Lukekaa hyvät ihmiset Apostolien tekojen 15 luku. Siinä kerrotaan, kuinka Antiokiassa tuli riita ja silloin päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtevät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys kiistakysymykseen. Jerusalemissa oli silloin ensin syntynyt seurakunta, apostolit ja vanhimmat. Koko ikäni 55 vuotta on opetettu, että esikoislestadiolainen herätysliike on saanut alkunsa Ruotsin Lapissa, joten siellä on tämän heräyksen juuret. Kyllä tämä järjestys on täysin raamatullinen.
Nyt vaan sydän itkee verta, koska en henkilökohtaisesti tunne sydämessäni samalla tavoin, kuin "uskolliset" kertovat tuntevansa. Mutta en myöskään tunne sydämessäni samalla tavoin, kun ns. kirkolliset kertovat tuntevansa. Olen täysin tuuliajolla, ja koditon. Minun sydämeni tuntee tällä hetkellä voimakkaasti, että toisella puolella on todella lähellä farisealaisuus ja itsensä korottaminen ja toisella puolella on kauhistuttava maailman henki, eikä se itseviisauden henki ole kaukana kirkollisillakaan. Tunnen omassa lihassani, kuinka ihmisellä on halu elää lihallisessa vapaudessa, mutta se ei riitä. Siihen pitäisi saada lupa Jumalan sanasta, sitten vasta liha olisi tyytyväinen. Tunnen myös lihassani sen saatanan ansan, että ei koskaan pääse vapaaseen uskomiseen, kun ei täydellisesti pysty elämään kristittynä sillä tavoin, mitä Jumala vaatii. Sitten tulee katkera mieli Jumalaa kohtaan, kun hän sallii minulle tapahtuvan sellaisia kämmejä, mitkä tulevat uskon esteeksi.
Silloin, kun ihmiseltä kielletään uskomisen oikeus, koska hän on kirkollinen ja eriseurainen, tunnen, että on väärä henki ja silloin, kun tämän hetken vanhimpien sanomisia ja ajatuksia vääristellään ja heidän suuhunsa laitetaan asioita, mitä he eivät ole sanoneet ja väännetään heidän uskonsa toiseksi, kuin sen itse kuuleen, tunnen, että on väärä henki. Missä siis on oikea henki? Onko sitä missään?
Nyt vaan sydän itkee verta, koska en henkilökohtaisesti tunne sydämessäni samalla tavoin, kuin "uskolliset" kertovat tuntevansa. Mutta en myöskään tunne sydämessäni samalla tavoin, kun ns. kirkolliset kertovat tuntevansa. Olen täysin tuuliajolla, ja koditon. Minun sydämeni tuntee tällä hetkellä voimakkaasti, että toisella puolella on todella lähellä farisealaisuus ja itsensä korottaminen ja toisella puolella on kauhistuttava maailman henki, eikä se itseviisauden henki ole kaukana kirkollisillakaan. Tunnen omassa lihassani, kuinka ihmisellä on halu elää lihallisessa vapaudessa, mutta se ei riitä. Siihen pitäisi saada lupa Jumalan sanasta, sitten vasta liha olisi tyytyväinen. Tunnen myös lihassani sen saatanan ansan, että ei koskaan pääse vapaaseen uskomiseen, kun ei täydellisesti pysty elämään kristittynä sillä tavoin, mitä Jumala vaatii. Sitten tulee katkera mieli Jumalaa kohtaan, kun hän sallii minulle tapahtuvan sellaisia kämmejä, mitkä tulevat uskon esteeksi.
Silloin, kun ihmiseltä kielletään uskomisen oikeus, koska hän on kirkollinen ja eriseurainen, tunnen, että on väärä henki ja silloin, kun tämän hetken vanhimpien sanomisia ja ajatuksia vääristellään ja heidän suuhunsa laitetaan asioita, mitä he eivät ole sanoneet ja väännetään heidän uskonsa toiseksi, kuin sen itse kuuleen, tunnen, että on väärä henki. Missä siis on oikea henki? Onko sitä missään?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kolmiyhteiseen Jumalaan uskova saa asuvaisen Pyhän Hengen sydämeensä, Jeesus aterioitsee hänen kanssaan. Henki todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
Kun on seurakunta, jossa käy kuulemassa Sanaa, saa nauttia sakramentit, on saanut armosta, lahjaksi tuon uskon perustan, niin minulle se on todistus siitä, että olen Jumalan lapsi, saan elää Hänen Henkensä kautta.
Jos lähtee hakemaan "oikeaa tai oikeita" henkiä sieltä ja täältä, niin kyllä niitä löytyy, mitä ihmeellisimmissä muodoissa ja paikoissa.
Mutta kun ei tarvitse etsiä, enää. En elä kenenkää muun uskossa tai hengessä kuin siinä Hengessä, jonka olen saanut. Kukaan eikä mikään voi minulle sanoa, tai siis kyllä voi, että en ole "oikeassa uskossa" tai olen eriseurainen. Minulla on Jumala, joka poikansa Jeesuksen perustamalla Tiellä on TOTUUS ja ELÄMÄ.
Jumalalle kiitos!
Toivottavasti saan ennen kuolemaani tuollaisen uskonvarmuuden. Tai on minulla sellainen ollutkin, mutta se on otettu pois. Eikä sitä ole tehnyt kukaan ihminen, vaan Jumala, yksinäisyydessä kotonani.
Miksi se otettiin pois? Mies sen tunsit? Onko kuitenkin Herra sinun Jumalasi, ei kukaan muu tai ketkään? Etkö muista, kuinka Herra on suloinen, kuinka Hänessä ja Hänestä eläminen saa tuntemaan, että olen oikealla Tiellä, syntisenä mutta armahdettuna?
Et sinä siihen ihmisten todistuksia tarvitse. Yksi läheiseni tarvitsee myös seurakunnan todistuksen. Miten ja miksi? Menemällä säännöllisesti Rukoushuoneella anteeksi pyytämään, kaikilta saarnaajilta. Tämän hän kertoi minulle, ei ole kuulo- tai luulopuheseen perustuva tieto.
Silloin otettiin väärä varmuus pois. Aivan yllättäen älysin, aivan kuin kuulin, että ihmisten kiitos "esikuvallisesta kristillisyydestäni" on täysin hyödytön, ellei sydämessä ole pelastava usko. Myöhemmin kyllä eräissä seuroissa aukeni, että armo on ollut tarjolla koko ajan, en vain ollut ymmärtänyt sitä. Nyt tuntuu, että kaikki on pilalla. Oma elämä on ollut ja on edelleen hyvin raadollista, mutta silti on tiennyt, missä on koti, mutta nyt on koditon olo.
Se pelastava usko sinulla varmaan kuitenkin on? Kun minulla on jotain murheita tai kysymyksiä uskosta, menen keskustelemaan uskovan tai uskovien ystävien kanssa. Varmasti sinullakin on uskonystäviä, joiden tai jonka kanssa voit puhua näistä uskonasioista. Olen huomannut, että kun saa puhua ja keskustella, vapaasti, Tiestä ja matkasta siellä, niin usko tulee paljon rakkaammaksi, on keveämpi liikkua Tiellä.
Minulla jostain syystä ei ole koditon olo, vaikka luulin että tulee olemaan hurjat vaikeudet löytää ja olla seurakunnassa, jossa Jeesus on Herra, eikä siellä tarvita herroiksi muita. Mutta Jumalan kämmenellä ja Pyhän Hengen opastamana on niin turvallista kulkea, ei tarvitse itse taistella ja hakea paikkaa Jumalan lasten joukosta. On seurakunta, on Sana, on sakramentit, mitä minulta vielä puuttuu?
Rukoilemme, että sinä pääset puhumaan asioistasi uskonystävälle, jolla on ymmärrystä antaa sinulle neuvoja, Pyhän Hengen ohjaamana, että saat elää paikassa, joka on kotisi, jossa ovat ne kaikki saatavilla, mitä uskova ihminen tarvitsee matkatessaan Tiellä.
Suuri mutta hiljainen joukko on niitäkin, jotka haluavat
-pitäytyä entisessä ja olla uskollisia menneitten Lapin vanhinten opetuksille, kuten Lannavaara 1895.
-Ruotsin Lapissa on äitiseurakunta, jonka luottamus tarkoittaa, että heitäkin jaksetaan pitää kristittyinä, heiltä voidaan kysyä neuvoa
-hengellinen hallituskaavio kumotaan epäkristillisenä ihmisten vallanhalun esineenä, kaikki ovat veljiä ja sisaria keskenään ja Kristus on seurakuntansa pää.
-hyvinä aikoina seuranneita kevyitä jyviä ei viskota ulos vaan heikkoja pyritään nostamaan ja pitämään porukan mukana.
-kristillisyyden parantelu voidaan lopettaa ja tyytyä siihen entiseen.
-syntiä vihataan, mutta keskitytään enempi omiin kuin muiden kristittyjen vikoihin.
-kristillisyyden asioita hoidetaan avoimesti eikä salassa junttaamalla ja epätotuuksia esittämällä
-yhteiskunnallista vanhurskautta noudattaen kirkkolakia kunioittaen järjestetään ehtoollinen omalla rukoushuoneella; miespappi jakaa saarnaajien avustamana, vanhalla kaavalla.
-kirkossa ehtoollisella kävijöiltä ei suljeta rukoushuoneen ovia, kuten kävi Turussa.
-saarnaajien hyllytykset perutaan ja edesmenneitten hyllytettyjen saarnaajien pilkka lopetetaan.
-Suomen kristillisyyden likaaminen Amerikkaa myöten lopetetaan.
-parannusta tehdään eriseurasta ja omanvanhurskauden temppelin rakentelusta
-todetaan, että Inkeristäkin löytyy elävää uskoa ja sielläkin tarvitaan lähetystä, myös Lapin lähetystä kuten kaikkialla muuallakin kristillisyyden laveudessa.
- ym. kristillisyyden hyväksi todettua peruskauraa...
mistä löytyy tämä suuri, mutta hiljainen joukko????
Se löytyy Jumalan seurakunnasta. Ehken sanoisi sitä pieneksi, mutta hiljainen se on. Joukko heistä on todellakin hiljainen, sillä eivät halua asettaa riitelynalaiseksi sitä uskoa, joka heillä on aarteenaan, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Amen.
Täällä on yksi väliinputoaja. Kyllä meitä on muitakin. Paljonkin luulisin.
Kaikki me olemme myös väliinpuotoajia, kaikki suunnat löytyy,meistä itsestämme. Tämän kokemukseni jälkeen olen entistäkin kiitollisempi seuroista. Kiitollinen siitä ,että tänne kutsutaan kaikki syntiset ja kaikille saarnataan yhtä aikaa samaa Jumalan Sanaa ja kaikille julistetaan Armahdusta Jeesuksen nimessä ja veressä. En löydä sanoja miten kertoisin ja kutsuisin Ihanaan seurakuntaan, jossa on kaikki mitä tarvitsen. Tulkaa itse katsomaan ja kuulemaan. ( vaikka,kuuntelupalvelun kautta)
Meissä kaikissa,asuu 7 perkelettä , minussa ainakin . Kiusattuna ja vaivattuna riennän Sanan kuuloon . Aina näissäkin seuroissa sana,on saarnattu kohti omaatuntoani ja korkeimman evankeliumin olen saanut uskolla vastaan ottaa. Eli armosta,syntini olen anteeksi saanut,ja uskonut sekä vielä uskon voimia arkeeni.
Minulla ei yksinkertaisesti ole muuta paikkaa johon voisin kuvitellakaan tyytyväni. Tässä seurakunnassa Jumala hoitaa lapsiaan, Täällä on Kristus .
Mikä on se sinun seurakunta?
Kristuksen seurakunta joka löytyi esikoislestadiolaiset ry n rukoushuoneella kokoontuvassa seurakunnassa
Kiitos selkeästä vastauksestasi. Minä uskon, että seurakunta löytyy muualtakin. Uskotoko sinä?
Uskon, tutkimattomat ovat herran tiet. Tässä seurakunnassa( tiedän enkä vaan usko, )olen kristuksen löytänyt , tänne ohjaan kaikkia , koska täältä olen helgen ja elämän saanut. En uskalla näin vakavassa asiassa suositella mitään uskomuksia muista seurakunnista ,koska minulla ei ole niistä mistään varmas omaa kokemusta. En ryhdy tuomariksi tutkimalla kaikkia seurakuntia . Minusta tuomarointi käsittää molemmat joko jonkun hyväksyvän tai kieltävän. Miksi käyttäisin aikani tuomarointiin? Käytän aikani mieluummin perheeseeni, lapsiin ja lastenlapsiin . Kylvämistä riittää.
Hienoa, kristuksenseurakunta! Sinulla on ymmärrys hyvin auki siitä, mihin elämässä, uskonelämässä ja maallisessakin, on syytä keskittyä, ajatuksensa ja aikansa käyttää.
Kiitos ajatuksistasi, siunattua kesää sinulle ja perheellesi, Jumalan rauhassa.
Kiitos,ymmärrän tilanteesi.
Näin minä ajattelen,uskoaan ei voi rakentaa toisten ihmisten varaan eli jos kuuntelee monelta taholta ihmisten sanomisia huomaan aika äkkiä valtavasti ristiriitoja heidän puheistaan.
Yksinäisyys ja kodittomuus sisälläni on raastavaa,luottamus kun on mennyt ihmisiin hengellisessä mielessä.
Suhtautumiseni kanssaihmisiin on valitettavasti tullut entistäkin varauksellisemmaksi,ulkonaisesti moni näyttää hurskaalta mutta annas olla kun he avaavat sitä sisäistä maailmankuvaansa,näkee heti heidän raadollisuutensa.
Mielikuvissani oon joskus ajatellut että jos Suomi olisi kansana kokonaisuudessaan Esikoislestaadiolainen herätysliike,millainen se olisi?
Heitänpä yhden näkemyksen ja vertauksen esimerkkinä Iran.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&ved=0ahUKEwjO3MKn4MzNAhVMjCwKHXzMBY8QFggyMAM&url=http://www.globalis.fi/Maat/Iran&usg=AFQjCNFEvCR2pBk-VC2WF4KNVZRmPZZExQ&sig2=lEI7dghy61svdX8cKyFbIA
Siellä todellakin on hengellinen kyttäämispoliisi joka valvoo ihmisten tekemisiä kaduilla.Eli ulkonaisesti täytyy näyttää kelvolta ja nuhteettomalta,vähät sisäisestä maailmasta.
Joskus olin lukevinani jostain että Iranissa on paljon alkoholisteja.Löytyhän se.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwjWv8Gq4szNAhULGBQKHd0dDEEQFggZMAA&url=http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/iranissa_ryypataan_enemman_kuin_venajalla-24515&usg=AFQjCNGQYn_r6EOBehC1aftcooq2x15qJQ&sig2=Q81iUuvZamAxz2xij-yy8w
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209403-saudien-ja-iranin-valiset-jannitteet-uhkaavat-suomeakin
Tämä siksi että Islaminuskoistenkin kesken on mahottomia opinriitoja niinkuin Kristinuskossakin.
Lähentymisen eri kirkkojen välillä näen hyvänä asiana kuin kääntöpuolena olevat etääntymiset ja tulevat uskonsodat.
Opinasioista riiteleminen kun tuppaa niin helposti muuttua ihmisten välisiksi riidoiksi jolloin sodat ovat jo ovella.
Jumalan tahto tuskin on se että me kohtelisimme väärin tai jopa tappaisimme oppiemme takia toisiamme.
Eli uskallan henk.koht. päätellä aika pitkälle sen että pääosa tai jopa kaikki opit ovat ihmisestä,ei Jumalasta.
Sen verran minulla kuitenkin on maalaisjärkeä etten mene huutelemaan vieraisiin pöytiin tavoista ja rituaaleista.Pitäkööt.En edes nk.omien joukoissa.
Minun Jumalani on rauhan,sovinnon ja rakkauden Jumala,ei vihainen ja kiljuva jalopeura joka kaikki tahtoisi niellä.
Apostolien tekojen 15 luku ja Jerusalemin kokous:
- Oli ainutkertainen tapahtuma historiallisessa tilanteessa, jossa käytiin rajankäyntiä juutalaisuuden ja pakanuuden välillä. Se selvitettiin, uusia kokouksia ei pidetty.
- Jerusalem seurakunnan keskuksena oli lyhytaikaista eikä vastaavia kokouksia jatkettu. Jakso on kestänyt n. 30 vuotta.
- Mm. apostoli Jaakob mestattiin, Jerusalemista evankeliumi ja osaksi seurakuntakin siirtyi muualle
- Mitään pysyvää hallintoa Raamattu ei anna Jerusalemille, kirkkohistoria ei mainitse sellaisesta mitään
- Oletettu Jerusalemin keskushallinto ei siirtynyt muualle. Historiassa ei ole mainintaa, että vanhimmisto olisi jollakin paikkakunnalla päättänyt toisten kristittyjen ja seurakuntien puolesta uskon asioista
- Kirkolliskokouksia tosin pidettiin, mutta niissä ei päätetty toisten seurakuntien asioista, vaan opillisia kysymyksiä. Toisekseen, niitä pidettiin hyvin harvoin, eikä niiden pitämisessä ole kysymys jatkuvasta hallinnosta
- Rooman kirkko rupesi vähitellen keräämään määräysvaltaa itselleen ohi muiden seurakuntien ja piispojen. Se on ensimmäinen hengellinen hallitus
Eihän kukaan ole väittänytkään, että hengellinen hallitus on sidottu johonkin maantieteelliseen alueeseen. Yhteen aikaan esim Meripietari oli selvästi hallituksen jäsen vaikka oli Norjan saamelainen.
Kuulehan, kyllä kirkkohistoria todistaa, että Jerusalemiin syntyi ensimmäinen kristitty seurakunta. Vaikkeivät apostolit aina siellä kokoontuneet, niin on se selvästi ollut keskuspaikka jo historiallisuutensakin takia (Jeesus ristiinnaulittiin, juutalaisten pyhä paikka). Raamattu myös todistaa, että apostolit olivat muutenkin yhteydessä toisiinsa. Mutta ei Iktys usko totuutta, kun on perkeleen riivaama raakkuja. En edes ymmärrä miksi hän täällä on raakkumassa, kun kirkko on niin hyvä ja esikoisuus niin paha.
Puhut ihan omiasi. Missä oli seuraava paikka, missä hengellinen hallitus hallitsi koko kristikuntaa Jerusalemin jälkeen? Jerusalemissa se teidän kuvittelemanne hallitus oli vallassa n. 30 vuotta, koska Jerusalemin hävitys v. 70 muutti tilanteen. Vielä jää n. 1950 vuotta selvittämättä. Eli missä kulloinkin on ollut hengellinen hallitus. Myös luterilaisesta hengellisestä hallituksesta olisi hyvä saada tietoja Lutherin ajoilta lähtien.
Ehkä se oli taivaassa, Isän luona, hoidossa?! Kun tällä kirjoitetaan puhtaasta, ihmisopista vapaasta uskosta, niin heti haukutaan raakkujaksi. Ei osata perustella asioita muulla tavalla kuin ottamalla esiin niitä asioita, jotka kelpaavat Bethelemin miehille, "hengelliselle hallitukselle".
Se oma usko, sitä ei varmaan tarvita, se on kuitenkin tullut omasta ymmärryksestä, tai perkeleestä. Usko puhtaiden käsien miesten opetukseen ja neuvoihin riittää?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Apostoliset_isät
Nuo olivat apostolien jälkeen pitämässä huolta, että oppi pysyi oikeana. Edelleenkään heidän fyysinen sijaintinsa ei tee heistä hengellistä hallitusta vaan se, että he ovat osalliset elävästä uskosta ja seurakunta asettanut PH:n opastuksella luottamustoimeen. He varmasti keskustelivat yhdessä yhteisistä opillisista asioista ja päättivät hengellisistä asioista.
No jopas jotakin. Ettäkö kirkkoisät ovat olleet hengellisen hallituksen jäseniä. Höh. Täyttä hölynpölyä. Kaikkea olen kuullut, mutta en tätä hatusta vedettyä selitystä. Isiä ei ole ollut kuin muutamia, neljä, viisi. Ovat asuneet aivan eri paikoissa ja eri aikoinakin, ja tuskin ovat edes tavanneet toisiaan.
Te teette päätelmiä puhtaasti tästä ajasta käsin, hengellisen hallituksen silmälasien läpi ja olette löytävinänne hengellisen hallituksen milloin mistäkin. Sitä löytää mitä etsii.
Voin olla lähes varma, etteivät he ole pitäneet mitään kokouksia keskenään tai päättäneet toisten piispojen seurakunnan asioista, muuta kuin kirjoittaneet kirjeitä opillisista asioista eli Jumalan sanaa. Alkukirkon opettajiksi heitä kutsutaankin, ei koko kirkon kaitsijoiksi. Mitään kokouksia eivät ole pitäneet siitä, millaisia neuvoja pitäisi kristityille antaa eikä heillä yhdelläkään ole ollut valtaa toisten alueiden seurakuntiin.
Apostolisiin isiinkö oletettu hengellinen hallitus sitten päättyi? Minä sanon teille. Paavin kirkko on teidän esimerkkinne, sillä sieltä löytyy paras vertailukohta tämän päivän separatistien hengelliselle hallitukselle.
"Nuo olivat apostolien jälkeen pitämässä huolta, että oppi pysyi oikeana."
Opettaja ja opettajat tai saarnaaja ja saarnaajat on aivan eria kuin hengellinen hallitus, siis joukko tasaisin välein kokoontuva kaikista seurakunnista huolta pitävä ja heitä hallitseva ryhmä.
Kuka sitä on kieltänytkään, etteikö kirkolla ole ollut opettajia ja puhtaan opin varjelijoita. Mutta teidän keksimänne satu on se, että kirkolla olisi aina apostoleista lähtien ollut hengellinen hallitus, kaikkia seurakuntia valvova hengellinen elin. Se on täysi valhe. Tai siis Rooman kirkossa sellainen on ollut kauan, ja nyttemmin vanhoillisilla ja separatisteilla.
Kirkkoisiä on ollut vaikka kuinka monia, mutta apostolisia isiä on ollut vain ehkä päälle kymmenkunta. He olivat se joukko, jotka olivat suoria apostolien perinteen jatkajia eli olivat olleet apostolien kanssa tekemisissä juuri itse. Ei ole mikään hatusta vedetty selitys vaan historiallinen totuus. Kaikki apostoliset isät vaikuttivat apostolisen kristillisyyden syntysijoilla mm Antiokiassa, Roomassa ja Smyrnassa. Eli valheita ovat väitteesi että asuivat kaukana toisistaan ja että elivät eri aikoina. Kun vaatimuksena on ollut, että he kaikki ovat olleet apostolien kanssa fyysisesti tekemisissä, niin ei ole mahdollista että he ovat eläneet eri aikaan. He ovat olleet siis eri oikeaoppisten seurakuntien piispoja ja yhdessä hallinneet koko seurakutaa Jumalan sanalla PH:n ohjauksessa ja varmasti ovat ollet yhteydessä. Ei alkukirkko ollut niin erillään kuin mitä luulet vaan se oli yksi yhteinen seurakunta joka muodostui paikallisseurakunnista. Huomioi että tuon ajan piispa ei ollut mikään suuri herra, kuten teillä siellä luterilaisuudessa on tapana vaan välillä oli myös vainoja ja kokoonnuttiin katakombeissa. Uskon, että näitä piispoja on voitu kutsua myös eri "seurakuntien enkeleiksi" ilmestyskirjassa.
Näiden isien kuoltua alkoikin seurakunta instituutiona rappeuta ja varsinkin kun kristinuskosta tuli valtionuskonto ja Rooman piispasta tuli paavi, niin kirkko oli jo kuollut.
"He olivat se joukko, jotka olivat suoria apostolien perinteen jatkajia eli olivat olleet apostolien kanssa tekemisissä juuri itse. Ei ole mikään hatusta vedetty selitys vaan historiallinen totuus."
Totta kai ovat olleet apostolisen perinteen jatkajia. Sitä minä juuri sanoin, että he ovat olleet kirkon opettajia. Heidän roolinsa on nykyisiä kirkon opettajia tärkeämpi ja syy on siinä, että siihen aikaan ei ollut vielä kanonisoitua Raamatun kirjoitusten kokelmaa. He saattoivat kertoa ja luetella, ketkä olivat kirkon paimenina heitä ennen ja jotkut tunsivat itse apostolitkin. Tästä erikoisesta asemastaan johtuen he korostivat piispan virkaa kirkon koossapitäjinä ja uskonperinteen jatkajina. Mutta mistään kollegiosta en tiedä heidän puhuneen. Apostoliset isät toistavat kirjeissään liittymistä oman seurakuntansa piispaan, piispasta puhutaan kerta toisensa jälkeen nimittäin yksikössä, kuten Ignatius kirjoittaa: " Teitä minä tervehdin Jeesuksen Kristuksen veressä, mikä onkin ikuinen ja pysyvä ilon lähde, varsinkin jos te elätte yksimielisinä piispanne kanssa, samoin häneen liittyneiden presbyterien ja Ja Jeesuksen Kristuksen mielen mukaan virkaansa valittujen diakonien kanssa ..."
Mutta tällä ei tietenkään ole sanottu sitä, että he olisivat muodostaneet jonkinlaisen seurakunnan kollegion, elimen, joka olisi päättänyt kaikkien seurakuntien asioista. Monikossa piispoista hallituksena ei puhuta, eikä mainita halaistua sanaa mistään piispojen tai presbyterien tekemistä yhteisistä päätöksistä. Sellainen pitäisi kirjoituksista löytyä kirjasta "Apostoliset isät", jos asia olis missään määrin merkittävä. Presbytereistä tosin puhutaan minikossa, mutta siksi koska jokaisessa seurakunnassa oli useita presbyterejä. Tämä hengellinen hallitus pitää näyttää toteen. Apostolisten isien kirjoituksista ei ole löydettävissä hengellistä hallitusta. Lukekaa itse. En ilmoisna ikinä ole moisesta villistä ajatuksesta kuullut mitään. Kun puhutaan siitä, että apostoliset isät ovat olleet apostolisen uskonperinteen vaalijoita se tarkoittaa tietenkin sitä, että he ovat tai heidän on ainakin pitänyt pysyä siinä, mitä apostolit ovat opettaneet ja jättää omat lisäykset pois, mihin he eivät ole tietenkään täydellisesti pystyneet, kuten voimme heidän kirjoituksistaan lukea.
Ennen kaikkea on tärkeää muistaa ettei millään kollegiolla tai hengellisellä hallituksella ole mitään valtuuksia säätää uusia uskonsisältöjä, Jumalan sanaa tai käskyjä tai määräyksiä.
Apostolisten isien huolena eivät olleet uskonsa tunnustavat kristityt eikä heidän uskonsa tai uudestisyntymisensä laatu tai syvyys, vaan kristinuskon keskeisiä perustotuuksia uhkaavat harhaopit. Niitä oli pääasiassa kaksi, gnostilaisuus ja doketismi. Gnostilaisuus pyrki eroon apostolisesta perimätiedosta siis apostolisesta Jumalan sanasta, koska se vetosi salatietoon. He sepittivät myöhemmin myös epähistoriallisia kirjoituksia, jolla ei ollut osoitettavana perimätietoa, sanansaattajien tai todistajien viestiketjua tai tapahtumien silminnäkijöitä. Se oli selvä irtiotto evankelimin konkreettisesta luonteesta, siitä, että Kristus syntyi lihaksi ja että tämä sanoma välittyi apostolien ja heitä seuranneitten palvelijoiden välityksellä eteenpäin. Apostolisten isien piispanviran korostus on nähtävä juuri tätä taustaa vasten. Ei sitä anakronista (tämän ajan lähtökohdista ymmärrettyä) käsitystä vasten, jossa hengellisen tiedon oletetaan olevan vain tietyllä rajatulla hengellisellä johtajistolla.
Toinen kristinuskoa uhkaava harhaoppi oli Kristuksen jumaluuden kieltäminen, josta jo apostoli Johannes oli kirjoittanut kirjeissään. Nämä olivat todella vakavan luokan kysymyksiä, oikeastaan saatanallisia vaaroja. Ne toivat välittömän hengellisen kuoleman siellä, missä ne otettiin vastaan. Ei silloin tutkittu röntgenillä, ketkä ovat uudestisyntyneitä esikoisia, oikeauskoisia, yhteisen ymmärryksen miehiä ja ketkä eivät.
Kolmas ongelma oli Korintossa ilmenevät riitaisuudet ja eriseuraisuus, jotka jakoivat seurakuntaa. Mutta tämä oli pakanaseurakunnan helmasynti, kreikkalaisen ylpeyteen ja ihmiskunniaan taipuvaisen mielen ilmentymä. Ei niinkään kristinuskon ydinoppiin kuuluva asia.
Olihan tosin vielä kolmas opillinen vaara, juutalaisten lain vanhurskauden tie.
Heräsin yks vuotta sitten, ja vielä etsin... Moderni lestadiolaisuus ei oo herätysliike enää... Luen suurin osaa Laestadius ja Luther, ei oo vaikea huomata kuinka suuri eroa on (suurin osaa siellä on myös mitä oma sydämeni kokeenut). Se tuntuu aika kummallista kun ihminen joka sano "Olen todellisen kristitty" ei osaa selittä omia kokemuksia armon järjestyssä selvästi.
Miksi te ette uudestisynny Raamatun mallin mukaan?
Siksi koska teillä on kaiken aikaa niin runsaasti mitäsattuuhumpuuopetusta ettei kukaan löydä Jeesusovea juuri koskaan!
Te luulette että jokin autuus asuu jossain esikoisten nimessä ja kokoontumisissa ynnä kaulasaarnaajissa !
EI siellä mitään erikoista asu jota ei olisi joka paikassa jossa evankeliumi julistetaan ja kehoitetaan ihmistä uudestisyntymään ja tekemään parannuksen syntielämästään, tunnustamaan rikoksensa ja jatkamaan vanhurskasta elämää!
Tämä viimeinen kappale on lestoilta täysin hukassa, he raukat luulevat omistavansa evankeliumin , avaimet ja kaiken mitä taiovaasta ihmisille on annettu, se on suurenluokan harhaluull ja kammottava erhedys.
Mikään Raamatussa ei puolusta jotain lapinmiesten kumarusta ja seuraamista, ei yhtään mikään, mutt a te kuitenkin niin teette, miksi?
Jos paikkakunnalla tulee herätys ja joukko ihmisiä tulee uskoon, silloin he muodostavat ekkleesian ja jörjestäytyvät seurakunnaksi.
vanhimmiksi valitaan nejoista voidaan nähdä riittävä kasvu ja ymmärrys misät on kysmys, sekä tietenkin omakohtainen uskoontulo eli uudestisyntymä!
he pitävät huolta laumasta, eivät päästä susia lammastarhaan ja vartoivat että oppi pysyy terveenä ilman yli ja alilyöntejä!
mitään avainten valtaa ei tarvita vielä tässä terveessä vaiheessa seurakunna sisällä.
ne on varattu vain erikoisiin tarpeisiin jossa mikään muu ei enää suojele seurakuntaa eikä yksilöä, silloin voidaan sitoa ja terveessä vaikutuksessa edelleen päästää, ei missään muualla eikä joidenkin höpölankeemuksien ja omatekoisten mukasyntien takia.
Näin asia menee Raamatussa, jos se nyt vielä joitain kiinnostaa lestapuolelilla.
John Wiclifin mielestä kirkko oli kunnossa ensimmäiset 1000 vuotta, eli tuhatvuotinen valtakunta toteutui kirjaimellisesti. Sitten tuli sitä ihmisoppia. Ja sitä on tullut katolisiin siis nyt jo tuhat vuotta, paljon uutta josta on muodostunut vanhaa perinnettä.
ahaa oliko silloin karitsa j aleijona samalla ruokamättäällä myös?
Kiitos Iktys hyvistä kirjoituksistasi edellä. Oma ymmärrykseni myös on, että raamattu ei mitenkään korosta mitään "hengellistä hallitusta", toisin kuin separatistit ja lapin vanhimmat kovasti koittavat väittää.
Ihanaisen seurapiiri taitaa olla äitinne
Näin sanoo maariasisko, jolla ei ole mitään sanottavaa, muuta kuin tyhmää henkilöön kohdistuvaa läppää.
Noin !
Kyllä nyt taivas riemuitsee kun todellinen Jeesuslainen avasi suunsa!
onko ihan vaikeaa pitää suuta kiinni sukeltaessakin kun oon niiiiini paljon sitä oikeaa jumalallista sanottavaa, onko?
Ohhoh,on siinä kaippari ottanu maolenniinpienoisesta oikeen hammassäryn,mikä parantaisi?Käy hammaslääkärissä äläkä meikäläisissä,ei ne sun hammassärkyäsi paranna muuta ku poraamalla lisää vihaa ja katkeruutta kaikkea ulkopuolista ja eri mieltä olevia kohtaan.Ei viittis kuittailla tullaiselle murrosikään jämähtäneelle mutta tämän kerran.
Aijai miten profeettaa leikkivä voikin osua noin harhaan, ihan meni taulunkehyksen tukijalastakin ohi, mutta paljon tekevälle varmaankin paljon sattuu!
Mutta hei eikö ole hyvä ja hieno että voi esiintyä välillä haamujenginä ja taas palata tutin pariin takasin oijoionnea.