoja hoidon suhteen ole myös valmis siihen, että ehtoja ei voida täyttää. Voit ihan vapaasti valita jäämisen houdon ulopuolelle; se on varmasti kaikkuen etukin.
Kahden hengen kotikäynnit, koska tuosta paikasta eivät voi yksitellen kotikäyntejä tehdä!
Ei se h*lvetti ole mitään ehtojen asettamista jos ei suostu menee mihinkään osastolle, sehän tässä oli se alunperin keskusteluketjun aihe.
Ja terapeutin vaitiolovelvollisuuden rikkomistako ei saa selvittää? Pitäs hiljaa hyväksyä että se saa tehdä mitä vaan ja sitten vielä tyytyväisenä se toivottaa tervetulleks kotikäynnille työparinsa kanssa ??? Saati sit se että se kirjottaa tietoihinkin sen jutun täysin eri tavalla miten se meni. "ei suostunut lääkärin tapaamiseen." -> "Mä en tiedä voiko ****-lääkäri tavata sinua koska ei ennestään sua tunne." Ja sama kieltäytyminen kotikäynnistä, koska on jo aiemmin sovittu, että tietyt 2 käy, eikä ne enää vaihtele työparejaan joka kerta kotikäynnille tullessaan.
Toisekseen eivät ole käyneet kotikäynneillä yli kuukauteen. Soitellut kyllä on, mut se siitä.
Eiköhän tää keskustelu ollut nyt tässä. Alkuperänen asia kun on jo täällä sivulla ruodittu läpi.